28.-30.6.2010 Australia road trip osa VII

Erinäisten mutkien ja mäkien jälkeen kohteena oli Blue Mountains, Sydneyn ympäristössä. Matkalla sinne, pääsimme ensimmäiselle lossimatkallemme Australiassa. Aivan tuli lapsuuden mökkimatkat mieleen. Ja sen verran ilmeisesti jännitti, että päätin käyttäytyä asianmukaisella vakavuudella lossia odottaessa. Kun odotetaan, niin odotetaan kunnolla, eikä hötkyillä. Asento! Ja kun emme taaskaan valinneet turistireittiä, niin GPS:lle olisi ollut käyttöä. Kuinka voi ajaa ohi vuoristosta? No, siihen emme mekään pystyneet, vaikka lähellä oli. Illan tullen päristelimme motarilla näissä maisemissa...



Blue Mountains-nimi tulee muuten eukalyptuspuiden levittämästä höyrystä, joka värjää laakson ilman sinertäväksi. Luultavasti tosin hiukan lämpimämpään vuodenaikaan... Meidän kohdalla sini löytyi seuraavana aamuna auton tuulilasista, huomatkaa skrapa. Ulos jättämämme ruokatarvikkeet olivat vaihtaneet olomuotoa ja kahvimaito oli jokseenkin kolisevassa muodossa (huomatkaa tarkka fysikaalinen määritelmä). Liekö tästä johtuen, turistien määrä näköala-alueilla lähentelee nollaa...

Blue Mountains sijaitsee alle 100km päässä Sydneystä, joten se on suosittu viikonlopun lomakohde. Puistossa on paljon kävelyreittejä kaikentasoiseen vaeltamiseen. Valitettavasti emme kuitenkaan omistaneet retkeilyvälineitä, joten kävelyt jäi kävelemättä. Tyydyin siksi vain kaihoisasti muistelemaan Muotkanruatkun maisemia. Aamukahvia siemaillessa vasempaan silmään melkein tiivistyi hiukan kosteutta...snif!

Kävelyn sijaan tyydyimme urheilijaimitaatiohin, tyyliin Matti Nykänen ja Tuuli Matinsalo. Irrin tyylinäyte: Into thin Air! Ja Askon tyylinäyte: Into the Wild! Molemmat englanninkieliset sanonnat ovat muuten kirjan/elokuvan nimiä. Kuka tietää ilman googlausta kuka kirjailija? Hyviä kirjoja ja toinen on elokuvanakin hieno. Minun happamalla perusilmeellä ilmeisempi valinta olisi ollut Janne Ahonen. Huomatkaa yhdennäköisyys. Kuvassa Janne on juuri voittanut Keski-Euroopan mäkiviikon viidennen kerran. Voiko tuon irvistyksen kuitenkin jotenkin tulkita hymyksi??? Ja kun urheiluun taas päästiin, niin mitenkäs se menikään? Nyt on aivan karmea Garmisch-Partenkirchen, pakko saada nopeasti yksi Bischofshofen, jottei tule Oberstdorfit.


Seuraavaksi Sydneyhyn palauttamaan autoa ja sormet ristiin, ettei kukaan huomaa rikkoutunutta etuparkkivaloa. Luultavasti ei ollut hajonnut meidän käytössä muutenkaan, mutta varmuuden vuoksi auto parkkiin keula seinää kohti ja lähelle, jotta tarkastus on mahdollisimman hankala suorittaa :). Ja rehellisyys maan perii... Kaikki hyvin ja taksilla kohti yömajaa. Ongelma: taksit eivät mielellään tykkää ottaa matkustajia joilla on paljon matkatavaroita. Häh??? Eli juuri niitä, jotka taksia eniten tarvitsee. Kuulemma tällaisista asiakkaista joutuu maksamaan jotain ylimääräistä maksua. Luulisi, että se olisi otettu huomioon hinnassa. No, ainoa kyyti saatiin taksilta, joka oli menossa hakemaan toista asiakasta. Päästiin puoleenväliin matkaa ja jatkettiin kävellen. Puolen tunnin päästä oltiin vasta kartan reunalla, joten otettiin suunnaksi ensimmäinen hostelli, joka tuli vastaan.

Paikka oli edullinen ja saatiin oma 8 hengen dormi ihan iteksemme. Siisteyskin oli kohdallaan, vaikka talo oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Australiassahan ei paljon eristystä harrasteta, joten omistajalta saadut tuplaviltit oli paikallaan yöllä, kun mittari lähenteli pakkaslukemia. Talon muut asukkaat olivatkin sitten tapaus erikseen. Paikka muistutti lähinnä kodittomien tai sosiaaliavulla elävien asuntolaa, joten karskilta kielenkäytöltä ei voinut välttyä käytävillä kuljeskellessa. No, noilla määritelmillähän paikka oli kuin meille luotu. Lisäksi paikka oli hyvin lähellä juna-asemaa ja vain muutama pysäkki keskustasta. Asukkaatkin olivat ihan mukavaa porukkaa ja vieläpä wifi ilmainen, mikä on Ausseissa kovin harvinaista herkkua.

Sydneyssä ei ole kovin vaikea saada eksoottista ruokaa, sillä maahanmuuttajia riittää. Tässä vedetään yhdet matkamme parhaista nuudelikeitoista vietnamilaisessa ravintelissa keskellä ostoskeskusta. Ehkä kolea sää vaikutti osaltaan makunystyröihin? Oikeastaan vietettiin vain yksi kokonainen ja kaksi puolikasta päivää Sydneyssä, joten käytiin vain "pakollisissa" nähtävyyksissä ja niissäkin säästellen. Lähinnä nautittiin suurkaupungin ilmapiiristä kiireettömästi istuskellen, kierrellen ja kaarrellen ja pussikaljoja nauttien. Onneksi aurinkoa riitti, vaikka sää olikin kirpeä. Observatorio, oopperatalo, The Rocks (jonne ensimmäiset uudisasukkaat aikanaan saapuivat), FIFA-kisakatsomo yms., yms. Oopperatalo muuten vaikutti meistä molemmista yllättävän pieneltä ja valjulta, eikä se ollut ollenkaan valkoinen, vaan lähinnä likaisen ruskea. Taitaa olla kuvissa käytetty photosoppia... Mitäs olen sanonut: ei ole Enso-Gutzeitin "sokeripalan" voittanutta! ;)

Sydneystä ei hirveästi muuta raportoitavaa. Irrin synttäreitä vietettiin ihan kahden italialaisessa pizzeriassa, olipa hyvää ja romskua, nam nam! Mitäs mieltä olette kyseisestä kuvasta? Kuva otettu lentokoneesta, lähtölupaa odotellessa. Ei hirveän rohkaisevaa, kun kiitoradan päästä nousee musta savupilvi!

Nokka kohti Fidjiä ja viimeiset lämmöt rasvakerrokseen ennen Uuden Seelannin pakkasia. Kettu kuittaa ylösalaisinmaasta kenguruille, vompateille, wallabeille, koalille, valaille ja delfiineille. Over and out!