tiistai 29. joulukuuta 2009

28.12.09-2.1.2010 Chiang Mai, Thaimaa (23923km)

Siami, tuo köyhän miehen Miami. Pakottava tarve vastaanottaa uusi vuosi Chiang Maissa, ajoi meidät lopulta 38 tunnin mittaiselle junamatkalle. "Onneksemme" saimme Bangkokin asemalta viimehetken varapaikat saman illan junaan ja toiveissa oli paremmat yöunet kuin edellisyönä. Turha toivo. Ei muistettukaan kuinka pomppuisa ratayhteys tänne pohjoiseen onkaan. Väliovet, vessanovet, raiteet, telit, jouset yms. pitivät infernaalista meteliä koko yön ja silmäsuojista, korvatulpista ja yömyssyistä huolimatta selvisimme nukkumatta koko yön :/ Aamulla puolipökerryksissä ihmeteltiin maisemien hitaanlaista vaihtumista. Syyksi selvisi veturin hyytyminen. Viimeinen ylämäki oli liikaa ja veturista loppui veto. Hitaasti lähdettiin valuttelemaan raidetta alaspäin hakemaan uutta vauhtia, eli veturia. No, ei hirveästi hätäännytty, vaan lähdettiin samoilla silmillä katsastamaan ravintolavaunua. Muutama paikka olikin vapaana ja aamusumppikin ilmestyi eteen.

Sitten se tapahtui: melko varma ABDUKTIO. Ajan- ja paikantajumme hämärtyi ja meidät ilmeisesti siirrettiin kovasti junan näköiseen avaruusalukseen. Muistikuviemme mukaan seuraavaksi meille juotettiin useita pulloja jonkin sortin käymistuotteita (muistuttaa lähinnä maaplaneetan olutta) ja korvamme täytettiin discomusiikilla. Seuraavaksi muun ravintolahenkilökunnan tanssiessa, ilmeisesti aluksen kapteeni (sotilasarvoltaan LadyBoy) aloitti karaoke-esityksen. Todistettavasti kyseessä oli jonkin sortin E.T., koska "miespuolisena" saavutti korkean ceen aivan liian helposti. Tällä kertaa tärykalvot eivät olleet vaarassa, mutta grogilasit kyllä. Sitten seurasi sekalaisia viihdenumeroita karaoken ja tanssin muodossa henkilökunnan ja matkustajien (luultavasti vain keinotekoisesti projisoituja 3D-hahmoja) toimesta. Tämä koetapahtuma päättyi noin 5 tuntia myöhemmin, kun saavuimme Chiang Main asemalle noin 3 tuntia myöhässä. Huomatkaa siis aikajanan vääristyminen. Ja sen verran VR:llä matkustaneena tiedän, ettei kyseinen "hauskuuttaminen" yksinkertaisesti kuulu junahenkilökunnan repertuaariin, joten tämä on viimeinen todiste yliluonnollisesta kokemuksestamme.

Majoituttiin edelliseltä reissulta tuttuun majapaikkaan edukkaalla 6 dollarin hinnalla. Aloilleen asettumisen jälkeen alettiin miettiä aktiviteettia, joihin haluaisimme osallistua täällä ollessamme. Irri oli nähnyt Suomessa dokumentin thaimaalaisesta naisesta, Lekista, joka on perustanut norsuille puiston ja ostaa norsuja maan kaduilta ja sirkuksista, jonne ne eivät kuulu, omaan puistoonsa. Puistossa norsut sitten saavat elää lopun elämäänsä vapaana. Thaimaassahan norsuja on perinteisesti käytetty muun muassa metsänhakkuissa, mutta kun maa 1988 kielsi hakkuut, jätti se tuhansia norsuja työttömäksi ja toimettomaksi. Nämä norsuthan siis ovat koulutettuja, kesyjä norsuja, jotka eivät enää vapaana luonnossa pärjää. Joten usein ne hylätään jonnekin, jos muuta käyttöä ei löydy. Toinen vaihtoehto työnorsuille onkin ollut työllistyminen turismin pariin (kuljettamaan, viihdyttämään turreja keskellä kaupungin katuja jne.).

Lekin perustaman norsupuiston kantavana ajatuksena on saada norsut pois kaduilta, sirkuksista ja muista paikoista, jonne ne eivät kuulu. Puistossa on tätä nykyä 34 norsua, jotka on kaikki ostettu em. paikoista. Puistossa norsut eivät enää koskaan tee työtä, vaan saavat olla siellä vapaana ja toteuttaa niille ominaista elämää. Puiston toiminta rahoitetaan lahjoituksilla ja ekoturismilla, eli turret tulee puistoon katsomaan onnellisia norsuja. Jos kiinnostaa, lisätietoja saa nettisivuilta http://www.elephantnaturefoundation.org/go/foundation, jossa voi myös tukea puiston toimintaa lahjoittamalla tai ostamalla tuotteita. MAINOS, MAINOS!

Puistossa kuulimme paljon traagisia tarinoita asukkien edellisestä elämästä ja kaltoin kohtelusta. Oli muun muassa Lily-norsu (Irrin pesemä), joka oli puistoon saapuessaan riippuvainen amfetamiinista, koska sen omistajat olivat syöttäneet sitä sille pitääkseen sen hereillä Bangkokin kaduilla yötä päivää. Puistoon saavuttua Lily jouduttiin vieroittamaan aineesta. Ja oli puistossa myös norsu, jotka olivat astuneet miinaan tai joutuneet autokolariin kaduilla ollessaan. Traagisia tarinoita, mutta nyt asiat niilläkin on hienosti. Puistossa ei norsuilla ratsasteta ja mahmoodit (jokaisella norsulla on oma hoitajansa) eivät käytä perinteistä koukkusauvaa, jota usein näkee norsujen hoitajille. Norsuja käsitellään ystävällisyydellä ja positiivisen vahvistamisen avulla.

Reissu oli meidän budjettiimme nähden hyvin hinnakas, mutta kaikki raha meni norsuille ja puistolle ja ajattelimme sen olevan kuten joululahjamme (kiitos vaan kotimaan lahjoittajat!) hyvään tarkoitukseen. Matkasimme noin tunnin matkan päähän Chiang Maista Mae Songin laaksoon. Päivän aikana tutustuimme norsuihin lähietäisyydeltä, kuten kuvista näkyy ja osallistuimme norsujen ruokintaan ja kylvettämiseen joessa. Täytyy sanoa, että jälleen yksi elämän uskomattomimmista ja hienoimmista kokemuksista.Kun paritonninen norsu kellahtaa jokeen edessäsi ja alat harjata sen selkää kylpyharjalla, on kokemus jotakuinkin unohtumaton. Ja kun saat itsekin suihkun norsun kärsästä, tiedät kokeneesi jotain, joka jää loppuelämäksi muistoihin!

Puistossa oli myös pari muutaman kuukauden ikäistä pikkunorsua. Nämä pikkuveitikat olivat kuten muutkin eläinlapset; leikkisiä, touhukkaita, ajoittain tuhmia ja ennen kaikkea aivan syötävän ihania. Tuossa pieni videopätkä; joen rannalta löytyi sattumalta jalkapallo ja sitähän ei voi jättää kokeilematta!



Tämän unohtumattoman kokemuksen jälkeen vietimme vielä pari päivää kaupungissa ennen siirtymistä etelämpään, kohti Bangkokia, jossa tapaamme ensimmäisen suomalaisvieraamme, Julian, 7.1.. Jihuu, tervetuloa, kauan odotettu ystävä!

6 kommenttia:

Annemi kirjoitti...

Hyvää Uutta ja ihmeellistä vuotta! Teidän matkassanne se on takuulla toisenleinen kuin mitkään aikaisemmat vuoteni. Olette Taas kokeneet jotain sellaista jota ei koskaan unohda. Eikä lukijakaan kohta enää pysy housuissaan noita juttuja lukiessa. Jatkakaa samaan malliin. Ikävä on, mutta tämä tarinan seuraaminen kummasti kompensoi sitä. Viel Spass!

p.s. -15 ilma, +1 vesi, +90 sauna -ahh!!!

Julia kirjoitti...

Moi!

Ja ihanaa uutta vuotta sinne! Täällä vuosi vaihtui erittäin kylmässä pakkas säässä. Lämmikettä kun oli tarpeeksi nauttinut, niin ei sitä enää edes huomannut, onko kylmä vai kuuma :)

Mä näin samasen dokumentin norsuista silloin telkkarista. Voi että olis ollu ihana olla siellä mukana niitä ihastelemassa! No minua odottaa monen monta parempaa seikkailua vielä teidän kanssa :D Rinkka on pakattuna ja enää kärvistelen kolme päivää täällä pakkasen luvatussa maassa, hur ja hur!! Voikaa hyvin!!

Anonyymi kirjoitti...

voi mitä ihania unohtumattomia kokemuksia ootte jälleen saaneet kokea! jatkakaa samaan malliin! :)
t.mia&ana&mimmi
ps. nyt ulos ei enää mene koirakaan, kovan pakkasen vuoksi. onneksi pariin päivään ei ole satanut lunta... :)mutta kaunista täällä on ja talvista. harmi ettei mimmiä oikein moinen lohduta, kun sitä väkisin koittaa maanitella ulos...

Anonyymi kirjoitti...

Asko hoi, eikö ihan pikku-inasen verran tekis mieli hiihtämään?

-Saku

Anonyymi kirjoitti...

Terve Asko,

Kun Irrille tulee sinne etelään kaveriksi Julia, niin sähän voisit dumpata neidit omaan rauhaansa ja tulla Hämeenlinnan Freezout turnaukseen pe 29.1.2010. Paikkana Jarkon asumus ja peliaikana perjantai-lauantai yö. Kun rahat on jaettu on alustavaksi jatko-ohjelmaksi suunniteltu ns. "normilauantai" (suoraan pöydästä samoilla silmillä kylpylään, siitä kaupungille pitsalle, pubiin karaokeen ja sit naisten tansseihin ja tissibaariin)

Ehdit varmaankin takaisin lämpöön maanantaiksi ja voittorahoilla voit lennellä molemmat sivut business-luokassa.

Varaanko jo tuolin?

Terv. Risto

Asko & Irina kirjoitti...

Anne: Kuten uudemmasta kommentista näkyy, blogiväsymys vaivaa, varsinkin, kun Julia tuli paikoille. Nytkin joutuu oikein netti kahvilassa oluen voimin päivittää kommentteja. Ei muuta kuin Hyvää uutta vuotta kaikille.
Mimmi: Hau hau & vuh vuh vuh. Eli sano Mialle ja Antille mitä viimeksi sovittiin, eli luita kolottaa niin maan perusteellisesti :)
Sakke: Selvästi artikuloiden: KYLLÄ
Risto: Voisin tulla, jos on Rebuy ;) Mutta eikös se niin mene, että illan päätteeksi kaikki on voitolla tai vähintään omillaan. Joten jos tarpeeks kauan pelataan, niin päästään kaikki busineksessa Balille. Pettämätön yhtälö, eli tuoli varaukseen.