torstai 24. kesäkuuta 2010

16.6.2010 Australia road trip osa II...maisia miettehiä

Koska blogissamme on suuren huomion aina saanut paikalliset ihmiset (ei kuvassa), eihän aussejakaan voi jättää luokittelematta. Nää täällä on rentoa porukkaa ja todella ystävällisiä, erityisesti vanhat rouvat. Viinikaupassa vanha rouva antaa kysymättä neuvoja hyvän (ja halvan) viinin valintaan, kasinolla toinen pyytää tarjoilijaa tuomaan ilmaisia juomia pokeripöydän pelejä vierestä seuranneelle seuralaiselle, jolle juomat eivät oikeasti kuuluisi. Ja kadulla kun hetken pöllöilet, johan on joku vanhempi rouvashenkilö tarjoamassa neuvoja. Emme ole täällä ollessa tavanneet yhtään epäkohteliasta ihmistä (paitsi yksi keskisormea näyttänyt meitä ohittava autoilija... ehkä ajoimme liian hiljaa...). Ja kuvioihin kuuluu, että vaikkei tunneta, autetaan hädässä, kuten meille kävi eräilläkin hiekkakuopilla (lisää myöhemmissä jaksoissa). Meillä taitaa itse kullakin olla jotain opittavaa..., vaikka kyllä täälläkin suurissa kaupungeissa meno on kiireisempää ja siten itsekeskeisempää, kuten varmaan joka paikassa.

Tämän maan unohdettu kansanosa kuitenkin on alkuperäiskansa eli aboriginaalit. Australiahan harrasti tuonne 1940-luvulle saakka suoranaista apartheidia ja muun muassa siirsi aboriginaalien lapsia valkkareiden perheisiin kasvatettaviksi. Perusteena oli kultaraunainen ajatus sopeuttaa alkuperäisasukkaiden lapset yhteiskuntaan. Alkuperäisväestön sekä myös eurooppalaisten sekarotuisia lapsia otettiin huostaan, mitä jatkui aina 1940-luvulle saakka ja kammottavin seikka asiassa on, että monista huostaanotoista ei laadittu juurikaan virallisia dokumentteja, joten monet lapsena huostaanotetut eivät koskaan voineet löytää oikeita vanhempiaan, eivätkä biologiset vanhemmat lapsiaan. Samoin maat takavarikoitiin ja ihmiset ajettiin ns. suoja-alueille asumaan, aivan kuten Amerikan intiaanit aikoinaan. Tänään suuri osa aboriginaaleista elää sosiaaliavustuksilla ja ainoat "laitapuolen kulkijat", joihin olemme täällä törmänneet, ovat olleet alkuperäiskansojen edustjia ja usein aika sekaisin. Vuosikymmenten kieltäytymisen jälkeen maan hallitus vuonna 2008 viimein pyysi virallisesti anteeksi vuosikymmeniä kestänyttä sortoa. Parannuksia alkuperäiskansojen asemaan ollaan tehty, mutta vuosikymmenten sortoahan ei ihan hetkessä korjata. No, tuleepa mieleen Suomen romanit, joiden integroituminen yhteiskuntaan ei meilläkään ole oikein onnistunut.

Mutta jos palataan takaisin meidän reissupäiväkirjaan, eli siis pinnallisiin pikkuseikkoihin =). Ollaan nimittäin mietitty, millainen matka tänne olisi sopivin tehdä. No, ei ainakaan tämä meidän pitkäkestoinen reppumatkailu mahdollisimman pienellä budjetilla! Täällä kaikenlainen turi$mi on oikeasti hinnoi$$aan. Oikeastaan kaikki perinteiset turistiaktiviteetit ovat kolminumeroisia lukuja, eivätkä yleensä edes ala ykkösellä. Esim. edestakainen lauttamatka saarelle, tyyliin Suomenlinnan lautta, maksaa 30€/hlö. Eikös Suomenlinnaan pitäisi päästä seutulipun hinnalla? Yöpyminen saarella teltassa 50€/2hlö. Siis teltassa?!! Päivän snorkkeliretki välineineen ja ilmaisen teen (!!) ja kahvin kera 90€/hlö. Tätä eksoottisempien harrastusten ja teemapuistojen hinnat pompsahtaa kuin Tommi Evilä Kuortaneella konsanaan. Sitä helposti ajattelee, kun nyt kerran täällä asti on, niin pitäähän se käydä tuossa ja siellä. Tällä reissulla meillä vaan loppuu ensin raha ja sitten vasta aika, joten ollaan aika suosiolla käytetty sitä vähäistä järjen ääntä ja jätetty väliin asioita/paikkoja. Lentolippujen hinta Suomesta tänne kun tuntuu olevan se pienin menoerä :/

Lähinnä ollaan käyty paikoissa, mitkä on alle 50€ ja priorisoitu elämää suurempiin kokemuksiin ja muutaman unelman toteuttamiseen. Alkaa muuten tuo Lintsin päiväranneke kuulostaa houkuttelevalta, kun paikalliseen Korkeasaareen joutuu pulittamaan 30 euroa sisään (joo, joo, no onhan täällä krokoja, kenguja tms, mutta haloo!). Muutamat asiat, jotka ovat suht edullisia, ovat polttoaine (0.90€/litra), viini ja liha. Oikeasti hyviä viinejä saa 5-10 eurolla, halvimpien ollessa jopa 2 euroa. Olut on pienoiseksi järkytykseksi kalliimpaa kuin Suomessa. Liha ja erityisesti kenguru on kukkaroystävällistä ja on muuten ihan parasta pihviä, mitä on maistettu. Ja sitä kun mainostetaan myös ekologisempana vaihtoehtona naudalle, kengut kun ei tuota metaania ja tarvitsevat paljon vähemmän laidunmaata kuin lehmukat. Tosin kengurun grillaaminen wallabeja vilisevällä leirintäalueella on vähintäänkin itsetuhoista... Kotona aina (ja mekin tähän saakka kaikkialla muualla maailmassa) ollaan valitettu kuinka kallista Suomessa on, mutta uskokaa, että Suomi vaikuttaa halvalta, kun nykii 5€/kilo maksavia tomaatteja kaupasta. Joten nauttikaa, kun niitä traktorilla Perä-Seinäjoelta asti puoli-ilmaiseksi rahdataan teidän kaupunkilaisten iloksi. Yksi selitys korkeille hinnoille taitaa kuitenkin löytyä palkoista. Taannoin hoitaja kirjoitteli sanomalehteen mielipidekirjoituksen, kun terveydenhuollon palkanlaskennan uudistuksen myötä muutamat palkat olivat jääneet väliin. Erittäin hyvä kirjoitus, mutta kävi ilmi, että hoitaja ansaitsee täällä noin 4500€/kk. Mutta takaisin mietteisiimme; yhtenä matkailuvaihtoehtoina täällä voisi olla ökyily, elikkä takataskut täyteen dollareita, perhe takakonttiin ja kiertelemään kaikki turi$tikohteet vauhdilla parissa, kolmessa viikossa ja takaisin Suomeen säästämään seuraavaa Teneriffan matkaa varten.

Mutta positiivisiin asioihin: Täällä on kaikki suurta ja hienoa - mukaan lukien ihmiset. Varsinkin Aasian jälkeen tärähtää silmiin tuo "kertynyt" elintaso, joka alkaa jo vaikuttaa meihinkin Aasian jälkeen. Ostarin ihmisistä noin 95% on TODELLA ylipainoisia - valehtelematta. Hyötyliikunta ei oikein ole lyönyt läpi, matkat tosin on täällä pitkiä, mutta mikäs puolustus se sellainen liikunnalle on? Ja suuremmissa kaupungeissa julkinen liikenne on ihan hyvällä tasolla? Mutta autot on täällä kaikilla ja autoilla liikutaan kaikkialle. Alkaa tuo omakin takapuoli leviämään kun ajelee campervaninilla kolmatta viikkoa ja yrittää elää mahdollisimman halvalla ja usein siten syö halvimmissa, elikkäs pikaruokaloissa (voi miksi, oi miksi??). Olis täälläkin tarvetta jonkinlaiselle roskaruokaverolle. Mutta Suomi seurannee perästä, ainakin pikaruokakulttuurista päätellen... Mutta pitkästä aikaa nyt tuli juttua muustakin kuin "been there, done that, bought the t-shirt" -näkökulmasta, jota tää blogin pitäminen tosin ilmeisesti pääosin on, ellei omaa Mika Waltarin kirjoittajan lahjoja.

Ja nyt kun Australian kokemusta on jo huimasti eli yli kolmen viikon verran, voi sanoa, että jotain tässä maassa on, joka kummallisella tavalla ottaa valtaansa, huolimatta valitustamme hinnoista yms.. Meno täällä on kovin länsimaalaista, mutta ihmiset on paljon letkeämpiä ja meno on aika leppoisaa monella tavalla, suurissakin kaupungeissa. Kaikki täällä on suurta ja erityisesti luonto on (suuria) ihmeitä täynnä, kuten ollaan jo monesti hehkutettu blogissa (eikä se tähän pääty...). Täällä on luonnon suhteen aika kaikkea; delfiinejä, valaita, krokotiileja, koalia, kenguruita ja joitakin luontokokemuksia, joita täällä on jo ollut, ei olisi koskaan uskonut pääsevänsä kokemaan, muuten kuin telkkarin kautta. Ja maisemat on toisella tavalla upeita kuin Aasiassa, ja suuria nekin. Mutta seis haahuilu! Jatketaan jälleen lisää myöhemmin, koska Aussien road trip osa III on vielä monilta osin kesken ja Wicked vielä parkkeeraamatta...

Ja myöhäiset juhannuksen toivotukset Suomeen!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

kiitos,kiitos taas blogista.olimme,tyyne.kaija,hanne ja anni suomenlinnassa käymässä.halvalla päästiin.ilma oli aurinkoinen ja lämmin.seuraavaksi menemme tallinaan huviretkelle ja keskiviikkona lylynmäkeen hannen kyydissä.joululoma on varattu kap verden saarelle kahdeksiviikoksi.

Asko & Irina kirjoitti...

Ja täällä oli viime yönä aikas kylmä, me olemme talvessa -lumi. No, tasan käy onnen lahjat ja onhan tässä jo lämpöä ollutkin. Ke vielä kolmeksi viikoksi Fidjille lämpimään, sitten loppuu meidän helteet tältä vuodelta.

Annemi kirjoitti...

Ehtinpäs sentään, meillä kesäyön aurinko on paistanut noin kuutisen tuntia ja teillä se taipuu kohta horisontin taa. On 29. kesäkuuta aamu!:
MAHTIPONTISET SYNTYMÄPÄIVÄONNITTELUT SUUREEN MAAILMAAN, SUUREMMOISELLE YSTÄVÄLLENI!

"ystävällisyys on mielentila"

Asko & Irina kirjoitti...

Anne: Kiitos onnitteluista! Ihanaa kesää sinne, pianhan jo nähdään...

Anonyymi kirjoitti...

Tosta sammakkokuvasta mä haluun yhden kopion!! Selityksen sille laitan seuraavassa meilissä.. : )