maanantai 29. maaliskuuta 2010

22.-26.3.2010 Taroko Gorge & Kenting, Taiwan (50215km)

Jussi toivoi pääsevänsä katsastamaan Tarokon rotkon, joka on Taiwanin yksi hienoimmista nähtävyyksistä. Sehän sopi myös meille, koska oli tarkoitus sisällyttää kyseinen rotko myös omaan matkaohjelmaan. Taiwanissa matkustaminen on helppoa jo siksikin, että saari on alle 400km pitkä ja junat ja bussit kulkee kiinalaisella tarkkuudella (ai millä?). Otettiin raiteet alle ja suunnattiin siis Hualieniin. Hualienissa saatiin vuokrattua auto, vaikka se täällä Taiwanissa on välillä melkomoisen hankalaa, vuokraamot kun monissa paikoissa vaatii paikallisen ajokortin, eikä kansainvälinen riitä. No, Hualienissa riitti ja saatiin vaihdettua kumipyörät alle. Autonvuokraus ei täällä ole halpaa, mutta kuitenkin halvempaa kuin Euroopassa. Päivän vuokra oli noin 40 euroa, joka kolmella jaettuna mahtui juuri ja juuri meidänkin budgettiin. Ja koska pojat halusi automaattivaihteiston, sai Irri olla pelkästään matkustajana takapenkillä.

Meidän oli tarkoitus yöpyä yksi yö Tarokossa, jossa halvimmat yöpymispaikat on katolisen kirkon huomassa. No, tästä Jussi oli erityisen mielissään, mutta katolisia pappeja ei Jussin onneksi paikalla pyörinyt, vaan sai Jussikin olla rauhassa. Paikka oli erityisen kaunis, Tienhsiangin kylä sijaitsee vuorten keskellä ja näkymä kanjoniin, aamuauringon kullatessa vuorenrinteet, on aivan uskomaton. Ensimmäisenä päivänä ehdittiin katsastaa upeita vuoristomaisemia, sää ei kylläkään suosinut ja ilma oli pilvinen ja hiukan tihkuinen. Illalla pojat söi paikallisesta kahvilassa, joka Lonely Planet-oppaankin mukaan tarjoaa "kamalaa ruokaa". Kokki tarjoilijoineen olikin jo alkuillasta hyvässä tuiskeessa ja tilattu keitto oli ikimuistoista. Irri jätti suosiolla väliin. No, onneksi ei pojat olleet niin tyhmiä kuin paikalle saapunut ranskalainen seurue, jotka tilasi riistohintaista "tuoretta" kalaa mikrotettuna kaikille lisäkkeillä. Lähtiessämme kahvilasta, olivat ranskanmakkarat juuri aloittaneet annoksistaan valittamisen. Ei tainnu tulla rahoja takaisin! Illan päätteksi nautittiin Jussin tuomaa 12-vuotiasta viskiä (salassa henkilökunnalta) ja uni tulikin sen myötä nopeasti.

Erinomaisten yöunien jälkeen saatoimme todeta, ettei edellisiltainen ruokailu ollut sekoittanut edes poikien pakkia ja saatoimme erinomaisin mielin lähteä liikkeelle. Aurinko paistoi jo aamusta saakka siniseltä taivaalta ja saatoimme päivittää kuvakollaasimme edellispäivää aurinkoisemmilla valokuvilla. Tarokon luonnonpuisto on perustettu vuonna 1986 ja alkuperäisasukkaat ovat olleet yksi Taiwanin heimoista; Atayal-heimo, joka tunnettiin aikanaan kasvotatuoinneista ja pääkallonmetsästyksestä. Taroko on yli 120 000 hehtaarin kokoinen luonnonpuisto ja korkeusero merenpinnasta on jopa 3700 metriä. Puistossa elää myös yli puolet koko saaren eläinlajistosta, muutamista mainittakoon mustakarhu ja villisika. Harmi vaan, että vierailumme aikana Tarokossa monet normaalisti auki olevista vaellusreiteistä oli suljettu edellissyksyisen taifuunin jäljiltä, emmekä siksi päässeet toteuttamaan kaikkein hienoimpia vaelluksia. Myös sortumisvaara rotkossa on suuri, paikoilla jaetaan lainaksi ilmaisia kypäriä, joita toivotaan turrejen käyttävän. Asfaltissa on myös lukemattomia reikiä, joista voi päätellä, ettei kivien tippuminen tielle ole mikään ainutlaatuinen tapahtuma. No, onneksi säilyi auto ja päät ehjinä.

Hienojen maisemien jälkeen palautettiin auto takaisin Hualieniin ja päätettiin yrittää junalla Taitungiin ja sieltä edelleen Vihreälle Saarelle (Green Island). Taitungissa Jussi kuitenkin heräsi todellisuuteen ja totesi, ettei viikko ole enempää kuin viikko ja saarelle meno olisi aikamoista kiirusta. Tehtiin täyskäännös ja muutettiin joustavina matkaajina suunnitelmia ja käännettiin nokat kohti etelää. Raiteet takaisin alle ja kohti Fangliaota ja edelleen Kentingiä. Kenting on Taiwanin eteläisin kolkka ja siellä on aurinkoa, rantaa, merta ja iltaviihdykettä, eli siis kaikkea mitä toivoimme. Kentingissä, kuten muuallakin Taiwanissa on sesonki vasta alkamassa, joten olimme liikkeellä mitä otollisimpaan aikaan. Hotellit antaa aika hyvin alennuksia, koska asiakkaita ei juurikaan ole, paikallisia lukuun ottamatta. Taisimme olla yhdet harvoista valkkareista sielläkin.

Vuokrattiin mopot, koska Kentingin alueella on verrattain heikko joukkoliikenne. Sää suosi meitä ensimmäisenä mopoilupäivänä, mutta koska ajamista tuli mittariin jonkin verran, ajateltiin jättää snorklaus- ja uimishommat seuraavaan päivään, visiteerattiin vain lyhyesti rantsussa, jonka vesi oli ihmeellisen sinistä, mahtoikohan johtua läheisestä ydinvoimalasta? Illalla illastettiin paikallisessa merenrantaravintolassa, jossa meillä ei ollut yhteistä kieltä vaan tilaaminen kävi lähinnä pakastealtaita ja kylmäkaapin sisältöjä osotellessa. Hieno auringonlasku ja hieno illallinen!

Seuraavana päivänä tuuli oli kuitenkin yltynyt myrskyn luokkiin ja taivas harmaa kuin villasukka. Katsastettiin ainoastaan Taiwanin eteläisimmässä kärjessä oleva majakka ja päätettiin suunnata kämpille sadetta pitämään. Ja ehkä paikallisetkin oli hermostuneet huonosta säästä, koska alkoivat myös v...tuilemaan, mikä oli ensimmäinen kerta koko meidän viiden kuukauden matkan aikana. Tässä tarina lyhyesti: olimme siis parkkeeranneet mopomme paikallisen kahvilan/turistikaupan katoksen eteen sateelta suojaan. Mopot eivät millään lailla tukkineet kaupan edustaa, mutta kaupanpitäjä oli meidän ollessamme lounastamassa ystävällisesti käynnistänyt "sadettimensa", koska sadesäällä kukat kaupan edessä mitä ilmeisimmin kaipaavat vettä. Aikamoinen tonttu! No, mopot ja penkit oli litimärkiä ja hemmo vielä heti pois kurvatessamme sammutti vehkeen. Siinä sitten iloisesti huudeltiin kiitosta paikallisella kielellä ja tais tehdä mieli näyttää myös kansainväliset käsimerkitkin, mutta ei olisi sekään varmaan mennyt perille.

Pidettiin siis päivän ajan sadetta kämpillä ja suunnattiin illalla katsastamaan vielä alueella olevat tulet elikkä siis maan sisältä tulee jotain kaasua, joka palaa "ikuisesti" (tai ainakin näin kerrottiin). Tosin kuulemma sadekaudella alue on veden peitossa, joten mitenhän tulien kanssa mahtaa olla... Tulet ei olleet suomalaisia leirinuotioita kummempia, mutta paikallisille nämä olivat sulaa eksotiikkaa, kuvia otettiin sieltä ja täältä. Olis melkein voinut kuvitella, että joku insinööri on päättänyt luoda uuden turistirysän ja vetänyt putket maan alle kaasua suoltamaan.

Ilta päätettiin illastamalla paikallisessa Planet Hollywood-tyyppisessä teemaravintolassa, koska siellä oli drinkit puoleen hintaan koko illan. Margaritat ja mojitot ei ihan vastanneet kuvitelmia ja alkoholinkin määrä taisi olla kyseenalainen. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja tätä myöten sanoimme Jussille hyvästit ja turvalliset kotimatkat, mies jatkoi seuraavana aamuna aikaisin kohti kotia. Kiitos ja iloista jälleennäkemistä odotellen! Me kaksi jäimme Kentingiin vielä päiväksi, mutta huonon kelin myötä jäi tekemiset vähäisiksi ja päivä meni vällyjen alla levätessä (olikin jo tarpeen, kun on matkaoppaina toimittu jo toista kuukautta). Kentingistä jatkoimme Pingtongin kaupunkiin ja edelleen Little Liuchiun saarella, josta myöhemmin lisää.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Asko, kuningashaukea metsästetään syyskuussa 26.-29.9.2010. Paikkana on joku saari jossain merellä. Siellä ei ole kalaa, ja luultavasti merellä palelee ihan helvetisti.

Tervetuloa mukaan

Risto

Anne kirjoitti...

Ihania kuvia,
täältä vesisateesta ja kolatuista hiekanruskistamista lumihuippuisista tienpengervuorista ei kannattane lähettää teille kateutta herättäviä kuvia. Mekin yritämme sivuuttaa lohdullisen ajatuksen turkoosin sinisen meren ydinvoimalavaikutuksesta. Ehkä jossain vain on luonnostaan kauniimpaa kuin etelä suomessa. Meillä Pirkanmaallhan näkymät on kaunin puhtaan valkoisia, vielä näin huhtikuun kynnykselläkin.

Pitäkää huolta ja levätkää, matkaoppaanakin olo käynee työstä.

Anne

Jussi kirjoitti...

Ha haa!

Pieni tarkennus Kentingistä vuokraamastamme kalustosta; Pyörät eivät olleet 'mopoja' vaan 125cm3 moottorilla varustettuja 'kevytmoottoripyoriä' (suomessa tunnetaan tällä termillä). Ja koska menopelit olivat näinkin rajuja, sai tämä aikaan kuskien itsetunnon kohoamiset tasolle missä 'MC-henkisyys' tuli vallalle. Katsokaa nyt vaikka kuvaa kuskeista: 'bad to the bone' !

Ei siis 'jerks on the wheels' niin kuin joku kuskeja luonnehti. . .

Asko & Irina kirjoitti...

Risto: Pihkura sentään, kyllä nyt harmittaa oikeesti! Ettei sitten muutamaa viikkoa myöhemmin? Näillä näkymin olisi tarkoitus tulla takaisin 10.10.10 (jos kaikki menee putkeen). Helppohan se kalastella, kun pahin kilpailija ei pääse kisaan :) Pelailen sitten Pro-pilkkiä.
Anne: Täällä on tullut nähtyä niin paljon erilaista maisemaa, ettei osaa oikein enää arvostaa tai vertailla. Josko tiedä vaikka Etelä-Suomi olisikin se kaunein? Toisaalta kylmän olutpullon etiketti säväyttää vieläkin joka kerta...
Ensio Itkonen?: Jaahas siellä on joku autokoulun ope kommentoimassa ;) Täsmällisesti ottaen kyseessä erittäin raskaasti lastattu kevytmopo. Me MC Prätkähiiret kutsutaan kaikkia alle 1000cc mopoiksi!

Anonyymi kirjoitti...

Moro,

Onko siellä etelessä Mämmiä tarjolla? Ostin eilen pullon Mämmi-olutta. Voin raportoida sunnuntaina, oliko se nimensä veroista.

Yritämme siirtää sitä kalaretkeä 15.-17.10 viikonlopuksi.

Risto

ps. lopuksi pääsiäistarina vuosien takaa. "Pääsiäisenä on parasta kun saa jahdata hirveässä mämmissä tipuja. Ja kun aamulla herää noita-akan vierestä sitä ihmettelee mikä yllätys munasta löytyykään."