lauantai 12. kesäkuuta 2010

4.-11.6.2010 Australia road trip osa I


Jätettiin haikeat heipat Sannalle, Monikalle ja Reinolle Townsvilleen ja suunnattiin yöbussilla takaisin Cairnsiin autonvuokraukseen. Täällä edullisin matkailuvaihtoehto on ottaa alle pikkuruinen matkailuauto ja yöpyä siinä joko ilmaiseksi (vaarana tosin saada sakot kaupungeissa...) tai leirintäalueilla. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyttiin halvimpaan vaihtoehtoon (yllätys, yllätys), Jucy-matkailuautoon. Suurentakaa ylempänä olevaa kuvaa Jucy-autostamme, huomaatteko pienen kirjoitusvirheen? Ja näiden kun pitäis olla niitä natiivienglannin puhujia... Tarkoitus olisi ajella lähinnä Cairnsin pohjoispuolella ja palauttaa sitten kärry Cairnsiin ja palata vierailulle Sannan luokse Townsvilleen, kun niin mukavaa oli ja niin lupasimme. Otettiin siis kiesi alle ja nautittiin kuvan mukainen Aussie-aamiainen, elikkäs aurinkorasvat ja oluet (kuvassa yllä).

Ensimmäisenä päivänä suunnattiin Kurandaan, joka on pikkuruinen kylä noin tunnin ajomatkan päässä Cairnsista. Kuranda on alun perin ollut markkina- ja viikonlopunviettopaikka. Nyttemmin siellä on jonkun verran vakituisia asukkaita ja paikka muistuttaa lähinnä taiteilijakylää. Matkan ensimmäiset retkisafkat kokattiinkin sitten keskellä kylää ja voi pojat, kylläpä maistui hyvältä! Kurandan jälkeen suunnattiin rannikkoa pohjoiseen ja tarkoituksena oli etsiä yöpaikka. Koska maksamme autosta päivävuokraa, tarkoituksena on löytää mahdollisimman usein ilmainen yöpymispaikka, jotta kustannukset eivät kohoa reppureissaajan budjetin ylärajoille. Ja kuten aiemmin sanottu, ainoana ongelmana usein on, ettei "ilmaisia" tienvarsipaikkoja aina uskalla käyttää sakkojen rapsahtamisen pelossa. Sakottajat kun ei tule koputtelemaan ikkunaan, vaan lätkäisevät noin 120 euron sakkolapun illan tai yön aikana auton tuulilasiin viattoman reissaajan uneksiessa autossa autuaan tietämättömänä maailman pahuudesta. Ja kaiken lisäksi tietyissä kohteissa, kuten esim. Daintreen luonnonpuiston alueella pohjoisessa, sakko ei olekaan mitään roposia, vaan noin 3500 euroa! Joten jonkinasteinen varovaisuus yöpymispaikan etsinnässä lienee paikallaan, ainakin näillä budjeteilla. Majoituttiin ensimmäiseksi yöksi tien varteen NO CAMPING-kyltin alle Ellis-beachille, ei niin upealle paikalle, mutta uni maistui kohtalaisesti auton kuumuudesta huolimatta.

Tässä automatkailussa toistaiseksi parasta on ollut upeat aamiais-, lounas- ja päivällismaisemat. Matkalle on sattunut toinen toistaan upeampaa rantaa, jolle nakata retkituolit ja nauttia auringon lämmöstä, meren kohinasta ja hyvästä ruoasta. Uimaan ei vaan täällä (Irri) uskalla oikein mennä, rannat kun on usein merkitty varoituskyltein, jotka varoittavat joko krokotiileistä tai meduusoista. Meduusakausi on virallisesti ohi, mutta eihän sitä koskaan voi olla täysin varma, täällä kun jo rantavedessä polskii maailman vaarallisin meduusa, boxed jellyfish, jonka poltto tappaa muutamassa minuutissa. Ja ne krokotiilit, niiltä on helpompi suojautua, kunhan muistaa pysytellä muutamien metrien päässä vedenrajasta, niin krokot ei yleensä edes viitsi yrittää napata sua. Ja äläkä käytä kopio-Lacosten vaatteita, ovat mustasukkaista sorttia. Ja niin, täällä niitä kivikautisia ihmetyksiä voi tavata myös meren rannalla, ne kun tuppaavat tepastelemaan tai uimaan suolaisia vesialueita tai tepastelemaan rantoja pitkin alueelta toiselle.

Toisena matkapäivänä ajettiin edelleen pohjoiseen päin ja vierailtiin muun muassa viinitilalla, joka on erikoistunut tuottamaan viiniä sademetsän hedelmistä, tällä alueella kun ei oikein nuo viinipensaat kasva, vaikka Australia muuten onkin yksi maailman suurimmista viinintuottajamaista. Ostettiin tilalta matkaan appelsiiniportviini ja täytyy sanoa, että on maukasta ja menee muuten erinomaisesti kera tumman suklaan, nam! Seuraavaksi yöksi löydettiin jo paljon hienompi yöpymispaikka Cooya-rannalta. Käytössä oli jopa vessat ja grillipaikka, siis paikallisemmin sanottuna barbie-paikka. Tämäkään ei siis virallinen leiripaikka, vaan täällä on melkein joka rannalla yleinen grillikatos, sekä vessat. Ja edellisyöstä "viisastuneena" päätettiin jättää tuuletuksen vuoksi auton kattoikkuna auki. Aamulla tuloksena tuosta neronleimauksesta oli noin 100 paikallisen mäkäräisen pistoa Irrin kummassakkin jalassa, saman verran käsissä ja muutamia muissa torson osissa. Ja tietysti Askon veri ei niin ollut maistunutkaan kun vieressä oli parempaa! Ja nämä "mäkäräiset" kun puraisevat, niin kutina jatkuu vähintään viikon ja on suorastaan mielipuolista! Että näin, kyllä on jalat taas hamekunnossa...

Täällä Australiassa autoilu on muuten kovin helppoa Aasiaan verrattuna; on kylttiä kyltin perään ja ilman karttaakin löytää helposti perille. Aasiassa kun oli niin tuttua, että näet yhden kyltin noin 100km ennen kaupunkia, minkä jälkeen ei näy kyltin kylttiä, etkä tiedä oletko jo perillä kohteessa vai jo ohittanut sen. Ja Ausseissa tienvarret on täynnä varoituksia ja kehotuksia lepäämään automatkan aikana. On mieleenpainuvia kylttejä kuten: "rest stop or a dead stop?", joka voisi kuulua suomeksi esim. "levähdyspaikka vai hautapaikka?" Autoilijat on kohteliaita ja nopeusrajoituksia noudatetaan täällä kuuliaisemmin kuin meillä Suomessa. Mutta kyllä täälläkin kummallisuuksia löytyy, katsokaapa kuvaa: 30 metriä ennen kolmiolla merkittyä risteystä on "vain" 100km:n nopeusrajoitus. Jouduin ottamaan lähestymisen ainakin kuudesti ennenkuin sain markan lasiin ennen kolmiota. Pysähtyminen olikin toinen juttu...

Matka jatkui edelleen Port Douglasin sunnuntaimarkkinoiden kautta eteenpäin ja läydettiinkin mahtava yöpymispaikka ihan ilmaiseksi Wonga-rannalta. Ja illalla meren rannalla, miljoonien tähtien alla, tehtiin laiton leirinuotio ja paistettiin makkaroita ja nautittiin ne oluen ja viinin kera. Ja paikalla ei ollut ketään muuta. Oli yksi mieleenpainuvimmista illoista ja tuntui todella, että nyt ollaan löydetty tämän maan matkailun ydin. Aamulla matka jatkui kohti Daintreen luonnonpuistoa, joka kuuluu maailmanperintökohdelistalle, koska siellä on ainutlaatuista trooppista sademetsää. Olimme saaneet ystävälliseltä autonvuokrausfirman työntekijältä vinkin, että Daintreessa täytyy ehdottomasti mennä jokiristeilylle krokotiilejä katsastamaan. Päätimme sijoittaa risteilyyn ja nähtiinkin muutamia hyvän kokoisia joen asukkeja möllöttelemässä joen penkereillä.

Edellä tulikin jo mainittua, että luonnonsuojelualueilla sakot yöpymisestä leirintäalueitten ulkopuolella on aika rapeat. Joten ei uskallettu riskeerata ja alueelta löytyikin kiva leirintäalue, jossa tutustuimme Boris-krokotiiliin (joka ei ollut kesy!), Brandon-kakaduun ja mukaviin kenguruperheen jäseniin. Saatiin myös vihdoin pestyä pyykkiä ja tietysti se ainoa yö jolloin satoi, oli se kun meidän kalsarit riippui narulla. No, aamulla oli kosteaa pyykkiä, mutta matkan oli jatkuttava. Jatkettiin siis kohti pohjoisinta määränpäätämme, Cape Tribulationin niemenkärkeä. Tuo niemi on itse kapteeni James Cookin ("löysi" Australian) nimeämä, hän kun koki matkansa tiukimmat koettelemukset (tribulation=koettelemus) saavuttuaan alueelle. Niemenkärki kuuluu myös Daintreen luonnonpuistoon ja on ainutlaatuinen paikka Australiassa, jossa trooppinen sademetsä ja koralliriutta (eli siis se Suuri Valliriutta) kohtaavat. Elikkäs aika erikoinen yhdistelmä. Cape Tribulationista ei voitu jatkaa enää pohjoisempaan, koska tie olisi vaatinut nelivetoauton ja meidän kahdeksan päivän vuokrausaika alkoi lähetä loppuaan. Suuntasimme lepakkotarhan (kuvan lepakko on nimeltään Joker) kautta takaisin päin, mutta sisämaan reittiä. Sitä ennen palattiin vielä yöpymään jo tutuksi tulleelle ja hyväksi havaitulle Cooya-rannalle.

Aamulla kaupan (ja edullisen viinikaupan...) kautta Australia Venom Zoohon, joka nimensä mukaisesti on keskittynyt matelijoihin ja erilaisiin (yleensä myrkyllisiin) ötököihin. Paikalta löytyi maailman myrkyllisin käärme taipaani, sekä skorpionia ja jos jonkinmoista hämähäkkiä. Ja kaikki on täällä suurta, myös torakat. Julia, seuraava matkakohteesi?

Viimeisena kohteena oli Mareeba ja jälleen vinkkinä työntekijältä; pikkukengurut eli wallabit, jotka elelevät kivikkoisessa maastossa Granite Gorge-laaksossa. Majoituttiin kyseiseen paikkaan ja aiemmista illoista poiketen, oltiin paikalla jo hyvissa ajoin puolenpäivän jälkeen. Pikkuwallabit on ystävällistä ja tuttavallista sakkia täällä päin ja tottuneet ihmisiin. Mutta koska ihmiset, ja mekin ruokimme niitä, ovat nämä pikkuveitikat alkaneet nahistella keskenään ja saattaa siinä sivullisetkin saada osansa, kuten Asko, jota yksi veitikkä puraisi (tetanus voimassa, ei rabies-vaaraa). Muutenkin omaavat erittäin terävät pikku kynnet, joilla tarttuvat ruokkivan käsivarteen ja a vot, nyt on käsivarretkin esittelykunnossa... Muuten suloisia otuksia ja olipa siellä muutamalla mammalla pussissa pikku Joekin, elikkä täkäläisittäin väännettynä poikanen.

Kuten jo aiemmin on useaan kertaan mainittu, täällä on jos jonkinmoista eläintä. Australiassa elää sellainenkin omituisuus kuin muniva nisäkäs elikkäs vesinokkaeläin, englanniksi platypus. Tiedättehän tuon pikkuruisen vesien asukin, jolla on suunnilleen ankan nokka ja majavan peräpää. Ilmeisesti on sitten niin, että kun kaksi kolmesta nisäkkään edellytyksistä (tasalämpöinen, imettää, synnyttää eläviä poikasia) täyttyy, pääsee mukaan nisäkäskategoriaan, kuten platypus. Yungaburran kylässä elelee tuo eläin joessa ihan keskellä kylää. Vesinokkaeläimen spottaamiseen vaaditaan kärsivällisyyttä ja kykyä istua hiljaa ja odottaa. Joten tsänssit Irrin kohdalla olivat jo alkujaankin pienet, mutta hetken odottelun jälkeen havaitsimmekin tuon pienen otuksen kaivelemassa rantapenkereitä.

Ajelimme siis perjantaina takaisin Cairnsiin palauttamaan autoa, mutta ehdimme (siis Asko) vielä poiketa uimaan Eacham-järveen, jossa myös kilpikonnia uiskenteli (Askon lisäksi). Asko muuten ansaitsi myös paikallisen Jääkarhumerkin, jonka saa uituaan alueella olevissa vesiputouksissa. No, meillähän niitä jääkarhuja on jo koto-Suomessakin, olipa suomipoika muuten ainoa uija ja vesi oli ... näin kylmää.

Palatessamme Cairnsiin, olimme jopa saaneet aikaiseksi jonkinlaisen suunnitelman jatkopäivistä (wow). Ajatuksena oli ottaa samanlainen kärry alle uudelleen ja lähteä ajamaan Townsvillen kautta joko kohti Brisbanea tai Sydneyta. Ja hommahan kusi saman tien, nimittäin vuokratessa autoa firma panttaa luottokortilta tietyn summan (tässä tapauksessa noin 1700 euroa) mahdollisia korjauskustannuksia varten. Jucy-firmassa ei osattu asiakaspalvelun aakkosia ja summan siirto toisen auton vuokrausta varten ei sitten millään onnistunut ja kun meillä ei sattuneesta syystä ollut neljän tuhannen euron luottorajoja, ei kiesi kyseisestä puodista irronnut. Ja koska asiakaspalvelu taso oli mitä oli, vaihdoimme suosiolla toiseen puljuun, kun täällä kilpailua on ja näitä autovuokraamoja riittää. Otettiin alle Wicked-firman auto ja suunnattiin siis etelään päin. Mutta se onkin jo toinen tarina...

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

voi, että miten kiva saada taas uutta luettavaa teidän reissusta! odttelinkin täällä jo aika kärsimättömänä! kuulostapa austraalia vallan mukavalta paikalta!

hih, kroko-varoituskylteistäpä muistui muuan yhteinen matka mieleen...onneksi emme silloin ettekä te nyt päätyneet krokojen ravinnoksi.

ajelkaahan varovasti ja muistakaa meitä hengessä mukana reissaavia aina aika ajoin uusilla kuulumisilla!
-mia

Julia kirjoitti...

Hui vaan ja huiskis :)

Olen joskus ajatellut, että ausseissa olisi ihan kiva käydä. Noh, en ajattele enää! Ainakin yksi kohde vähemmän maailman kartalla missä pitää päästä käymään :))Paitsi ne pikku kengurut oli kyllä aivan ihana suloisia, niitä voisin kyllä silitellä. Silläkin uhalla että ne raapii ja puree :)

Asko, kasvatatko sä partaa?

Täällä odotellaan edelleen kesää. Lauantaina oli järkyttävä "kesä" myrsky. Tuli mieleen lähinnä marraskuu kun ulos katsoi! Puita kaatuili ja katot lenteli. Näin täällä :) Nauttikaa olostanne ja voikaa hyvin!

Asko & Irina kirjoitti...

Mia: Onpa IHANAA kuulla susta, olet kovin kiireinen ja kaikki on ilmeisesti ja toivottavasti hyvin =)? Yritetään päivitellä, mutta luvattoman pitkiksi välit menee, kun tää on wifin suhteen aikamoinen takapajula. Ollaan yhteydessä =), terkkuja Analle ja Mimmukalle!
Julia: Asko kasvattaa moppia... päähän, parturiin ei meinaa millään täällä päästä... Kandee tulla tänne kyllä käymään, mutta välttelet vaan noita tiettyjä paikkoja, ei noihin ötököihin törmää muualla... ainakaan vielä. Nimim. Skorpioni Laosissa... Tsemiä töihin ja lomaa odotellessa, niin mekin =). Halauksia ja Petrille terkkuja!

Anonyymi kirjoitti...

ihanaa saada postia.olkaa varovaisia grokojen ja medusojen kanssa.täällä palellaan,mutta meillä on sauna.täytyy lähteä ruohoa leikkaamaan maalle,siis,pöllälle.menkää brisbeiniin ja sidniin.terv.kih

Anonyymi kirjoitti...

heip vielä, laitoin irri sulle facebookiin viestiä, toivottavasti tuli perille, mun ed. viesti ei ilm. tullut!?

terkut viileähköstä helsingistä!

Julia kirjoitti...

Heh :) Kuuluisat viimeiset sanat: ei täällä ötököihin törmää :) Juuh! Uskotaan! Sen jälkeen kun näin sen kuvan siitä teidän Laosin reissusta, en taida oikein uskoa teitä ;)

Asko, moppi voi olla hyvä vaihtoehto (Irina ei kyllä tykkää)! Vaihtelu virkistää, vai miten se nyt olikaan :D

Haleja sinne molemmille!

Jock kirjoitti...

Moikka, haha samassa Yangaburrassa käytiin mekin pällistelemässä platyja :-) Mikä Wicked teillä on? Meil oli aikanaan Dracula.

Jos etelään mennessä osuu kohdalle niin suosittelemme:

Great Keppel Islandia. Sielläkin saa olla omalla biitsillä kun kävelee 5 min. Asuttiin itse YHA:n teltta hostellissa, ihan jees. Hyviä snorklaus mestoja ja iso hai bongattiin 5v. sitten. Älyttömästi pikku rauskuja. Kiva pikku saari siis.

Rainbow Beach oli leppoisa mesta ja siellä on hyvät surffit. Jari kävi parin tunnin surffikoulun ja oli sit koukussa ;-)

Blue Mountains on ihan kiva turisti kohde, jumalattoman isoja luolia jne. Mut jos käytte siellä niin oman reissumme ehkä parhaan lounaan söimme siellä Cafe Bon Ton:ssa. Nam!

Ja yleensäkkin yöllä liikkuessa esim niissä kansallispuistoissa näkee ison kirjon vaikka millaista menijää. Puhun nyt siis eläimistä :-)

Täältä voi bongaa jutut Keppelistä ja myös etelämmästä Ozista: http://jabber.blogeasy.com/article.list.run

Hyvää ja turvallista matkaa, älkää kiirehtikö =)

t. Jari

Nina kirjoitti...

Kiinnostaisiko Road Trip ensi vuoden alussa Rukalle Kuusamoon? Ajateltiin hakea liiton mökkiä ja suunnata sinne Tara takakontissa autolla. Luvassa siis laskettelua, hiihtoa, ulkoilua, saunomista ja leppoisaa oleskelua.. pistäkäähän korvan taakse.

Anonyymi kirjoitti...

Vinkki huomioitu ja muuta en voi luvata kun sen, että krokotiilejä Pernajan laguunissa EI ole. :)
Täälläkin toi uiminen ottaa vähä koville kun vesi noin 11 astetta mut pitäähän sitä lomalla uida.... Mut eikö sielläkin pitäs olla jo kylmä?

t. Marie

Asko & Irina kirjoitti...

Kaija: Alea jacta es, eli osat ovat nyt vaihtuneet, vai miten se meni. Täällä ei enää paukutella henkseleitä, kun talvi lähestyy. Nyt ollaan Brisbanessa ja yöt ovat kylmiä. Merestä puhumattakaan, joten ei meduusoista vaaraa. Tosin olen käynyt puljaamassa, mutta palaan asiaan vielä blogissa...
Julia: Tässä päässä moppikin on kaunistus. Moppi-projekti etenee niin sanotusti omalla painollaan :) Juu, eikä Irri tykkää.
Jock: Kiitos hyvistä vinkeistä. Päräytettiin juuri Keppelin ohi, kun luettiin vinkki. Tosin lompakko kiittää nopeasta ohituskesta. Kävin omatoimi BoduBoard-koulun. Se onkin sitten uusi tarina. Meillä on Pooparoo-wicked?!? Iso mustekala sivuissa, jos kuvista näkyy ja takaluukussa lukee: "I'll take chocolate from strangers", muita: "Save a whale, harpoon a Jap(anese)", "I'll rather be black than gay, at least you don't have to tell your mom". Eli huumorintaju on monilla koetuksella.
Nina: Nyt kun tähän Australian hintatasoon on tottunut, niin kaikki mikä maksaa alle 2 tonnia, niin ollaan mukana. Uskokaa pois, Suomi on halpa maa!
Marie: Jep, talvi painaa päälle ja täällä on näin....kylmä!