maanantai 3. toukokuuta 2010

27.4.-1.5.2010 Bohol, Filippiinit (53605km)


Koska oleskelumme Dumaguetessa venyi oletettua pidemmäksi, skippasimme Siquijorin saaren kokonaan ja päätimme oleilla loput 4 päivää Boholilla. Menimme Lonely Planetin ohjeiden (ei aina paras vaihtoehto) perässä saaren sisäosiin Lobociin, jossa sijaitsee Nuts Huts-niminen majoituspaikka jokimaisemalla varustettuna. Lautta, kolmipyörämopo, jeepney ja jokilautta oli päivän kuljetusvälineiden saldo, eli matkustamiseen saa täällä menemään aika paljon aikaa. Nuts Huts oli ihan hieno paikka, mutta aika syrjäinen. Joelta pääsi suoraan perille, mutta maitse joutuu patikoimaan kilometrin, jonka lisäksi perillä odottaa askematon määrä portaita - taas kerran. Eihän tuo paljolta kuulosta, mutta kun kelvinit, celciukset ja fahrenheitit on tapissa ja selässä 25kg, niin sitä yrittää välttää turhaa rehkimistä.

Joten suunnitelma oli toimia viihdykkeellisen Dumagueten jälkeen minimienergialla. Joten Wappu ja 200. matkapäivä menivät huomaamatta ja leppoisissa merkeissä. Perinteitä jää kyllä täällä reissatessa kaipaamaan, kuten Wappu jollaista ei toista ole kuin Suomessa. Niin ja tietenkin kaikki oli muutenkin paremmin ennenaikaan, eli waput olivat kosteammat, vai miten se meni? Ai niin, majapaikassamme muuten oli luonnollisesti oma ravintelinsa, jonka tarjonta oli kohtuullisen maukasta. Ainoa miinuspuoli oli se, että kaikki ruoat näyttivät, koostuivat suunnilleen samoista aineksista ja miltei maistuivatkin samoilta. Tais kokilla olla tietyt lempimausteet, joita osaa käyttää...

Sen verran saatiin neljän päivän aikana puristettua, että päästiin läheisille "vesiputouksille" käymään. Välillä kyllä tuntuu, että turhaan aliarviomme Suomen nähtävyyksiä :) Putoukset olivat kyllä lähellä, mutta vaati joen ylittämisen uimalla - kuudesti. No onneksi meillä on vedenpitävä kassi mukana, ja se osoittautui jälleen kerran hyödylliseksi. Jokea pitkin ja siis myös meidän etuverannan ohi lipui pitkin päivää jokiristeilyaluksia, missä ihmiset nauttivat päivällistä raikuvan musiikin säestyksellä. Hiukan mauttoman oloista huvitusta tulla luonnonrauhaan tuollaisten kaiuttimien kanssa. Aluksilla oli siis pääasiassa paikallisia turisteja, muutamalla valkonaamalla maustettuna (ei me). Mutta kukin tyylillään.

Toinen retkemme suuntautui katsastamaan Filippiinien tarsier-kummituseläintä (tuttu jo Indonesiasta). Pakkohan nuo ötökät oli tarkastaa myös täällä. Mitäpä noista voisi sanoa: hassuja nisäkkäitä!Tarsiereja on itse asissa vapaana ympäri saarta, mutta turistisoituneimmilla alueilla, kuten meidän majapaikan lähellä, noita ötököitä esitellään turreille vangittuina häkeissä ja eläimet ovat siitä hyvin stressaantuneita, kuten oikeanpuoleisen kuvan yksilö. Johtuisiko stressi myös 120 desiBelin kovuudella soitetusta humpasta pitkin päivää? Ja kun kummituseläimethän ovat niitä yöeläimiä. Tästä syystä päädyimme vierailulle erityiseen suojelukeskukseen, jossa ötökät möllöttelevät metsän siimeksessä omassa rauhassaan, lukuun ottamatta silloin tällöin paikalle pölähtävää turistia kameroineen (ei salamaa, kiitos).


Kolmas retkemme suuntautui suklaakukkuloille. Nimi nyt on aika raflaava, koska ainakaan minä en mitään Tobleronea paikalta löytänyt (harmin paikka, sanoo Irri). Hiukan rusehtavat kukkulat ehkä ja paljon matkamuistomyyjiä. Täällä matkustaessa bussit ovat yleensa aina täynnä, mutta kai se on suhteellista, koska yleensä ei tienviereen tarvitse jäädä, vaan jostain löytyy paikka valkolaisellekin. Niin no, Askon säkäkorkeus nyt on hiukan liikaa näihin välineisiin, joten ei tarvitse ihmetellä miksi niska hiukan vihoittelee. Poistuessamme oli pääkaupungissa suuret juhlat, joten julkiset välineet olivat suht täynnä. Mopotaksit yrittivät kaupata kyytejään n. 6€/hlö hintaan, mutta päätimme koettaa onneamme bussien suhteen. Ensimmäinen bussi meni täytenä ohi, mutta perässä tullut jeepney otti matkalaiset (0.5€/hlö) isoine kasseineen kyytiin. Tilaa ei tässä vaiheessa ollut muualla kuin katolla, joten sinne siis. Takanani istui noin 80-vuotias mies, joten ei parane valittaa. Ja ilmaistointihan pelasi kuin unelma.

Poistuimme Boholilta lautalla Cebuun, josta illalla lähti lento Singaporeen (taas) ja luvassa yöpyminen kentällä. Otimme Boholilta sitten taas kerran sen halvimman lautan, joka kesti 4 tuntia. Nopealla olisi päässyt kahdessa ja hintaero oli aika pieni, joten tässä kohtaa säästö oli hiukan turhaa. No, onneksi kiirettä ei ollut ja lautalla paljastui, että olimme ostaneet sänkypaikat avokannelta. Patjatkin olivat keskimääräistä hostelia pehmeämmät. Onni onnettomuudessa ja eiku unta palloon...

Filippiinit oli kaikin tavoin upea kokemus, mahtavia paikkoja, ihania ihmisiä, englannilla pärjää mainiosti, matkustaminen on edullista ja kelit suosi. Tästä taisi tulla ainakin Irrin lempikohde. Palaamme ehdottomasti vielä uudelleen! Tästä matka jatkuu Sumatralle. Kettu kuittaa Filippiineiltä, over and out! Ja vielä viikon kuva-arvoitus, mikä tärkeä työkalu?

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hai sie!

No toiha o ilimiselevä Petkele !

Sillä ku humahuttaa valakolaista ni jo tokenee . . .

Valdemar

ps. Vermossa nähää

Anonyymi kirjoitti...

Päiviä

Noh, etniset vähemmistöt nyt ovat kuvauksissaan aina hieman . . . , tuota "värikkäitä". Mutta tuo esine on ilmiselvä 'marjapuuron survin'.

Filosofian Maisteri
Javanainen

Anonyymi kirjoitti...

Jessus (ei Jeesus)

Kyllä on oikea valehtelijoiden klubi taas liikkeellä. Toi on tietysti sen "Jeepneyn" kaasupolkimen paino. Nääs kun ei sitä pitkillä matkoilla jaksa painaa kaasua nilkat jännittyneinä.

Insinööri
Kärkkäinen

Julia kirjoitti...

Heipparallaa ystävät!!

Mä veikkaan et paikallinen kärpäslätkä? Kun eikös siellä päin maailmaa kärpäsetkin ole semmosia tiiliskiven kokoisia otuksia :)

Ja äkkiä sit oikea vastaus tiskiin!

Ihania kuvia taasen ja huikeita tarinoita! Lisää vaan tämmöstä, jaksaa ehkä joten kuten odotella kesää tänne. Tiistaina viimeeks satoi räntää :(

Tulkaa ens viikolla Bangokkiin käväsee??

Asko & Irina kirjoitti...

Kaikille: Tuosta ei vastaukset parane. Täällä on naurettu taas mahat kippurassa. Ilmeisesti tuote on loppuun asti hiottu, kun siitä on noin moneksi. Nyt eiku nyrkkipaja pystyyn ja valmistamaan noita 20000 kpl näin niinku alkuun. Tuohan myy itse itsensä. Täälläpäin laitteen nimi on: käsijarru, elikkäs seisontajarru. Pysäkillä halko laitetaan renkaan taakse KÄSIN. Tässä Valdemarille vinkki seuraavaan HIACE:n katsastukseen, jos jarruvaijeri jäänyt löysälle. Ja Valtolle toinen vinkki: Seiska lähtöön numerolle 8 Ohilaukaus, panos äkäläkäzäkäläkä KYMPPI.

Anonyymi kirjoitti...

Nonnih,

taas se nähtiin että 'mikään ei oo niin viisas ku insinööri'. Auton osa mikä auton osa.

Ei oo hienon yliopiston käymisestä tähänkään hommaan apua ja Valto nyt on aina Valto.

Kysymys kuuluukin onko Valdemar, Javanainen ja Kärkkäinen saman sairaan mielen tuotteita ;)

Iso J

Liisa Lindqvist kirjoitti...

Älä turhaan lausu insinöörin, herrasi nimeä...yhden kanssa naimisissa olleena kyseinen kansanryhmä aiheuttaa kylmiä väristyksiä.

Se on vähän niinku noilla Naton joukoilla, lentotukialuksilla vois olla aikamoinen menekki noilla kun sais laittaa niitä joukolla Hornettien renkaiden taakse.

Kokkosesta on tullut kissakuiskaaja. Tuossa se viheltelee Oonalle, en tiedä mikä on keskustelun aiheena. Meinaa tulevana maanantaina aloittaa uudessa duunissa ja haistattaa pitkät vanhalle duunipaikalle, RIP Lautiainen - 12 vuotta riitti.

Terkuin
Liisa, Pekka ja Oona-the-Cat

Asko & Irina kirjoitti...

Liisa: Tarkoititko, että noita insinöörejä laitettaisiin Hornettien renkaiden taakse? TOIMII :) Varmaan duunijuttuja Oonan kanssa, mutta pidä silti silmällä lääkitystä (Pekan). Hieno homma Pekka, kun kerran siltä tuntui.