sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

12.-15.6.2010 Australia road trip osa II

Jucy-vuokraamo tuotti sitten pettymyksen, joten näytettiin kauniisti sanoen pitkää nenää kyseiselle firmalle. Ensimmäisellä kerralla palvelu oli suorastaan loistavaa, kun saatiin ilmaisia neuvojakin vuokraamon turistioppaalta. No, koko tarina meni seuraavasti: palauttaessamme autoa vuokraamon Stephen totesi, että tuulilasissa on pieni reikä (hinta AUS$350), johon totesimme, että auton sivuovi oli rikki yläreunasta, eikä siis kulkenut raiteilla ilman avustusta. Kyseessä siis kuluva osa. Pienen supinan, jupinan ja mutinan jälkeen Stephen totesi vikojen menevän päittäin, joten ei jouduta maksamaan mitään. Arveluttava osuus asiassa oli, että vuokratessamme kiesiä Stephen tarkasteli kyseistä kohtaa pyyhkijän alta suhteellisen pitkään, laittoi pyyhkijän takaisin ja asia jäi siihen. Tarkastin itse auton muutoin, mutta kiinnitin kohtaan huomiota vasta saman päivän iltana ja huomasin pienen kolon. Koloa ei oltu merkitty vahinkoihin, mutta ajattelin asian olevan ok, koska Stephen oli tarkastellut kohtaa aika pitkään.

Kun palautimme auton, mies kulutti noin 3 nanosekuntia auton muiden mahdollisten vikojen tarkasteluun ja käveli sitten suoraan pyyhkijän luokse ja nosti sen ylös ja kas, siellähän se reikä edelleen oli. Kovasti oli sitä mieltä, että tuulilasi oli täysin ehjä ennen...hmmmm... Rupesin tarkastelemaan reikää ja näytti kuin siihen olisi porattu pieni reikä estämään särön leviäminen. Onneksi jupinan jälkeen meiltä ei siis vaadittu mitään. Summa summarum, koko homma vaikutti kusetusyritykseltä. Koska ei opita kerrasta, yritettiin siis kuitenkin vuokrata auto samasta paikasta uudestaan...

Homman nimihän täällä on, että tällaiset pienet asuntoautot maksaa noin AUS$35/päivä. Tätä hintaa käytetään, kun mainostetaan kuinka edullista autoilu on verrattuna esim. bussilla matkustamiseen. Näissä mainoksissa ei mainita sitä tosiasiaa, että leiriytyminen (sisältää matkailuautot) on käytännössä kiellettyä kaikkialla ja leirintäaluepaikat maksaa noin AUS$20/yö. Tämän lisäksi autoihin kuuluu vain perusliikennevakuutus, joka korvaa vain vastapuolen vahingot. Kun astut vuokraamoon, alkaa raivoisa pelottelu liikenneonnettomuuksilla, kenguruilla tai vähintäänkin asteroida tipahtaa yöllä katolle. Pelkoa vahvistetaan faktalla, että täällä liikennevakuutus ei ole pakollinen, joten paikallinen nuori voi ajaa kylkeesi vakuuttamattomalla autolla ja vuokraamon setä painottaa, että et tule saamaan penniäkään vakuutusyhtiöltä. Tässä vaiheessa viimeistään tavallinen vuokraaja ottaa kaikki mahdolliset lisävakuutukset autoon. Kaskon hinta vaan ei ole halvimmasta päästä: AUS€25/päivä. Joten vuokrahinta onkin yhtäkkiä yhteensä AUS€60/päivä. Sen verran tilastotiedettä opiskelleena, kauhufilmejä katsoneena ja mikroautoja ajaneena jätimme kyseiset täysin järjettömän hintaiset hömpötykset pois, sillä vaikkei vastapuolella vakuutusta olisikaan, on hän silti oikeudellisesti vastuussa, eli kytät paikalle. Sitä tosiasiaa ei tietenkään mainita mainita vuokraamoissa. Kaskolla on siis käytännössä täällä hintaa yli 5000€ vuodessa!!! Huh, huh. Pois alta mummot ja männynkävyt. Haiskahtaa siltä, että vuokraamot tekevät aikamoisen tilin vakuutusmyynnillä, näin siis ainakin Jucy:llä ja Apollolla.

Tarina jatkui seuraavasti: koska emme suostuneet ottamaan Kaskoa, Stephen lupasi selvittää voisiko jo maksamamme vakuuden (AUS€2500) siirtää uuteen vuokraukseen. Muutoin joutuisimme maksamaan summan uudestaan, eikä sitä tietenkään voinut jakaa kahdelle luottokortille (!!). Menimme seuraavana päivänä samaan firmaan ja asiakaspalvelun kukkanen Mark oli meitä vastassa. Stephen ei ollut selvittänyt asiaa, eikä myöskään jättänyt mitään viestiä. Mark ei myöskään lähtenyt selvittämään asiaa. Perustelut kuuluivat: "Ainoa syy miksi en soita pomolleni on, että tiedän jo valmiiksi mitä hän aikoo vastata. Mutta voitte kyllä itse soittaa hänelle" (!!!)

Tuossa vaiheessa meille riitti ja marssittiin suhteellisen pitkä makkara otsassa seuraavaan firmaan, eli Wickediin. Kyseinen firma on niittänyt kyseenalaista mainosta kaikenlaisilla sloganeilla, joita on maalattu firman autoihin. Jokainen auto on erilainen ja autoista löytyy muun muassa sloganit: "Jos nauratat lehmää, tuleeko sen nenästä maitoa?" tai "Otan suklaata vierailta" (meidän kiesi). Löytyy myös Securitas-autoa, Dracula-kaaraa ja kyseenalaisia sovinistisia lausahduksia. Joten ihan huumorintajuttomille nämä kiesit ei sovi, koska herättävät huomiota teillä. No, meille sopi kyllä ja palvelu oli sen verran huumorintajuista ja mukavaa Jucyyn verrattuna, että tehtiin kaupat kahden viikon vuokrasta. Ja ilmaiseksi saatiin vielä astetta parempi kiesi ja kuulemma pikkukolhut ei täällä menoa haittaa, ainakin näin väitettiin. Ja neuvot tuli taas kaupan päälle. Päätettiin sitten ajaa koko matka Sydneyhin saakka, eli noin 2500km. Eikä Wickedissa niin menoa haitannut vakuutuksen jättäminen väliin, takuusumman jakaminen kahdelle luottokortille tai mikään muukaan, eli ainakin asiakaspalvelukurssit oli käyty. Ja saamamme auto oli muuten täsmälleen samanlainen kuin aiempi Jucy miinus jääkaappi, mutta päätimme pärjätä. Ensimmäiseksi päästettiin sisäinen Markus Grönholm ja ulkoinen 4WD Subaru valloilleen. Itse suoritus ei muistuttanut kumpaakaan, mutta valokuvat valehtelee ainakin 1000 sanan verran.

Ensimmäinen yö yövyttiin upeassa Paronella Parkissa, joka on Queenslandin ykkösturistikohde ja meidänkin matkabudjetille sopiva. Puisto on 1900-luvun alussa Australiaan muuttaneen espanjalaisen Jose Paronellan uskomaton luomus. Paronella teki omaisuutensa pääasiassa sokeriruokoviljelmillä ja osti rahoillaan palan maata, jonne rakensi linnan tanssisaleineen, elokuvateattereineen ja upean puutarhan suurine vesiputouksineen. Ja kaiken teki omin käsin, ilman apuvälineitä ja siis 1900- luvun alussa! Ja paikka toimi vielä vesivoimalla. Paikka vielä nykyäänkin on todella upea ja Paronellan perheen tarina kiehtova, mieshän oli todellinen renessanssi-ihminen ja Australian Spede, jonka mielikuvitusta ei mikään kahlinnut ja joka todella toteutti unelmansa. Meidät paikalle houkutteli aluksi ilmainen yöpyminen alueen leirintäalueella, mutta jälkeenpäin totesimme, että paikka on todella käymisen arvoinen. Ja paikalla Irri ehti paijata muun muassa ankeriaita ja pikkulepakoita...

Seuraavaksi pyörähdimme jälleen Townsvilleen ja Sannan synttäreille, kuten olimme jossain vaiheessa luvanneet. Sanna oli saanut flunssan juuri parahiksi viikonlopuksi ja synttäriksi. No, katseltiin Taru sormusten herrasta, syötiin kakkua ja pelattiin Hors-O-Polya, sekä väänneltiin naamoja. Jätettiin taas kerran haikeat hyvästit Townsvilleen ja jatkettiin kohti etelää ja kylmyyttä. Tämä tästä nyt lyhyesti, päivitellään blogia, kunhan taas päästään sähkön ja yhteyksien ääreen. Juhannuksia kaikille, me täällä luultiin, että se oli jo viime viikonloppuna, no, terveiset vanhemmille meni siis jo etukäteen...

3 kommenttia:

Annemi kirjoitti...

Tykkää tykkää tykkää
On teistä tullut aikamoisia pelureita. Osaatte hommanne hyvin, järjenkäytön , kulttuurin ja nauttimisen.

Täällä ovet eivät auenneet tänään!

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta auton vuokrauksesta tuli mieleen, että meillä on ollut tapana videokuvata auto ympäriinsä vuokraajan nenänedessä. Ihan toimiva kikka, eivät ainakaan yritä nyhtää takuurahaa turhaan.

Kyllä tätä teidän matkapäiväkirjaa on ihana lukea! Hyvää juhannusta!

T: JaanaT

Asko & Irina kirjoitti...

Anne: Voi kuinka ikävää, että ovet jäivät kiinni tällä kertaa. Mutta seuraavalla kerralla olet jo tuhat kertaa valmiimpi valkotakkinen =)- Olemme hengessä mukana. Täällä paleltaa, viime yönä noin -5 vuorilla, autossa oli aika viileää nukkua... Mutta kuka leikkiin lähtee... vai miten se oli?
Jaana: Onpa ihanaa, että jaksat lukea ja kommentoida. Syssyllä nähdään! Ihanaa kesää ja lomaa!