tiistai 19. lokakuuta 2010

10.-13.10.2010 Lontoo, Iso-Britannia

Päätettiin terroristiuhkan (10.10.10) johdosta keskittyä vain noihin "vaarallisimpiin" pääkaupunkeihin, joten Madridista suunnattiin Lontooseen. Parin tunnin lento Iberian kakkakoneella Lontooseen ja koneessa ei ollut minkäänlaista tarjoilua! Siis ilmaista, jota reittilennoille kuuluu. On ilmeisesti lama nakertanut Espanjan ylpeyttäkin sen verran, ettei varaa ilmaisiin paukkuihin enää ole. No, istuttiin kuivin suin. Periaatteet on periaatteita! Thamesin varrella asiat ovatkin toisin, mutta tiukassa ne on korkit täälläkin. Heathrowlta otettiin metro Jo:n ohjeiden mukaan ja asemalta lähdettiin talsimaan reppuinemme kohti Jo:n asuntoa. No, ohjeissa oli pikkuinen virhe, minkä vuoksi jouduttiin talsimaan em. 49kg:n reppuinemme aikamoisen pitempi matka. Onneksi asunto vihdoin löytyi ja olipa siellä meitä odottamassa maukas päivällinenkin.

Jo:n tapasimme siis Filippiineillä kahtena iltana aterioidessamme samassa ravitsemusliikkeessä. Juttu luisti ilmeisesti riittävän hyvin ja vain puolen vuoden jälkeen otimme häneen siis yhteyttä naamakirjan kautta ja kyselimme kiinnostusta tapaamiseen. Jo on alun perin kiwi ja koska hehän ovat tunnetusti vieraanvaraista sakkia, kutsuikin heti meidät asumaan luokseen Lontoossa oleskelumme ajaksi. Ja meillehän sopii kaikki ilmainen, joten emme kieltäytyneet kutsusta. Jo asuu viiden hengen kimppakämpässä West Hampsteadissa. Majoituimme Jo:n makuuhuoneeseen kun hän itse nukkui olohuoneen lattialla patjalla... Hmmmm, tuleepa mieleen eräs toinenkin kiwi, joka nukkui puoli metriä liian lyhyellä sohvalla meidän mammiessa hänen parisängyssään. Kyllä nää on ystävällisiä. Jo:lta saatiin myös seuraaviksi päiviksi vinkkejä Lontoon nähtävyyksistä, itse kun Jo joutui olemaan valitettavasti töissä.

Aamulla kohti keskustaa ja otettiin oikein kaksikerroksinen bussi (melkein kaikki bussithan täällä on kaksikerroksisia...tosi jännää!) ja katseltiin maisemia. Aamupäivä kuluikin tarpeellisia ja tarpeettomia ostoksia (Primark) tehdessä ja iltapäiväksi olikin suunnitelmissa jotain erikoisempaa. Perussa tapaamamme Nadia siis asuu Jasonin kanssa Lontoossa ja Nadia työskenteli ennen matkalle lähtöään Gherkinissa, elikkäs tuossa etikkakurkun näköisessä lasitalossa, joka on nykyään yksi Lontoon näkymimmistä maamerkeistä. Gherkin on toimistorakennus ja ylimmäisessä kerroksessa on ravintola ja baari vain henkilöille, jotka ovat maksaneet x-summan jäsenmaksuja ja tietävät salaisen kädenpuristuksen. Nadia kuitenkin järjesti meidät sisään ottamalla meilitse yhteyttä työkaveriinsa. Ja näin pääsimme nauttimaan hulppeista näköaloista ja kun vielä sääkin oli täydellinen, ei päivä olisi voinut paremmin mennä. Ainoa miinus oli, että meidän vaatepartemme tuntui olevan melko vaatimaton tuon luokan klubeille. No, onneksi oli sisäpiiriporukkaa, että päästiin sisään. Gherkiniin on kuulemma kerran vuodessa avoimet ovet, jolloin kaikki voivat tulla tutustumaan siihen, mutta silloin jonot ovat kuulemma infernaaliset. Olipa hienot näkymät ja kaunis kiitos lähti Nadialle Equadoriin. Illalla vielä Jo:n kanssa syömään a la carte-hamppareita (muuten jälleen uusiseelantilainen firma, kuten Fergburgerkin) ja kotia kohti. Olipa ihana köllähtää "omaan" sänkyyn, vaikka Irri ei saanutkaan unta, lieneekö jet lagia?

Viiemisenä päivänä vierailtiin tiedemuseossa, Hamleysin lelukaupassa ja kokkailtiin enkuille illalla kotiruokaa. Olipa taas kodikas ilta katsellen televisiota ja juoruillen. Ja koska kaikki hyvä loppuu aikanaan, oli meidänkin kiivettävä jälleen ja tällä kertaa viimeisen kerran koneeseen ja palattava kotiin. No, onneksi oli iloinen, mutta hiukan varautunut vastaanottokomitea vastassa!


Ei kommentteja: