maanantai 28. kesäkuuta 2010

16.-18.6.2010 Australia road trip osa III, auto pelissä!

Townsvillen synttäreiden jälkeen keula kohti etelää, kun pitäisi vielä edetä parissa viikossa Sydneyhin, eli tuollaiset 2500km suorinta tietä. Ensimmäisenä kohteena reppumatkailijoiden "mekka" Airlie-beach. Campervania olikin ranta ja pysäköintipaikat täynnä, mutta niin oli myös uhkasakot kaupungin puolesta. Sen verran arkajalkoja ollaan, että jätettiin yöpymättä kaupungissa. Toinen syy oli suht ankea keli (kuvassa). Ajattelin mennä uimaan lagooniin, kun kerran rantavahtikin oli paikalla, mutta tulin kai sitten järkiini, vai kutsutaanko sitä vain vanhuudeksi? No, olisin kyllä ollutkin ainoa uimari. Lahdelma näytti kuin lavastuksesta ja oli täynnä toinen toistaan hienompia purjeveneitä. Vaikka kuinka kiertelimme, sää ei parantunut, eikä hengellistä yhteyttä alueen kanssa löytynyt, joten päätimme jatkaa matkaa. Lopulta ajaminen sokeriruokopeltojen keskellä alkoi tympimään sen verran, että päätimme yöpyä niiden keskellä. Sen verran rahtarin verta virtaa suonissa, että yövyimme rekkaparkissa. Ei se rekan koko, vaan se asenne! Aamulla herätessämme löysimme viisi muuta autoa samasta parkista.

Aamiainen naamaan ja kohti Finch Hatton Gorgea. Kävelyä, aamu-uinti vesiputouksilla todella virkistävässä vedessä. Näitä olisi kaivannut enemmän kuumassa ja hikisessä Aasiassa. Täällä ei kannata paljon kokeilla veden lämpötilaa etukäteen. Vähintään yhtä kylmää kuin Lylyn mökillä vappuna, vai mitä lapset? Lounas vedettiin kookaburrien tuijotuksen alla. Ovat muuten niin maan perusteellisen kovia naureskelemaan. Ei tarvitse paljon PulttiBoysia tai Jope Ruonansuuta pyöritellä, irtoaa ihan ilmankin.

Seuraavaksi lähdettiin kohti rannikkoa Mackayn ympäristöön. No, päätettiin sitten pienen riitelyn seurauksena jättää kyseiset upeat rannat katsastamatta. Oli niin sanotusti ylitse pääsemättömiä vaikeuksia sovittaa toistemme biorytmit shoppailun ja lenkkeilyn välillä. Joten suunnattiin Mackayn eteläpuolelle ihailemaan hiilikasoja ja -laivoja!!! Näin sitä pitää. Tasapeli, kumpikin voitti :/

Löydettiin oikeastaan aika hyvä paikka pienoisesta kylästä rannalta, jossa oli grillipaikka ja yleiset vessat. Ja tadaa, verkkovirtaa, kaikki saman katon alta! Täällä on ongelman virran ja nettiyhteyden välillä. Ainoat wifit löytyy Mäkkäristä, mutta siellä taas ei ole yhtäkään pistoketta ja kun autossakaan ei ole laturia, niin tätä blogia on ollut todella vaikea päivittää. Niin niin, seli seli :)

Koska ihminen ei ole koskaan tyytyväinen ja oli vasta iltapäivä, niin päätimme kuitenkin etsiä vieläkin täydellisempää paikkaa. Ajauduimme asuinalueen reunoille, josta lähti hiekkatie rannalle. Ajelimme hiljaksiin eteenpäin, kunnes olimme puolessa välissä alamäkeä kohti rantaa. Tässä vaiheessa pehmeä hiekka alkoi hiukan huolestuttaa takavetoisen, automaattivaihteisen tila-auton omistajaa ja yritin peruutella mäkeä ylös. Jeah right! Kun renkaat ovat sliksit ja kuviointi vieläkin huonompi taaksepäin, niin tulos oli noin 15cm taaksepäin ja 10cm upoksiin. Ensimmäiset hikipisarat lähestyivät ohimoa. Kävin katsomassa rantakaistaleen kävellen ja päätimme ajaa alas ja tehdä ukemit rannalla (no, oli ainoa vaihtoehtokin). Alas hei, u-käännös ei! Toyota päätti tykästyä rantaan, niin ettei suostunut lähtemään mihinkään. Hiekkaa ei ollut todellakaan paljon, mutta riittävästi meidän kaaralle. Kolmen vartin uurastuksen jälkeen saimme auton käännettyä, eli puoli metriä eteen, kaivamista, jalkamatot renkaiden alle ja sama uudestaan. Edessä vaan oli vielä ylämäki ja aurinkokin alkoi laskea. Alue ei ollut kaukana asutuksesta ja kämppähän meillä on omasta takaa, mutta hiukan epätoivoiseksi tilanne kehkeytyi.

En tiedä kumpi meistä oli ottanut yhteyttä yläkerran Herraan, mutta kuin lahjana paikalle saapui nuorehko aussijannu nelivetoautollaan. Oli kuulemma lähtenyt ilta-ajelulle odotellessaan illan State Of Origin (paikallinen All-Stars ottelu) rugbyottelun alkua. Ja siinä hetken naureskeltua tilannettamme kaivoi esiin suoraan pakasta "tracksit", eli renkaan alle laitettavat levyt. Siinä kiinnityksiä vielä irrotellessa kertoi kyseisten muovisten kapistusten maksavan AUS$300. Siinä oli taas muovia jalostettu. Tracksit alle ja kuski päälle. Ehdotin kohteliaasti, josko jannu suostuisi kuskiksi, kun kerran ollaan hänen kotimaallaankin. Toista tuntia väkerrettyämme parin metrin matkaan, sisäinen Hannu Mikkola oli kutistunut miniatyyrihahmoksi. Eka yritys ja auto puoleenväliin mäkeä. Olisi kuulemma mennyt ylös asti, mutta kun oli käkkäri päällä, heheheh. Sattuu sitä mestarillekin. Toinen yritys, voitto kotiin ja ylävitoset kehiin. Sen verran häkellyttiin tilanteen käänteestä, että lyötiin viinipullo auttajalle käteen, vaikka ei millään olisi ottanut. Niin vieraanvaraista, niin vieraanvaraista, kuten täällä. Kaveri oli aikaisemmalla metsäreissullaan kuulemma menettänyt edellisen autonsa! Muta oli imaissut auton, vaikka oli neliveto ja vinssit autossa. No, tällä(kin) kertaa me siis selvisimme säikähdyksellä. Palattiin grillikatokselle yöksi ja nautittiiin viinistä, nauravasta kuusta ja Täydellisten naisten kuudennen tuotantokauden jaksoista. Seikkailua oli ihan tarpeeksi tuolle päivälle. Valitettavasti tapahtuneesta ei ole kuvamateriaalia, eikä oikein tehnyt mieli palata rikospaikalle, joten joudutte vain uskomaan sanaamme. Niin ja totuushan on muutenkin, että kirjoittelemme juttujamme Esson baarista, läheltä Helsinki-Vantaan lentoasemaa :)

Mitä Aasiassa edella, sitä Ausseissa perässä, eli seuraavaksi katsastamaan Aussien luolat, Down-Under-Ground. Mentiin ihan viralliselle leirintäalueelle ja yllätys yllätys, oltiin ainoat asukkaat telttapaikoilla. No, ellei noita kahta vihreää, jotka ilmeisesti vahtivat, ettei kukaan vedä johtoa jääkaapista. Aika vähissä oli muutkin puitteet, joten lähdettiin tarkistamaan kylän pubitarjonta. Paikka oli jo melkein menossa kiinni ja olimme taas ainoat asiakkaat, mutta nähtiinpä kerrankin 21.30 alkava jalkapallo-ottelu. Oisko nyt ollut Argentiinan ottelu...? No, itse yksipuolisesta, tylsästä ottelusta näkyi vain noin puolet, koska ruudun täytti melkein koko ajan Diego Armando "Jumalan käsi" Maradonan viiksi-parta-tupee-yhdistelmä. Puolessa välissä ottelua paikalle kuitenkin pamahti paikallinen heinähattuseurue synttäreiden jatkoille. Yksi valitettava asia täällä(kin) on , ettei juuri kukaan puhu äidinkielenään englantia! Kerta toisensa jälkeen törmäämme kielimuuriin, joten keskustelut paikallisten kanssa ovat jääneet vähemmälle kuin uskoimme. On vaan niin noloa pyytää toistamaan kolmatta kertaa joka lausetta. Varsinkin täällä maaseudulla...öööö...aksentti on aika vahva. Mutta oikeasti on aika huvittavaa kuunnella Maajussille morsian-ehdokkaiden juttelevan hienostuneesti viineistä, kun joka toinen ilmaisu on "Bloody Hell", "Bastard" tai vastaavaa ja toinen puoli jotain mongerrusta. Siinä sitten makustellaan olikos rypäleet kasvaneet etelä- vai pohjoisrinteellä. Oli kuin Jopen sketsistä ja naurussa pitelemistä. Täällä tuo viininjuonti on melkein kotoisampaa kuin oluen litkintä, eli aina ei tarvitse turhia hienosteluja.

Seuraavana päivänä luolille. Eihän ne koolla ollut pilattu, mutta sinänsä aika hienot. Sisällä on myös kirkko alttareineen, mutta vielä(kään) eivät hääkellot meille soineet, for whom the bells toll! Akustiikkakin oli kuulemma lähes täydellinen, eli Sydneyn oopperatalon luokkaa. Luolien "löytäjä" oli aikoinaan tehnyt paljonkin bisnestä guanolla, elikkäs lepakon kakalla (ei taas tätä aihetta!), mutta nykyään tuollaista yrittelijäisyyttä harrastetaan vähemmän. Luolissa lähinnä puut juurineen yrittävät vallata paikkaa. Ja jokos se pojalla alkaa Australian elintaso tarttumaan vyötärölle (oikea kuva) vain muutaman ajopäivän jälkeen?

No, nyt muuten loppuu akkukin. Tunnin päästä lähtee kone Fidzille, joten joudumme palaamaan siis vielä uudestaan road tripille, kun harhauduin näköjään kirjoittelemaan sitä ja tätä. Kuitti ja kvitto!

Ei kommentteja: