keskiviikko 15. syyskuuta 2010

6.-10.9.2010 Potosi, Bolivia

Vietettiin vielä yksi ilta yhdessä mainion matkaseuramme kanssa Uyunissa, syöden pizzaa ja viiniä. Tiedän miltä kuulostaa bolivialainen pizza, mutta tämän ravintolan pizzauuni oli tuotu Amerikoista asti ja täytyy myöntää, että maut olivat tulleet mukana. Ja paikalliseen tapaan täytteenä löytyy mm. aina luotettava laama. Kylmän yön ja kylmän suihkun jälkeen suunnattiin kohti bussiasemaa ja Potosia. Huomatkaa paikallinen sähkösuihku. Sähkö ja vesi, siinä nahka kesi! Viiden tunnin matkan aikana piti tietenkin maistella kaikkea paikallista herkkua, mutta paikalliset muunnokset empanadoista ovat oikeasti mainiota matkaevästä.


Perillä majoituttiin hosteliin, joka väitti omaavansa reppumatkaajan tunnelmaa. Ja tällä kertaa mainos piti jopa paikkansa. Henkilökunta naureskeli päivät pitkät ja heitteli vitsejä - espanjaksi toki, mutta perille meni. Mukavan seuran ja pienten vatsaongelmien johdosta Potosin vierailu venyi ainakin päivää pidemmäksi. Mutta eipä tuo haitannut. Aika maailman korkeimmassa kaupungissa (4060m) sujui oikein leppoisasti. Ja kuten kuvasta näkyy, ei kaupungin arkkitehtuurissakaan ollut valittamista. Ähh, taisi tulla vahingossa väärä kuva :)

Ensimmäisenä iltana käytiin multinationaalipäivällisellä varsinaisessa turistiloukossa. Muulle seurueelle ei kelvannut 10 senttiä kalliimpi paikka, joten päädyttiin tyhjään (1. virhe) meksikolais-italialais-ravintolaan. Menu oli tuplasti Raamatun paksuinen (2. virhe). Ja vilkaisu keittiöön (3. virhe), valitettavasti vasta aterioinnin jälkeen, sinetöi seuraavan päivän. Ilmeisesti Jessen (HOL) kanssa tilaamamme liha oli riiputettu raatokärpästen toimesta. Seuraavana yönä kirjoittaja tavattiin halailemasta wc-pönttöä.

Aamupahoinvoinnin (Asko) johdosta seuraavaksi aamuksi suunniteltu retki peruuntui omalta ja myös Jessen osalta. Oli vietetty yö samoissa puuhissa, bolivialaista pihviä märehtien. Päivä menikin nukkuessa, internetissä ja pikkuruisella kaupunkikierroksella. Vierailu rahamuseossa oli oikein valaiseva. Kyseisessä rakennuksessa painettiin rahaa 400 vuotta!!! Eli heti espanjalaisten tultua, 1950-luvulle asti. Huikeaa! Museossa on esillä menetelmiä antiikin ajoista "nykypäivään". Yksi erikoisimmista on 12-osainen, jättimäinen, muulivetoinen mylly, jolla hopeaharkot ohennettiin sopiviksi rahanlyöntiä varten. Suhteellisen raakaa puuhaa. Löytyy myös kiviosasto, jossa on 3000 eri kivilaatua. Lisäksi piraattivarma raha-arkku, jolla hopeaa ja muita arvometalleja kuljetettiin Eurooppaan. Arkun kannessa oli 12-osainen lukkosysteemi jousineen ja vimpaimineen. Pirates of the Caribean-tavaraa...

Ja jos kaupungissa on rahapaja, niin ei aineskaan voi tulla kovin kaukaa. Potosí sijaitsee Cerro Rico-vuoren etualalla. Kaupunki perustettiin vuonna 1545 kyseisestä vuoresta löydettyjen hopeaesiintymien johdosta ja kyseiset hopeasuonet osoittautuivat maailman rikkaimmiksi. 1800-luvun lopulla Potosín kadut oli päällystetty hopealla ja kaupungista tuli Latinalaisen Amerikan suurin ja rikkain. Miljoonat alkuperäisväestön ihmiset ja afrikkalaiset orjat työskentelivät karmeissa olosuhteissa espanjalaisten alaisuudessa. Ja tietenkin myös miljoonat kuolivat tässä työssä. Vielä tänä päivänäkin työ jatkuu tuhansien kaivosmiesten toimesta, vaikka hopeasuonet ovat suureksi osaksi jo ehtyneet. Ja kun aiheeseen päästiin teoriatasolla, niin seuraavana päivänä oli tarkoitus tutustua asiaan myös käytännössä. Irri kieltäytyi retkestä, sen verran kauheita tarinoita oli kuullut muilta matkaajilta.

Aamulla haettiin varusteet vierailuu: saappaat, housut, takki, kypärä ja lamppu. Sen jälkeen ostamaan tuliaisia kaivosmiehille. Tähän kuuluu esim. limsat, kokalehdet ja räjähteet. Niin, missä muualla kuin Boliviassa voi karkkihyllyltä ostaa myös dynamiittia. Ostamani paketti sisälsi 2l limsaa, dynaamiittipötkön, nallin, sytytyslangan ja lannoitesäkin vahvistamaan räjähdystä. Hintaa noin 2.5€.

Seuraavaksi ihmettelemään "jalostamoa". En tiedä onko tuosta sekasotkusta mahdollista saada mitään järkevää syanidi- yms. yms. litkuineen ja mekaniikka on kuin suoraan Väinämöisen ajoilta, mutta lopputuloksena näin hopeahippuja, joten kai sen on pakko toimia. Kyseinen firma erottelee 50 000kg malmia päivässä. Kuulemma tänä päivänä hopeamalmi on noin 1-prosenttista. Onko se sitten paljon vai vähän? Näitä firmoja on vuoren rinteellä parikymmentä.

Seuraavaksi vajaan kahden tunnin vierailulle kiven sisään. Jotenkin olin valmistautunut kovaan työhön ja huonoihin työolosuhteisiin, mutta vaikea on sanoiksi laittaa koko ahdistavuutta. Kyseiseen "yhtiöön" kuuluu noin 80 henkeä ja sisältää yhden kaivoskuilun. Tasolla 1 kulkee sähköjuna ja sisäänkäynti on noin metrin leveä ja vajaa 2m korkea. Siellä pitää sitten hyppiä junan tieltä kuin Donkey Kongissa konsanaan. Apina oppii kuulemma seitsemännellä kerralla, mutta lyötyäni pääni kattopalkkeihin 15. kerran (kiitos kypärä), lopetin laskemisen. Osa sisäänkäynnnin kivirakenteista on kuulemma 400 vuoden takaa ja sen kyllä huomaa.

Tasolla yksi ei suoriteta kaivauksia, vaan siinä kuljetetaan alhaalta nostettu malmi ulos. Kuljimme vuoren sisään joitakin satoja metrejä, jonka jälkeen lähdimme alemmille työtasoille. Pääsisäänkäynti alas on alle metrin korkea ja leveä. Tätä pitkin työntekijät ryömivät joka paivä sisään ja ulos. Luola viettää tietenkin alaviistoon, joten noin 50 metrin matka on suht vaativa. Viimeistään tässä vaiheessa klaustrofobiset karsiutuu pelistä.

Toisella tasolla on myös junarata, mutta ylemmästä poiketen junavaunuja vedetään miesvoimin. Kaksi vetää, kaksi työntää ja kun huuto käy, niin on paras olla poissa tieltä. Ja leventeitä sijaitsee vain siellä täällä, joten oppaan on parasta olla perillä työtavoista. Ilma kaivoksessa on lähinnä kuvottavaa ja pöly sakeaa. Osa työntekijöistä suojautuu huivein suun ja nenän ympärillä (kuten mekin), mutta osa ei. Sisään ja alas mennessä lämpötila nousee, koska vuori on "lievästi" vulkaaninen. Lisäksi ilmaan vapautuu erilaisia kaasuja, jotka reagoivat keskenään nostaen lämpötilaa. Eikä tuo raikas ulkoilma muutenkaan ulotu syvälle. Työskentely tapahtuu yli 4300 metrin korkeudessa, joten yhtälö hengittämisen kannalta on vähintäänkin haastava.

Tässä kaivoskuilussa on vain neljä tasoa ja kävimme pohjalla asti katsomassa ja haastattelemassa työntekijöitä. Työ tehdään suurimmaksi osaksi perinteisin menetelmin: hakku, moukari, dynamiittia. Kun löydetään suoni (visuaalisesti), niin sitä lähdetään seuraamaan. Täällä suonet menevät pääasiassa etelä-pohjois-suunnassa. En tiedä mitä tapahtuu, kun samaa suonta tulee vastaa toinen ryhmä toisesta suunnasta dynamiitin kera. Osassa luolia oli myös käytössä paineilmaporia, lähinnä suurten lohkareiden pienentämiseksi, mutta emme osuneet näin kehittyneeseen osastoon. Tässä vaiheessa henkinen ja fyysinen kärsimys olivat sitä luokkaa, että tuli pienoinen paniikki jo päästä pois kaivoksista. Ja, jos alaspäin kiipeäminen oli raskasta, niin ylöspäin se oli suorastaan mahdotonta. Huivi oli pakko repiä naamalta ja yrittää haukkoa "ilmaa" samalla ryömien ulos tunneleista.

Jotta kaivoksista ylipäätään selviää hengissä ulos on paras suorittaa normaalit uhraukset jumalille. Kaivosmiehet uhraavat tietenkin Pacha Mamalle rikkauksien toivossa, sekä Tíolle lepyttääkseen pahat henget. Itsekin suoritin kaikki mahdolliset loitsut - ihan vaan varmuuden vuoksi! Ulospäästyä tuntui, että aurinko paistoi kirkkaammin kuin aikoihin, jos koskaan. Kokemus oli uskomaton "kerran elämässä" mahdollisuus, mutta uudestaan minua ei tuonne manalan puolelle saa rahallakaan. Nämä kaivoismiehet viettävät kuitenkin vuosia samoissa oloissa ja heidän elinikänsä onkin työn alkamisen jälkeen keskimäärin kymmenen vuotta, minkä jälkeen suurin osa kuolee erilaisiin hengityssairauksiin hengitettyään myrkyllisiä kaasuja ja asbestia. Palkka on tietenkin "hyvä", eli noin 120€/kk, joka on tuplaten parempi kuin normaali keskipalkka. Karmeaa! Pistää miettimään, mista hankkimamme jalometallit koruihin ja muun muassa kännyköihin oikein tulee...

Kova työ vaatii kovat huvit, joten suunnattiin illaksi porukalla kasvisravintolaan. Joukkoon oli liittynyt myös suomalaisvahvistus Andreas. Ja aiemmin päivällä oli hyvästelty jo Tupizasta tuttu Joonas. Joten sitten kun sataa suomalaisia, niin tulee kaatamalla. No, ei me ihan kasvislinjalla iltaa jatkettu, vaan mentiin paikalliseen karaokeen/discoon. Tilattiin lasilliset (lue vaasit), jonka jälkeen Karpon hatussa oli pitelemistä. Siinäpä Potosí paketissa. Seuraavana aamuna uudella ryhmityksellä kohti bussiasemaa ja Sucrea, jossa mahdollisesti olisi Fiestat!

3 kommenttia:

Jussi kirjoitti...

Jessus.

Melkoinen on kaivos Boliviassa.
Täytyy olla rahan tarve suuri, että tuolle itsensä altistaa.
Toisaalta kun nälkä vatsassa kurnii niin. . .

Eikö teitä pelottanut että käy kun Chilessä, sillä erotuksella että tuskin kukaan tulee teitä pois sieltä poraamaan.

Onneksi metalleja (hopeaa) saadaan muultakin kun tuosta "kaivoksesta".
Eli käytän kännyä jatkossakin ;)

Yksi tarkennus pitää mainita: Malmia 'rikastetaan' ja mm. öljyä 'jalostetaan'. Tosin kuvia kun katsoo niin ehkä tuota paikka voi kutsua myös 'jalostamoksi'.

Olen itsekkin käynyt muutamassa kaivoksessa ja muutamassa kymmenessä rikastamossa/sulatossa, mutta jokainen paikka on ollut "paratiisi" tuohon verrattuna. Tosin syaniidin kanssa sitä lotrataan moderneissakin arvometalli laitoksissa (kulta, hopea, yms). Ja käryt yleensä päästetään suoraan taivaalle!

Tämä oli mielenkiintoinen retki, jopa vain lukea ja kuvat katsoa. Itse koettuna varmasti mieleenpainuva.

Asko & Irina kirjoitti...

Jussi: Oli vaan pakko sulkea ajatukset pois kokonaan, muuten koko vuori ois kyllä tullut niskaan. Niin ja minä käytän läppäriä :/ Totta rikastamista tietenkin. Tosiaan vuorta on kaivettu jo yli 400 vuotta ja suurinpiirtein samoin menetelmin. Vuoressa on kuulemma noin 500 sisäänkäyntiä (=kaivosta), joista 130 on tällä hetkellä käytössä. Nykyään esiintymä ei varmaankaan ole riittävän kannatta suuryrityksille, kun joutuisivat asettamaan edes minimiturvamääräykset työntekijöille. Ois taas liitot marssimassa, pentele. Helpompi on olla välittämättä menetelmistä (tai ihmisistä) ja ostaa vaan lopputuote (halvalla).

Anonyymi kirjoitti...

huh huh! mulla tuli jo hengenahdistusta ihan täällä kotisohvallakin tuota askon kaivosvierailua lukiessa! kyllä säkin kaikkeen uskaltaudut!

no onneksi ei käynyt kuten chilessä!

älkää nyt enää enempää liian rohkeita temppuja harrastako, jotta pääsette ehjinä kotiin! kyllä teitä jo odotetaan!!
mia