perjantai 8. tammikuuta 2010

31.12.09-3.1.10 Vuoden alku ja loppu, Chiang Mai (23923km)

Hyvää ja onnekasta uutta vuotta kaikille (lue: molemmille) lukijoillemme :) Täällä ollaan niin edistyksellisiä, että ajanlaskukin on 543 vuotta edellä, joten armollisen Buddhan taskunauris näyttää vuotta 2553. Vaihdettiin vuotta lopulta omassa hostelissamme. Isäntäperhe (Aum & Lek + loppuperhe) oli valmistellut meille asukeille oman juhlan. Lähikaupasta juomat ja ruuat tuli talon puolesta. Jokainen oli etukäteen ostellut lahjat, jotka sitten löysivät uuden omistajan arvonnassa. Onneksemme saimme lahjaksi kulutustavaraa (eli rasiallisen keksejä), eikä esimerkiksi puolitoistametristä koristeviuhkaa. Siinä olisi tarvinnut vähintään hitsipilliä, jotta olisi saatu asennettua se rinkan kylkeen.

Loppuillasta käytiin lähettämässä paperilyhtyjä taivaalle ja kuuntelemassa musiikkia baarin puolella. Ai niin. Illan aikana luvattiin Aumin ja Lekin kanssa lähteä AAMULLA tarjoamaan munkeille ruokaa ja saamaan siunauksia :/

Illallahan (itseasiassa aamuyöstä) se on aina helppo luvata. Ja taas palaa mieleen nuo ajat Oppdahlin. Eräänä riemunkirjavana iltana (ehkä samainen ilta kun yritettiin juoda metri olutta)* uhottiin, että huomenna mennään tuon vastakkaisen vuoren yli, että heilahtaa. Yön aikana ilmeisesti naukkumatti olikin heilautellut päähän lähinnä moukarilla ja aamulla totuus (=krapula) valkeni yhdessä vähäisten auringon säteiden kanssa. No ihminen on erehtyväinen ja lehmä märehtiväinen. Kenelläkään ei muistaakseni antanut ylpeys periksi ja tuntien rämpimisen jälkeen koko porukka pääsi huipulle. Olipahan siinä taas järkevästi käytetty laskettelupäivä!

Tälläkin kerralla saatiin itsemme kammettua ylös kuudelta!!! Ja lähdettiin ruokkimaan 53kpl (vuosiluvun mukaan) munkkeja. Ja tässä kohtaa Arttu taas ihmettelee, että miksi donitseja tarvitsee ruokkia??? Joka tapauksessa tapahtumasta jäi hyvä mieli ja vuosi tuli kerrankin aloitettua hyvän krapulan sijaan - hyvällä työllä.

Seuraavana päivänä mopo alle ja pöristeltiin ihmettelemään temppeliluolastoa, johon on kuulemma hillottu jopa Buddhan hiuskiehkura. Vinkki saatiin 4 vuotta Chiang Maissa asuneelta opettajalta, johon törmättiin satunnaisessa kahvilassa. No, peruukki jäi näkemättä, mutta vaikuttava luolasto. Kyseessä luonnon muovaama luolasto, johon päästäkseen sisään hyvin rakennettu länsimainen keho joutui välillä hiukan änkeämään. Luolaston lisäksi kiivettiin myös samaisen vuoren huipulle ja taas olisi Miihkali Jacksonin happiteltalla ollut käyttöä (oisko jo myynnissä Ebayssa?). Rankemmaksi osoittautui ehdottomasti alaspäin rymyäminen. Ei olisi meistä Nepalin vuoren rinteitä näköjään kapuamaan. Hatunnosto. Kinabalu valloitetaan joka tapauksessa. Harjoituskausi on jo aloitettu. Huono kunto, mikä ihana tekosyy. Paikalla oli taas kerran paljon paikallisia, bangkokilaisia (lomakausi) ja me. Seuraavana päivänä kipeiden pohkeiden ja etureisien kanssa bussilla kohti Sukhothaita.

* Toimittajan huomautus: jäi muuten 10cm vajaaksi.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

minäkin yritän kuntoilla että pääsen kina balun huipulle .en pääse edes kolmeakerrosta rappuja.mutta aikaahan on vielä paljon.osaankohan lähettää tämän .kokeilu.

Anonyymi kirjoitti...

kivajuttubaseshro

Liisa Lindqvist kirjoitti...

Terveisiä jo hieman lämpimämmästä Suomesta, kovat pakkaset kait nyt viimein jo aikovat hellittää...syytä oliskin kun näet noi lonkerotkin jo jäätyivät lasitetulla parvekkeella...

Tänne ei sen kummempia, töitä/kotona oleskelua/sählyä. Kevättä kovin odotellaan ja vahingossa meinasi jäädä tuo Aurinkomatkojen esite matkaan, mutta lienee moinen investointi jäävän hamaan tulevaisuuteen.

Pekalta terveisiä, joka muuten ei aio juhlia 40-vuotis synttäreitä ensi kuussa.

-Liisa ja Pekka

Asko & Irina kirjoitti...

Anonyymi: Hienoa ÄITI, että osasit tulla tännekin kirjoittelemaan. Joo, pitää minunkin harjoitella huipun valloitusta.
Liisa: Tähän(kin) pätee sanonta: parempi 1 lonkero/urheiluruutu kuin 10 lasitetulla parvekkeella. Syvä osanottoni. Ja olihan se selvä kaikille, että ensi kuussa ei ole mitään asiaa tulla lahjojen kanssa koivukylän suuntaan ;)
Kaikille: Anteeksi. Meillä alkoi OIKEA LOMA, joten blogin päivitys junnaa paikoillaan oikein toden teolla. Palaamme paremmalla asenteella, kunhan on saatu Julia takaisin Suomeen, hehe. Menee vielä viikko.