28.-31.8.2010 Salta & Cachi, Argentiina

20 tunnin melko miellyttävän bussimatkan jälkeen saavuimme Saltaan iltapäivällä. Oltiin taas oltu eilisestä viisaita ja varattu paikat hostelista. Varauksiin ei kylläkään täällä yleensä ole tarvetta, aina löytyy tilaa ja täällä Argentiinassa ei juuri nyt ole turistisesonki. Bussiasemalta kävellen hosteliin ja ilma oli suorastaan niin helteinen, että hiki pukkasi kassit selässä. Ja ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen, vaihdoimme päälle shortsit ja sandaalit ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin.

Salta on asukasluvultaan noin puoli miljoonaa ja perustettu jo vuonna 1582 espanjalaisen conquistador Hernando de Lerman toimesta. Salta on aikoinaan alueella olleen inkavaltakunnan eteläisin osa. Tänään kaupunki on viehättävä sekoitus 1700-1800-luvun kolonialistisia rakennuksia ja erittäin kaunis kaupunki. Ensimmäisenä iltana satuimme kaupungin keskusaukio Plaza 9 de Juliolle juuri parahiksi, kun alkoi tangokonsertti. Esiintyjä oli paikallinen kuuluisa pianisti-laulaja-duo Baglietto-Vitale ja täytyy sanoa, että harvoin on päässyt kuulemaan noin upeaa ääntä ja laulantaa, puhumattakaan tietysti puitteista, jotka olivat upeat illan pimetessä. Yleisö oli täysillä mukana ja tuntui tuntevan ohjelmiston, aivan upea kokemus! Käykääpä kuuntelemassa netissä! Konsertin jälkeen suunnattiin LP:n opastamana ravintolaan, joka tarjosi Lähi-Idän ruokia. Hintataso oli suorastaan naurettavan halpa ja tuhlattiinpa myös kokonaiseen viinipulloon, 5 euroa. Nam! Pitkä bussimatka oli väsyttänyt matkalaiset niin, että suunnattiin aikaisin "kotiin" ja tuutumaan.

Aamulla nähtävyyksien kimppuun: Saltassa sijaitsee yksi upeimmista museoista, ainakin meidän kokemuksen perusteella; Museo de Arquelogía de Alta Montaña, eli vapaasti suomennettuna vuoristoarkeologian museo. Museossa on näytteillä inkavaltakunnan aikaisia esineitä ja muumioita. Inkavaltakunnassa luontoa pidettiin pyhänä ja erityisesti vuorien katsottiin olevan jumalia, jotka suojelivat yhteisöjä. Vuonna 1999 kansainvälinen tutkijaryhmä teki yhden merkittävimmistä vuoristoarkeologian löydöistä Llullaillaco-tulivuoren huipulta. Esiin kaivettiin kolme inkakulttuuriin kuuluvaa lapsimuumiota yhdessä erilaisen esineistön kanssa. Kyseinen vuori on muuten yksi Amerikan korkeimmista (6739m) ja luultavimmin pyhimmistä inkoille. Tuon Llullaillaco-sanahirviön arvellaan tarkoittavan quechua-kielellä joko sanontaa "vesi kertoo valheita" tai "muistojen vesi".

Museossa on näytteillä ainoastaan yksi lapsimuumio kerrallaan ja me näimme La Niña del Rayo-tytön (Salaman tytär). Lapset siis uhrattiin aikanaan jumalille ja jätettiin lahjaksi vuorelle, jossa ne sitten ajan myötä hautautuivat maan alle ja kuiva ja kylmä ilma on säilönyt lapset karmaisevan hyvin. Salaman tytär on noin 6-vuotias ja kaikki uhratut lapset inkakulttuurissa olivat korkeaa syntyperää tai erityisen kauniita. Lapsen kasvonpiirteet ovat täysin selkeät ja eräänkin lapsen huulissa on vieläkin jäänteitä koka-lehdistä. Salaman tytär on saanut nimensä siitä, että tutkijat arvelivat salaman iskeneen jossain vaiheessa muumioon ja siksi kasvot ovat jonkin verran mustuneet. Museossa muumiot säilytetään kapseleissa, joissa on noin -20 astetta, ja joissa ilman kosteutta säädellään jatkuvasti tietokoneiden avulla. Valitettavasti valokuvaus museossa on täysin kielletty, joten kuvaa näistä hiuksia nostattavan aidoista muumioista ei sitten meidän blogiin saada. Mutta Saltaan matkustaville museo on ehdoton must, aivan käsittätöntä, että muumiot ovat säilyneet noin hyvin!

Illaksi suunnattiin paikalliseen pihviravintolaan (mihinkäs muualle sitä Argentiinassa!). Oltiin sen verran noviiseja tilaamisessa, että mentiin sitten tilaamaan kummallekin omat pihvit, kun ei niiden koosta ollut etukäteistietoa. No, lisukkeiden lisäksi kumpikin sai noin 800 grammaa ehtaa lihaa ja olipa muuten sen verran priimaa, ettei tämä maa turhaa ole lihastaan kuuluisa. Kasvissyöjille pahoittelut! Ja hintaa aterialle kaikkine lisukkeineen ja viineineen tuli noin 25 euroa kahdelta. Jessus sentään, kylläpä oli mahat täynnä ja käytettiin vierintätekniikkaa kotiin päin liikuttaessa.Seuraavaksi aamuksi oltiin otettu päiväretki noin 180km:n päässä sijaitsevaan Cachin kaupunkiin. Koska oltiin oltu mattimyöhäsiä retkivarauksen kanssa (edellisenä iltana klo 21), ei tullut sitten kysyttyä, mahtaako retki olla englannin- vai espanjankielinen. No, aamulla selvisi, että kaikki muut osallistujat oli espanjankielisiä ja opas ei osannut englantia juuri sanaakaan. Vietettäisiin päivä siis espanjan kielikylvyssä. Aamulla lähtiessä sää oli pilvinen ja Irri oli valmistautunut ajattelemattomasti huomattavasti lämpimämpään ilmanalaa kuin mitä 3500 metrissä yleensä on. No, onneksi oli sentään pitkät housut päällä ja oppaalta lainaksi tuulenpitävä takki. Lähdettiin kiipeämään pikkubussilla kohti Cachia, joka sijaitsee noin 2300 metrin korkeudessa. Matkalla ajettiin läpi Los Cardronesin kansallispuiston upeiden maisemien ja myös pitkin Tin Tin-tietä, joka muuten on 18km pitkä täysin suora tie. Ja ensimmäiset kokemukset korkeista ilmanaloista; matkalla käytiin 3550 metrissä, eikä mitään havaittavia vuoristotaudin oireita tullut. Ja kaktuksia oli silmän kantamattomiin, aikamoista lännen maisemaa (kuvia kaktuksista noin 100kpl...). Cachissa nautittiin itse ostettu picnic-lounas puistossa hyvän punkun alasajamana ja olipa meillä lounasseuraakin, kuten kuvasta näkyy. Cachi se varsinainen villin lännen kaupunki olikin, vain Huuliherpes-kostaja puuttui huuliharppuineen. Piti olla koko ajan varuillaan intiaanien varalta ja harjoiteltiinkin lännen tyylin kävelyä ja revolvereiden esiin vetoja. Ja tuuli ujelsi saluunan ovissa ja tiellä pyöri risupallot... näkyikö vuoren laelta kenties kiväärinpiipun heijastus...?

Takaisin Saltaan ja illalla uudelleen samaiseen pihvimestaan syömään ja nyt osattiin tilata paikallisesti; vain yksi liha-annos kahdelle. Ja silti tuli massu ihan täyteen. Viimeinen päivä Saltassa vietettiin lähinnä nauttien auringosta ja hoidellen käytännön asioita, kuten Askon parturissakäynti (huom. sujuvasti leikkautui hiukset espanjaksi!) ja bussilippujen osto. Tarkoitus oli siis lähteä yöbussilla Argentiina-Bolivia-rajalle; Quiaqa-Villazoniin, josta aamulla maan vaihto ja kohti uusia seikkailuja!