tiistai 11. toukokuuta 2010

8.-12.5.2010 Danau Toba, Indonesia (57193km)

Päästiinpäs vihdoin pitkän tauon jälkeen koneen ja yhteyksien ääreen. Ja hoh-hoijaa! Tämä Indonesiassa matkustaminen on yhtä bussissa istumista ja Bukittinghi-Danau Toba- väli oli taas kerran yhtä vuoristorataa. Yöbussi 15 tuntia parilla pysahdyksellä, blääh. Kyyti oli sen verran kiemuraista, että meinasi Irriltä päästä oksennus (nyt kun Askon suoliasiat on jo selvitetty...). No, onneksi vatsa rauhoittui ja saatiin jopa nukuttua siinä nytkytyksessä ja heilunnassa. En tiedä tapahtuiko pieni turistikusetus, koska matkan hinta oli 200 000 rupiaa, eli hiukan yläkanttiin. Tosin bussissa oli ilmastointi ja vessa. No, ilmastointi se on 30 astettakin :/ Klosetti oli tietenkin paikallista mallia, siis liikkuvassa kulkuvälineessä. Eli kuvitelkaa piripinnassa oleva kyykky-vessa Enterpriseen ja eiku tähtäämään...

Järvelle päästiin; Toba-järvi on yksi maailman syvimmistä ja suurimmista järvistä, paikoitellen jopa 450 metriä syvä. Se on syntynyt, kun paikalla aikoinaan sijainnut tulivuori on romahtanut. Romahduksen yhteydessä järveen syntyi mm. Samosirin saari, joka oli 1990-luvun alussa Thaimaan massaturistikohteiden veroinen reppumatkaajan paratiisi full moon-juhlineen. Thaimaan helpommin saavutettavat kohteet kuitenkin veivät Samosirista voiton ja tänään se on hiljainen ja rauhallinen paikka, jossa voi nauttia luonnon kauneudesta ja rauhasta. Mikäs siis sen houkuttelevampaa 15 tunnin bussikyydin jälkeen?

Maisema täällä on hyvin kaukana Indonesian perusmaisemasta ja muistuttaakin enemmän ehkä keskieurooppalaista järvimaisemaa vuorineen ja peltoineen. Itse järvi on kirkasvetinen ja viileä, mikä ihana tekosyy pulahtaa siis uimaan... Ja kun nyt otettiin uiminen puheeksi, niin voimmekin tässä julkaista jo pitkään lukijoiden toiveissa olleen kuvanäytteen hevosuintitekniikasta, joka on täällä ihan uusinta uutta. Korjataan kuitenkin, että tuo tyyli ei nyt ole aivan puhtaimmillaan, koska hevosta uidaan AINA peppu paljaana (blogin ylläpitäjästä johtuen ja sensuurin pelossa emme kuitenkaan voi julkaista autenttista kuvamateriaalia). Kuvan muut henkilöt eivät tavallaan liity varsinaiseen uimasuoritukseen. Aaro saakin selitellä hymynsä syyn itse...

Takaisin saarelle; Samosir on siis noin Singaporen kokoinen saari ja otettiinkin alle mopo ja lähdettiin tutustumaan jälleen siihen, mitä saarella olisi annettavaa. Matkaseuraksi saatiin saksalaiset Eve ja Judith. Tavoitteena oli löytää saaren kuumat lähteet, mutta eihän niistä ollut jäljellä juuri mitään... kumma juttu, sama homma myös Taiwanilla... Toba-järven ympäristö on kuitenkin silmiä hivelevän kaunista maisemaa ja koska maaperä on tuliperäistä, ovat edellytykset kaikenlaiselle viljelylle suotuisat. Pelloilla maissintähkärivistöjen vieressä laiduntaa vesipuhveleita (ja kuten kuvasta näkyy, koskaan ei voi olla liian varovainen...) ja pellot ovat viljelyksien lisäksi täynnä myös mitä erilaisempia hautoja. Kansa täällä kuuluu pääasiassa Batak-heimoon ja jos heimoon kuuluva kuolee jossain muualla kuin täällä, hänen ruumiinsa tuodaan ja haudataan kuitenkin tänne. Täällä Samosirilla kaikki ovat kristittyjä ja myös kirkkoja on siten paljon, moskeijoita ei yhtään (helpotus, ei aamurukouskutsua klo 5!).

Ennen kristinuskoon kääntymistä täällä harjoitettiin kannibalismia ja aluetta hallitsivat useat eri kuninkaat. Vielä nykyäänkin kuolleiden kunnioitus ja uskomus kuolleiden läsnäolosta jokapäiväisessä elämässä on vahva ja mikään perhejuhla ei ala ennen kuin kuolleille on käyty viemässä ruokaa ja lahjoja. Monet taloista on myös rakennettu batak-tyyliin, tosin usein nykyajan "mukavuuksin", kuten talo, jonka parvekkeelle Asko pääsi musisoimaan. Nyt voisi ilmoittaa ala-asteen opelle, että lempisoitin on löytynyt. Lyömäasoitin tietenkin. Voisi se todistuksen 6 kääntyä ylösalaisin. Ai niin ja tästä päästään lempiaiheeseeni, eli Cantores Minores, johon minua ala-asteella pyydettiin. Aaro ja Marleena muistanevatkin, kun tätäkin aihetta käytiin läpi äitin toimesta Borneolla (kuten muitakin Askon kipeitä lapsuuden muistoja). Ja tarinassahan kävi niin, että jätin sitten kertomatta äidille pyynnöstä ja kieltäytymisestäni kuorosotaan, minkä vuoksi äiti jälleen kerran sirotteli tuhkaa päällensä. No, katolisen kirkon paljastusten jälkeen pidän ratkaisuani kieltäytyä kuoripojan roolista hyvinkin pitkänäköisenä ja oikeana.

Ja vielä hetkeksi takaisin itse asiaan: muutama päivä täällä järvellä meni kuin siivillä. Edes Pohjois-Sumatralla tapahtunut maanjäristys ei tuntunut täällä, tieto tuli lähinnä malesialaiselta kaverilta. No, hyvä näin, sellaista lisäjännitystä ei matkailuun ole tarvis saada. Täältä suunnataan kohti pöpelikköä, elikkäs orankeja katsastamaan Bukit Lawangiin. Siitä lisää seuraavassa.

4 kommenttia:

Jussi kirjoitti...

No vihdoin tuli juttua plogiinne.

Oli se Asko hyvä ettet mennyt kirkkokuoroon! Rummuttaessa ei tule 'rumppa' niin kipeäsi. . .

Ihan pakko mainita että osaa se meidän Evlut järjestökin kunnostautua tuolla Katolisen kirkon viitoittamalla tiellä !

Ihan hirvittää lukea lehdistä noiden järjestöjen edesottamuksia.

Mutta ehkä ei tästä enempää etten suututa jäsenmaksun maksajia. He kun ovat suomenniemellä enemmistönä
;)

Oletteko maistaneet tuon vesipuhvelin lihaa. Suutuntuma on kumman "lötkö". Kai noi lämmöt vetää veteläksi, lihankin?

Anonyymi kirjoitti...

Terveiset helteisestä Espoosta.
Älkää vaan eksykö Bankogiin, ovat seillä vähän sotaisella päällä ja homma leviämässä muuallekin maahan. Suomessa eivät suosittele matkustamista sinne.
Mutta toisaalta jos jännitystä kaipaatte, niin ei kun vaan menoxi!
Paidovei, minne muuten olette menossa seuraavaksi kysyy satunnaiset lukijat Malla & Kaitsu

Unknown kirjoitti...

Hahhah! Tulihan se vihdoin sieltä;)
Aaron kommentit asiaan: Hevosuinti olympialajiksi. (Sakea katse ja epäadekvaatti hymy johtunee Askon maagisesta lantioliikkeestä.)

Asko & Irina kirjoitti...

Jussi: Ei olla maistettu - vielä. Katsellaan, jos täällä Ausseissa jotain erikoista maistais -munia?
Anonyymit: Kuten huomasitte olemme ylösalaisin maassa tällä hetkellä. Bangkok jäi väliin.
Marleena: Muistaakseni se on Lontoossa jo esittelylajina...