tiistai 19. lokakuuta 2010

20.10.2010 Viimeiset sanat ja KIITOS!


Aika on siis tämän blogin viimeisten sanojen ja sen jälkeen tämä osoite vaikenee 97. blogituksen kohdalla.

Vuosi kului uskomattoman nopeasti ja paluu tuli uskomattoman äkkiä. Aivan kuin olisimme vasta eilen lähteneet. Ja samalla kuitenkin matkassa on niin paljon kokemuksia, tunteita ja muistoja, että vastaaminen kysymykseen "Millaista oli?" on vaikeaa. Ennen matkaa monet asiat tuntuivat vaikeilta järjestää ja aiheuttivat unettomia öitä. Jotenkin kaikki kuitenkin järjestyi niin helposti, mitään ei jäänyt tekemättä ja sulkeutuneiden ovien tilalle on avautui uusia ovia. Tutustuimme lukemattomiin ihaniin ihmisiin ympäri maailmaa ja ihmisten vieraanvaraisuus ja ystävällisyys oli unohtumatonta. Toivottavasti saisimme heistä jonkun myös joskus tänne meillekin käymään.

Vuoden aikana matkustimme 19 maassa ja niistä 11 oli meille täysin uusia maita. Lentoja kertyi vuoden mittaan huimat 36kpl, mikä laskennallisesti tarkoittaisi, että olisimme lentäneet kymmenen päivän välein. Toki lentoja kertyi enemmän Aasiassa, eikä ollenkaan enää loppumatkassa Etelä-Amerikassa. Hiilijalanjälkemme on tältä vuodelta valtaisa... Kilometrien päivittäminen jäi jossain vaiheessa matkaa, mutta jotain reitin pituudesta kertoo se, että ennen toukokuuta, matkatessamme pelkästään Aasiassa, oli kilometrejä siis kertynyt jo puolitoista kertaa maailman ympäri.

No, mikä oli sitten paras ja pahin paikka? Aasiasta suosikiksi nousi Filippiinit niukasti Indonesian edelle, Etelä-Amerikasta Bolivia. Aussit ja Uusi-Seelanti ovat upeita. Uudelleen ei lähdettäisi Balille, Fidjille ja ei ehkä myöskään Taiwaniin. Budjetissa pysyttiin ja rahaa paloi kahdelta reppureissaajalta maailmanympärilentolippujen jälkeen noin 24 000 euroa. Suurin ihmetyksen aihe on, miten meillä on voinut olla varaa tehdä jotain tällaista. No, kyse on priorisoinnista ja valinnoista (meillä ei mm. ole autoa, eikä autolainaa, ei asuntolainaa jne) ja puhtaasta säästämisestä elinkustannuksissa. Ei mistään sen kummemmasta. Pahin kokemus oli Irrin skorpionin pisto keskellä Laosin syrjäisimpiä seutuja (selvittiin siis säikähdyksellä), parhaita kokemuksia liian monta, jotta voisi poimia vain yhden ykkösen (norsut Thaimaassa, rannat ja kengut Ausseissa, kouluvierailu Fidjillä, Daven vanhemmat Uudessa-Seelannissa, viinitila Santiagossa, Amazonretki Boliviassa, Machu Picchu Perussa vain joitakin mainitaksemme). Kipeinä oltiin vuoden aikana kunnolla kerran (ripuli), pienemmästi kerran-kaksi, joten kyllä vuoden lomailu kannattaa, hyvän resistenssinkin vuoksi (vinkki, vinkki, jos et vielä tähän mennessä ollut halunnut lähteä!).

Se, joka sanoo, ettei voi lähteä, on VÄÄRÄSSÄ! Aina voi lähteä, pitää vain tehdä elämässään tilaa ja kaikki on mahdollista kun vain haluaa! Tekosyitähän löytyy aina. Päätöksen tekeminen on vaikeinta, mutta sen jälkeen kaikki onnistuu. Lähtö ja matka oli yksi meidän suurista unelmistamme ja 100-prosenttisesti kaiken sen unelmoinnin, vaivan ja rahan arvoinen. Vaikeampia hetkiä matkalla toki oli, mutta kertaakaan ei reissussa tullut mieleen, että kaduttaisi tai haluaisi kotiin. Kaikesta ja joka paikasta selvittiin.

Haikein mielin jätämme siis tälle blogikirjoittelulle hyvästit ja haluamme kiittää kaikkia teitä, jotka matkasitte kanssamme vuoden aikana virtuaalisesti blogin ja meilien kautta tai reaalimaailmassa, olette olleet meille korvaamaton ilo! Kiitos, suukko ja kumarrus myös siitä, että matkaan sattui maailman paras maailmanympärimatkaajakaveri! Kettu kuittaa viimeisen kerran ja ripustaa sandaalit naulaan - tällä erää, OVER AND OUT!



P.S. Näillä kuvan sandaaleilla Asko köpötteli noin 10 kuukautta JOKA IKINEN PÄIVÄ. Kengät ostettiin ale-hintaan Suomesta (terkkuja Marielle, käyttääkö Greger vielä samoja sandaaleja?!?), mutta hinta silti melko rapea. Kenkiä korjattiin Bangkokissa, Filippiineillä ja Fidjillä, kaikkien korjausten hinta yhteensä ehkä euron. Ja pohja ei ole kulunut juuri ollenkaan. Kenkien nerokkaan varvassuojan ansioista Asko säästyi noin kymmeneltä varvasmurtumalta. Ja kengät saivat ansaittua huomiota joka paikassa.

7 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Teidän matkakertomuksia oli kyllä mielettömän kiva lukea, kiitos teille mielenkiintoisesta blogista! Teitähän tuli jo niin hirmuinen ikävä, joten älkää ihan heti lähtekö uudelleen :)

Anonyymi kirjoitti...

uskomatonta, että vuosi on ohi! blogia tulee ihan ikävä, mutta onneksi kääntöpuolella on se, että teidän kanssa voi nyt jutella ihan kasvokkain, se on paljon parempaa!

olipa kaunis viimeiset sanat -osio, ihan tuli kyynel silmään...teillä on kyllä ollut uskomaton kokemusten vuosi! ja ihanaa, että olette terveinä ja ehjinä takaisin kotona!

nähdään pian taas!
mia

Julia kirjoitti...

Asko, vetelitkö samoilla sandaaleilla reissun alusta loppuun? Niitähän paikkailtiin jo Balilla :)

Blogia on ollut niin kiva lukea, kiitokset siitä! Mut vielä kivempaa on, että olette tuleet takaisin!

Anonyymi kirjoitti...

No hö!

Meillähän on mennyt saman verran vuodessa tyttöjen luisteluun, mutta kansa tarvitsee uusia mestareita!

Risto

Marie kirjoitti...

Heh! Greger käyttää niitä työkenkinä, joten ei sitte varmaan tarvi uusia enää koskaan ostaa. : )

Ja mulle tulee ihan oikeesti vieroitusoireita!! Mitä mä nyt teen kun on luppoaikaa kun en voi lukea teidän juttuja????

Petra kirjoitti...

Samat sanat! Tervetuloa kotiin! Mutta uutta luettavaa joutuu hankkimaan, ikävä tulee blogianne.

Anonyymi kirjoitti...

Komppaan Askon & Irrin viimeistä blogitusta täysin. Saman tapainen reissu vedettiin vaimon kanssa 2005-2006 ja rahaa meni kahdelta 28000, siihen sisältyi myös kaikki lennot, eli kutakuinkin saman verran. Ehdottomasti kannattaa ja se on mahdollista, suorastaan suositeltavaa :-)

Ainoa vika koko hommassa oli mielestäni se että jäi kohtalainen palo päästä uudelleen reissuun.

Kiitos A & I mukavista kirjoituksistanne!

t. Jari