keskiviikko 28. lokakuuta 2009

28.-30.10.2009 Siem Reap (12391km)

Matka Kambodzan pääkaupungista tänne Siem Reapiin sujui mutkattomasti, tosin aamulla jouduimme herättelemään amerikkalaisen ystävämme, jonka oli tarkoitus lähteä samalla bussilla samaan suuntaan. No, heräsihän tuo viimein.

Asko ja Joe tutustuivat edellisenä iltana perusteellisesti kaupungin baarien tarjontaan ja keskittyivät tarkastamaan juottoloiden annoskokojen oikeellisuutta. On nimittäin ollut epäilyjä, että Phnom Penhissa (ja ehkä myös Siem Reapissakin!) tuopillinen olutta, ei oikeasti olisikaan tuopillinen olutta. Perusteellisen tutkimusaineiston keräämisen jälkeen, tutkimusryhmä päätyi hotellille nukkumaan vasta noin kolme tuntia ennen bussin lähtöä, joten koville otti.

Siem Reap on rauhallinen pikkukaupunki ja pyörii lähinnä Angkorin temppeleiden ympärille muodostuneen turistimassan perusleirinä. Viimeksi täällä käydessämme, noin viisi vuotta sitten, emme ehtineet tutustua kaupunkiin ollenkaan kiireisen aikataulun vuoksi, mutta nyt aiomme jättää temppelit väliin ja tutustua muuhun kulttuuritarjontaan. Täällä, kuten muuallakin K-Aasiassa on off-season, joten turisteja on todella vähän. Mikä tietysti viehättää reppumatkailijaa =). Kaupunki vaikuttaa oikein viehättävältä ja hallittavammalta kuin pääkaupunki.

Täällä Kambodzassa matkaillessa, näkee erittäin paljon maamiinonen eri tavalla rampauttamia ihmisiä. Sosiaaliturva on täällä olematon, joten jos henkilöllä ei ole perhettä, joka pitäisi huolta, joutuu hän kadulle kerjäämään elantonsa. Suuri mietinnän paikka rikkaalle länsimaalaisella täällä onkin, antaako kerjäläisille rahaa vai eikö. Vastausta on vaikea antaa, kukin toimikoon omatuntonsa mukaan.

Toinen asia, johon täällä törmää ihan eri lailla, kuin muualla K-Aasiassa, on ihmisten köyhyys. Ollaan puhuttu useiden paikallisten kanssa ja kuukausiansiot täällä on hyvinkin muutaman kympin luokkaa ja nämä ihmiset painavat hommia työn, opiskelun ja perheen parissa ympäri vuorokauden ja vielä pystyvät säästämään rahaa lähettääkseen sitä vielä ehkä kaukana asuvalle perheelleen. Ja nämä ovat olleet selkeästi niitä parempiosaisia ihmisiä, joilla on työtä! Ja paljonko tällainen reppumatkailija, perusturistista puhumattakaan, laittaa palamaan rahaa per vuorokausi? Niin, maailma ei todellakaan ole oikeudenmukainen paikka, täällä sen viimeistään huomaa. No, miten sitten toimia, jotta voisi tukea paikallisia? Ehkä pyrkiä asumaan paikallisten hotelleihin ja välttää ketjupaikkoja, syödä perheyrityksissä tai tukea järjestöjä, jotka toimivat yhteiskunnan parantamiseksi? Suuria kysymyksiä, joihin ei perusreppumatkailijoille, kuten meillä, ole vastauksia...

Vuokrattiin myös paikalliset munamankelit hotellilta ja harjoitettiin hiukan liikuntaa pyöräilemällä läheiselle Tonle Sap-järvelle. Matkaa kertyi yhteensä noin 20km, onneksi tämä maa on tasainen ja asvalttikin oli melko hyvässä kunnossa. Pysähdyttiin myös matkalla levyttämään riippumattoihin (tällä kertaa narut kesti...) ja juomaan mehua.

Paljon tuli taas hymyjä matkan varrella ja lapset huuteli hellouta. Jouduimme myös paluumatkalla kolmen pikkupojan (kaikki saman pyörän päällä) kanssa kisasille, kumpi ajaa kovemmin. Taidetiin hävitä se kisa...

maanantai 26. lokakuuta 2009

25.-27.10.2009 Phom Penh (12160km)

Phom Penh on osoittautunutkin iloiseksi yllatykseksi edellisen kaynnin jalkeen. Myonteiseen kuvaan saattaa myos vaikuttaa se, ettemme nyt saapuneet paikalle pimean tullen, vaan keskella paivaa. Oikeastaan kaupunki on viehattava ja ihmiset ovat kovin ystavallisia jopa taalla, keskella suurkaupunkia. Kerjalaisia on tosin aika paljon enemman kuin muualla ja surullista on, etta monet heista ovat lapsia. Bangkokiin verrattuna tama kuitenkin on pieni citi, noin 1,5 miljoonaa virallista asukasta ja epaviralliset paalle.

Kahden viikon makaamisen jalkeen, olemme lisanneet kulttuurista tietamystamme oikein kunnolla. Otettiin 6 dollarin hintainen "kiertoajelu" paivaksi yhdessa amerikkalaisen Joen (luetaan: Average Joe) kanssa. Kiertelimme siis tuk-tukilla ympari kuuluisimmat nahtavyydet. Tutustuimme Kambodzan karmaisevaan historiaan Punakhmerien vallan aikaan 1975-1979. Punakhmerit Pol Potin johdolla vangitsivat, kiduttivat ja tappoivat noin 1.7 miljoonaa khmeria tavoitteenaan tehda Kambodzasta utopistinen agraarinen maa, jossa ei olisi mitaan lansimaisia vaikutteita. Raha, koulut ja kaikki yhteiskunnan toimet lakkautettiin ja porukka ajettiin kaupungeista maalle. Opettajia, laakareita ja muita "sivistyneistoa" pidettiin yhteiskunnan loisina, joista tuli paasta eroon ja he olivatkin ensimmaisia vangittavia.

Vierailimme paikalla, jossa tuhansia ihmisia tapettiin, seka vankilassa, jossa heita kidutettiin ja kuulusteltiin. Voi sanoa, etta harvoin on nahnyt jotain niin karmaisevaa missaan. Ja pahinta on se, etta tama kaikki on tapahtunut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana ja on vielakin osa paikallisten elamaa monilla tavoin. Itse paaroistoa, Pol Potiahan ei koskaan saatu haastettua oikeuteen vastaamaan teoistaan, vaan Pot ehti kuolla ennen 2000-lukua. Jossain maarin kambodzalaiset eivat siis ole saaneet asiaa edelleenkaan paatokseen. Kaynnissa on onneksi muutamia oikeudenkaynteja muita johtajia vastaan. Toivottavasti heidat saadaan tuomittua, jotta oikeus voisi edes jossain maarin toteutua taalla.

Paivaan sisaltyi myos vierailu tyrmaavan upealla temppelialueella kaupungin keskustassa. Paikassa on mm. luonnollista kokoa oleva, puhtaasta kullasta tehty Buddha, jossa on noin 3000 timanttia. Etta kylla ne kalleudet taaltakin loytyy, vaikka kansa on rutikoyhaa. Olemme myos tutustuneet Kansallismuseon aarteisiin, mutta ota niista nyt selvaa, kun oma historian (erityisesti Aasian sellaisen) tuntemus ei ole aivan huippuluokkaa. Hienolta tosin naytti.

Muuten olemme viettaneet aikaa samaisen Joen kanssa. Onnistuimme eilisen pubiryominnan aikana sattumaan ainoalle (?) kadulle, jossa oli huonomaineisia tyttobaareja. No, ne oluet tuli juotua aika pikaiseen. Voi sanoa, etta paikalliset poket kyseisessa ravitsemusliikkeessa olivat melko hyvin aseistautuneita (!).

Ruoka taalla ei ole osoittautunut erityisen herkulliseksi, mutta ehka meilla on ollut huono tuuri. Tasta oppineena vierailimme tanaan thai-ravintolassa (hei, nyt ei olla Thaimaassa!), joka osoittautui yhta varmaksi valinnaksi kuin aina.

Suunnitelmissa on huomenna lahtea kaymaan Siem Reapissa muutamaksi paivaksi ja palata sitten tanne kaupunkiin sunnuntaina, jolloin taalla alkaa suuri vesifestivaali: Dragon-melontakilpailuja, tuhansia ihmisia ympari maata ja kaikkea muutakin isoa happeninkia. Varattiin huoneet siistista hostellista jo valmiiksi. Over and out, Kettu kuittaa toistaiseksi.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

24.10.2009 Bokor Hill Station (12026km)

Bokor (1080m) valloitettu (just another day at the office for Asko), eli helppo homma. NOT. Liekö riippumaton naru tiennyt totuuden vai olivatko Kampotit jyrkentäneet yön aikana rinnettä. No joka tapauksessa sekalainen (us, uk, hol, aus ja FIN) ja iloinen 10 hengen valloitusjoukkomme lähti liikkeelle heti aamutuimaan (7.30) viereisen nyppylän juurelle. Sen jälkeen matkaa tehtiin noin 3 tuntia (671m ylöspäin) kävellen suhteellisen jyrkkiä nousuja metsän keskellä. Itse lähdin taktikoimaan kuin Risto Ulmala Seoulin olympialaisissa. Alussa jättäydyn jälkijoukkouhin, josta sitten lopussa isken herkän kirin turvin ohi. No tulos oli about sama kuin Ristolla, eli kun kärki pääsi maaliin, olin noin kierroksen jäljessä. Liekö vaan matka loppunut kesken...

Tästä jatkettiin matkaa pick-upin kyydissä, joka osoittautuikin reissun ikävämmäksi osuudeksi, vajaan tunnin verran nelivetoa. Liekö tunto palannut vasempaan pakaraan vieläkään? Itse huipulta avautui kyllä hienot näkymät, mutta eihän kameran läpi näytä miltään, joten en edes yritä. Huipulla on raunioita aiemmin sijainneesta ranskalaisesta hienostohotellista 1900-luvun alkupuolelta. Lisäksi löytyi kasinon ja kirkon jänteet, yms. Nämä olivatkin parhaiten säilyneitä rakennuksia koko Kampotin alueella. Kyllä ranskalaisen kerman on kelvannut loikoilla mestoilla, upea paikka.


Sittemmin se hylättiin Vietnamin sodan ja punakhmeerien hallinnon seurauksena. Mutta eipäs huolta, paikalle on suunniteltu usean sadan huoneen luksushotellia kaikkine vimpautuksineen. Valmistusaikataulu tällä Taj Mahalilla kuulemma 20 vuotta. Tällä hetkellä oli tosin vasta osa perustuksista paikalla. Piirrosten mukaan tulee viemään useita neliökilometrejä vuoren alasta. Osaa ne hurjat täälläkin, eli aivan sairasta. Luulen, että homma tulee olemaan täysi pannukakku, eikä valmistu koskaan. Onpahan taas lisää raunioita mitä ihmetellä.

Vielä kun sama matka tultiin alaspäin, olin 2 oluen ja ruuan jälkeen valmista kamaa petiin. Ja tänä aamuna tultiin 5 tuntia tänne Phnom Peniin. Ja bussissa tietenkin aussi-pariskunta, kuten edellisen päivän Bokor-vuorilla ja kuten sitä edellisenä päivänä, ja jne. :) Ei päivää ilman ausseja täällä Kambodzassa. Mutta mukava näin. Mutta nyt lähdetään iltatorille. Viikon päästä täällä olisi suuri Vesi-festivaali (Tonle Sapin varrella), jolloin ois hulinaa. Katsotaan ollaanko siihen asti.

Ai niin. Ja paadyttiin samaan hotelliin kuin 5 vuotta sitten ja vielapa SAMA huone. Ainoa ero, ettei kylpyhuoneen valo toimi. Kylla se Karma tietaa - paremmin kuin Jorma. Huomenna menee muuten huone vaihtoon.

perjantai 23. lokakuuta 2009

21.-25.10.2009 Kampot ja Kep (12026km)


Oleiltiin täällä Kampotissa muutama päivä. Ihan kiva pikkukaupunki. Pitäisi kuulemma olla paljon ranskalaistyylisiä rakennuksia täällä. No, voidaan ennemmin ehkä puhua rakennusten jäänteistä, sen verran ränsistyneitä ovat. Leppoisa meininki ja kovin turvallista on liikkua pimeälläkin. Isoja gekkoja loytyy, kuvassa oleva oli toista metria pitka ja lihava kuin mika...

Pari päivää vietettiin mopedin selässä ajellen pitkin lähitienoita. Uitiin paikallisilla vesiputouksilla, joissa vesi putosi tosin aika matalalta, jos nyt ollenkaan, vaikka sadekausi onkin. No, vesi oli viileaa ja lapset kalastivat joella, mahtoivatko saada jotain...

Kampot on kuuluisa pippuristaan, joten voidaan ehkä sanoa, että nyt ollaan menty niin pitkälle kuin pippuri kasvaa (tosin toinen samanlainen paikka on kyllä Borneolla...). Yritettiin eilen löytää pippuriviljelmät, mutta kun oli käytössä paikalliset summittaiset kartat, ei onnistuttu. Mopoilu oli edullista, menopelin sai alle 5 dollarilla päivä.

Vierailtiin myös Kepin rantakaupungissa, joka on noin 25km täältä Kampotista. Aikanaan Kep oli ranskalaisen eliitin lomanviettopaikka huviloineen ja rantoineen. Jäljellä on tänään unelias rantakaupunki hienoine huviloiden raunioineen. Kepissa ei ole kunnollista hiekkarantaa, vaikka meren äärellä onkin, aikanaan hiekkaa nimittäin lahdattiin läheiseen Sihanoukvillen kaupunkiin.

Täällä liikkuessa (erityisesti kaupungin ulkopuolella) lapset ovat hyvin kiinnostuneita meistä valkkareista. He haluavat harjoitella englanninkielen taitojaan ja tulevat kyselemään nimiä, ollaanko naimisissa ja mitkä on nimet ja iät. Koko ajan saa vähintään huudella hellouta. Oikein kivoja pikkuveitikoita!

Tämä muutama päivä täällä rauhassa on varmaan oikein hyvä valmistelu Phnom Penhia varten, sillä siellä onkin sitten ihan päinvastainen meininki. Aiemmin ollaan siellä vietetty vain päivä, mutta nyt pitänee viettää useampi, koska joudumme varmaan hoitamaan Laosin viisumit lähetystöstä. Rajalta, jonka kautta poistutaan maasta, niitä ei saa. Eilisen lehdessä oli justiinsa juttu, että australialainen ja eteläamerikkalainen oli ryöstetty keskellä kaupunkia Phnom Penhissa. Karmeinta jutussa oli, että ryöstäjät oli alkaneet ammuskella, onneksi kuitenkaan kehenkään ei ollut osunut. Joten tämä mielessä aiomme liikkua pääkaupungissa.

22.10.2009 Maisia mietteitä... (12026km)

Mietteet Kambodzasta ovat tähän asti ollet jokseenkin kaksijakoiset. "Rajamuodollisuudet" olivat todella hämmentävät, kun tullialueellee päästetään kaikennäköistä velikultaa repimään matkatavarat, rahat ja passit kädestä "pienen" tipin toivossa. Kun luovutat passin viranomaisille viisumia varten, niin seuraavaksi näet sen jonkun mannen käsissä ja manne täyttää "avuliaasti" puolestasi kaavakkkeita. Ei pahalla, mutta kummallahan se kirjoitus-/lukutaito oli parempi? Viranomaiset siis antavat passisi suoraan jollekin paikalliselle taksisuharille. Meinasi Asko-poikaakin alkaa kuumottaa.

Ja sitten taas toisaalla maassa ihmiset ovat todella ystävällisiä, eikä riivaajia ole juuri ollenkaan. Ihmiset vaikuttavat nyt jopa avoimemmilta kuin viime kerralla käydessä ja hymykin lähtee todella herkästi - ja varsinkin lapset ovat tervehtimässä kovasti.

Kulttuuripuolella, jonka asiantuntija tietenkin olen (erityisosaaminen myöhäisgoottilainen myötäote) punakhmeerien aika kyllä näkyy. Ruoka- ja rakennusperinteitä on suht vaikea löytää. Muutaman perinteisen ruokalajin voi löytää ravintolan listalta ja ehkäpä jokunen ranskalaistyylin talo on VIELÄ pystyssä. Ymmärrettävää, kun muutama sukupolvi pyyhkäistiin olemattomiin ja kaikki on täytynyt aloittaa tavallaan alusta. Tällä hetkellä kylläkin rakennetaan uusia taloja yllättävänkin paljon. Pitääkö sitten olla Koskisen Sedu, jotta on varaa, sitä en tiedä.

Valitettavasti tuo rakennustyyli vaan noudattaa yhden ja ainoa paikallisen Alvar Aallon piirustuksia, eli kaikki uudet talot ovat täsmälleen samanmallisia. Maalikaupassa on tasan yksi väri ja laatoissa yksi kuvio ja lisäksi kaikkia taloja
komistaa oma bling-bling alumiini-/muovikaide.

Itse yllätyin hintatasosta, eli yllättäen asiat maksavat enemmän kuin Thaimaassa. Toisaalta kaikki vierasmajat ja ravintolat vaikuttaisivat olevan länsimaalaisten omistuksessa. Ja sitä myötä uusia ja suhteellisen hienoja. Henkilökunta
on sitten yleensä paikallista. No työtä tekemällä ei rikastu, joten toivottavasti suurin osa turistien rahoista ei valu takaisin länsimaihin.

Niin ja nämä kommentit koskee lähinnä tätä eteläistä Kambodzaa, mutta luulen, että Phnom Penh on oma maailmansa, jonne olisi tarkoitus matkata muutaman päivän sisään, varma ehkä. Riippuu lähdenkö kapuamaan paikalliselle "nyppylälle" huomenna #¤%#%#&¤/&#. Käytiin muuten mopoilemassa paikallisia nähtävyyksiä kaatosateessa, kuin Imatran ajoissa konsanaan.


Ps. #¤%#%#&¤/&# muuten tarkoittaa, että riippumaton naru katkesi kesken kirjoituksen. OIKEESTI. Ei se ole vaaratonta elämä täälläkään. Tuon jälkeen vaa'alla käynti lienee turhaa.

torstai 22. lokakuuta 2009

20.10.2009 Krong Koh Kong, Kambodza (11856km)


Olemme vaihtaneet maata ja valuuttaa ja saavuimme Kambodzan puolelle itäisen Thaimaan Hat Lekin rajan kautta. Matka Koh Sametilta taittui vinhaan ensin lautalla ja sitten minipakulla Tratin kaupunkiin. Tratisssa vaihdettiin toiseen pikkubussiin, joka vei meidät rajalle.

Rajamuodollisuudet Kambodzan puolella Krong Koh Kongissa olivat tuskallisen hitaat ja sekavat. Kambodzan viranomaiset ovat melko korruptoituneita ja kuuluisia siitä, että turrelta laskutetaan vähän kaikesta ja vähän enemmän kuin oikeasti olis tarpeen. Viisumi saatiin rajalta maksamalla 27 dollaria ja luovuttamalla valokuvan itsestään. Tämän lisäksi jokaisesta otettiin kuva (Irristä tosin kolme) rajaviranomaisille.

Rajalla sählää normaalien virkamiesten lisäksi noin parikymmentä häsläriä, taksikuskia ja tai muuta säätäjää, jotka ”auttavat” mm. papereitten täyttämisessä, yrittävät anastaa taksiinsa turren matkatavarat tai muuten vaan kiskoa rahaa turistilta. Eli siis meininki rajalla on vähintäänkin rasittavaa. Rajalla oli myös terveystarkastus kuumeen mittaamisineen kaikkineen. Terveystarkastajat olivat myös keksineet oivan tavan lisätä kuukausiansioitaan pyytämällä nähtäväksi keltakuumerokotustodistuksen. Jos todistusta ei löytynyt, joutui taas maksamaan lisää. Ja keltakuumetta kun ei koko K-Aasiassa esiinny, kovin monella turrella ei kyseistä paperia ole. Olisittepa nähneet viranomaisen ilmeen kun vedimme omamme esiin, säästyimmepä maksuilta tällä kertaa. Kotvan rajalla viipymisen jälkeen pääsimme jatkamaan paikallisen kuskin kyydissä itse Koh Kongin kaupunkiin, jossa oli tarkoitus yöpyä yksi tai kaksi yötä.

Tottakaihan kuskilla oli diili paikallisen hotellin kanssa, jonne meidät kuskattiin ja josta oli huoneita tarjolla spesiaaliin hintaan. No, tällä kertaa homma toimi ja majoitumme juuri avattuun hotelliin, uima-altaalla ja varmasti tähän mennessä hienoimmalla huoneella. Hintaa huoneelle tuli noin 9 euroa. Ainoa miinuspuoli oli, että hotellin toisella seurueella (mitä lie thaimaalaisia) oli koko yön kestävät bileet meidän huoneen yläkerrassa. Meteli rauhoittui vasta kun Irri meni valittamaan asiasta respaan ja ilmoitti vaativansa rahat takaisin, mikäli meteli vielä jatkuisi.

Illan mittaan päätimmekin, että viivymme kyseisessä Koh Kongin kaupungissa vain yhden yön, koska seuraavana päivänä jatkaisimme kauemmas etelään Kampotin kaupunkiin, josta olimme jo kuulleet positiivia asioita. Muuten ilta sujui leppoisasti ranskalaisen Sophien kanssa, joka tavattiin tulomatkalla bussissa.

maanantai 19. lokakuuta 2009

19.10.2009 Saarielämää (11657km)

Otettiin neuvosta vaari Jussi ja mentiin yöksi sinne neuvomaasi hotelliin paalujen päällä. Sama paikka vai? Paikka oli hiukan tyyriimpi, kuten kerroitkin. Ilmastointi oli varsin tehokas, mutta joutui olla tarkkana, ettei kamat tipu lattiasta läpi. Hieno merinäköala, ainoa haittapuoli oli autojen melu läheiseltä tieltä. No, onneksi naapureita oli vähän, taitaa olla low season. Kiitos neuvosta! Taitaa mennä nenähommiksi, kun nähdään...

Eilen syötiin, eiku juotiin paikallisesti. Ajattelin tilata lasin thaiwhiskiä palan painikkeeksi, kuten paikalliset tekee. Ainoa, että tilaamani lasi thaiwhiskiä vaihtui matkalla pulloksi 80% tummaa thairommia!! No DAAA ja että mitä??? Tilaus kyllä toimitettiin aivan oikein. Tilaaja vain oli pihalla :( Hintaa pienellä pullolla oli sama kuin oluella, joten ei ihme, ettei lokaalit juo noita länsimaisia hapatuksia (=olutta). Ämpäri jäitä ja vettä laimennukseen, niin kyllähän se yllättävästi hupeni :/ Kerran maksettu, niin juotava oli. Ilmeisesti "naamioituminen" paikalliseksi onnistui, sillä saatiin samasta paikasta reissun tähän asti parasta sapuskaa. Välillä tuntuu, että safka tulee "länkkäri"-hyllyltä/mikrosta PIIING...bon apetit!

Koska pääasia tässä blogissa ja meidän matkanteossa tuntuu olevan syöminen, jatketaan siis vielä siitä lisää: tänään käytiin ravintolassa, joka on paaluilla veden päällä. Venerannasta soiteltiin kelloa ja ravinteli vinssasi paikalle veneen, joka kiskottiin sitten ravinteliin. Kiva paikka, lapset olis varmaan tykänneet venekyydistä ja siitä, että jalkoja sai roikutella veden päällä.

lauantai 17. lokakuuta 2009

18.10.2009 Koh Samet (11657km)


Saavuttiin Koh Sametille rentoutumaan Bangkokin vilinan jalkeen perjantaina. Matka taittui muiden turrejen vanavedessa ja oltiin kuin karjalauma, jota kuljetettiin laumassa paikasta toiseen. Tottakai matkan aikana poikettiin paikalliseen Helin matkoihin, jossa turreille myytiin vene- ja tulevia bussilippuja. Arveltiin, etta samapa tuo kai on ja ostettiin jo tuleva bussimatka saarelta poispain. Laiva saarelle menoa varten oli lastattu kananmunilla, oluella ja parillakymmenella turistilla paikallisten lisaksi. Perille onneksi paastiin.

Tuntuu taalla saarella olevan off-season viela toistaiseksi, kun paikat on tyhjillaan. Majoituttiin tutkailun jalkeen Jeb's –nimiseen mestaan, jossa huone tuulettimella kustansi 300 bahtia eli noin 6 euroa yolta. Saa taalla on vaihteleva, mutta tasaisen lammin ja kostea. Selvasti ollaan viela sadekaudella, kun tiet on mutaisia ja kuuroja tulee, seka ukkonen jyrahtelee. Sade ei taalla haittaa yhtaan, painvastoin se viilentaa mukavasti, kun muuten lamm๖t pyyhkii yli 30 astetta.

Tanaan kayteltiin taas lempivehjettamme, eli jalkoja liikkumiseen. Saari on noin 5 km pitka ja kierrettiin sita melkomoinen matka. Tuloksena karventyneet olkapaat ja naama (ei tainnut karoteenipillerit tehota…). Snorklailu- ja sukellusmahdollisuudet on taalla huonot ja snorklatessakin huomasi, etta nakyvyys on viiden metrin luokkaa. Mistaan kalapaljoudesta ei my๖skaan voi puhua, muuten kuin rantagrilleissa iltaisin.

Ravintolassa tilaaminen taalla Thaimaassa on melko jannittavaa, koska oikeastaan koskaan ei tieda, mita loppujen lopuksi saa eteensa. Huolimatta siita, etta osoittaa listalta mita haluaa, jostain syysta usein kuitenkin tulee aivan jotain muuta, josta ei tuntunut olevan puhettakaan. Kuten tanaan, kun tilattiin katkarapuja (prawns), niin tuli sitten kuitenkin possua (pork). No, ehka tuo aantaminen sitten kuulostaa samalta paikallisista. Onneksi ruoat on halpoja, annos alle euron. Taalla saarella tosin on hiukan kalliimpaa, Bangkokissa hyvaa katuruokaa saa 30 bahtilla eli noin 60 centilla. Eipa taalla saarella tosiaan paljoa muuta tekemista ole, kuin nauttia auringosta ja meresta ja syoda hyvin. Ei se tosin nyt niin huonolta kuulosta…

Suunnitelmissa viipya taalla viela muutama paiva ja siirtya sitten bussilla etelaan Tratin kaupunkiin, josta rajan yli Cambodzaan ja aikanaan Mekongin rannoille. Tanaan aloitetaan Lariam-kuuri malarian estolaakitykseksi, joten katsotaan alkaako paasta vipata. Seuraavien viikkojen kirjoituksia lukiessa voitte pitaa sitten mielessa laakityksen vaikutuksen niihin.

APUA, ainakin 1 paiva viime kirjoituksesta. Kotivaki tulee kohta linjoja pitkin :) Taalta ei oikeasti mitaan uutta. Lahinna siis kirjoitetaan usein, ettei kotivaki hermostu, sisallosta viis. Paitsi. Kavin lenkilla, siis J-U-O-K-S-E-M-A-S-S-A. Voiko aikaansa enaa kuumassa paratiisissa jarjettomammin kayttaa? Seuraukset: Metsanjumala rankaisi ja hy๖kkasi puun muodossa keskelle tieta. Seurauksena reidessa komeilee about 10cm kokoinen mustelma. Oli muuten vikkela, noin niinku puuksi. Lisaksi Ahti viilteli isovarpaaseen. Kylla se valkoinen mies vaan on heikkoa tekoa. Oli muuten jo toinen juoksulenkki. Edellisella kerralla Bangkokissa kiersin ”urheilukenttaa”, jossa oli meneillaan paikallisen Kauko Juhantalon tukikokous. Eik๖s tuo Taksin Sinawatra ollut se paikallinen roisto, vai miten se meni?

Niin ja kiitokset Sonjalle ja Camleelle (from USA) seurasta. Ja jos kaytatte kaannosohjelmaa, niin ne collegepartyt olikin meidan hotellilla. Paikalla satoja thainuoria, ilmaista viinaa ja juhlat jatkuivat aamun pikkutunneille. Lue: Juhlista ei tietoakaan ja mentiin suoraan nukkumaan?

Ai niin paikalliset on hulluina tollasiin poseeraus rantakuviin. Yksi mallaa hiekalla tai meressa ja 4 jarjestelmakameraa laulaa ja sitten vaihdetaan ”uhria”. Muistuttaa perinteista japanilaista ”lomanviettoa”. Kettu kuittaa: Over and Out.

torstai 15. lokakuuta 2009

15.10.2009 Lennot (11441km)

Hiphei!

Eilen käytiin kyselemässä paikallisilta keihäsmatkoilta meidän lennoista, että saatais ne oikeille päivämäärille. OIKEIN ystävällinen Minnie lupasi tiedustella minkälainen meidän agentin diili on. Luetaan: Kuinka paljon joudutaan maksaa noista pvm siirroista. Tänään tuli sähköposti-ilmoitus, että kaikki on ilmaista, hiphei! Tämä kuitenkin VAIN jos soitetaan Bangkokilaiseen call-centeriin JA paikallispuheluna. Ei onkelmaa. Tilanne vaan muistutti jotain elokuvakohtausta, kun soitetaan meluisasta baarista ilman, että osataan edes käyttää puhelinta (ihme nappeja noissa puhelimissa - siis muitakin kun nuo numerot) ja kaksi non-english natiivia vääntää keskenään rautalankaa. No tuloksena vähintään kettinkiä, eli homma meni just kuten piti. Mutta älkää peljätkö ei palata 3.10.2010. Lentoja vaan ei pysty varata vielä noin pitkälle.

Tänään vietettiin aikaa paikallisissa ostoshelv...siis paratiisissa (Julia: lue tarkasti!), joita täällä onkin sitten ihan kunnolla ja kaikki parhaat ihan vierekkäin. Siam Square-keskus tarjoaa luksusta, Central World vähän lähempänä tavallisen tallaajan kukkaroa ja MBK kaikille kaikkea.

Yhden ostoskeskuksen alakerrassa oli ihan mukiinmenevä ruokakeskus (paikallinen food court), jossa syötiin kunnolla pikkuhinnalla. Ruoka oli hyvää ja maittavaa ja alkoi tehdä mieli jälkkäriä. No, yleensä ruoan jälkeen syödään jälkkäriksi jotain makeaa, joten Irrin vetäessä cookies-chocolate jätskin, Asko valitsi jälkiruoaksi Pohjois-Thaimaan nimikkomakkaraa.

Huomenna aamubussilla 08.00 kohti Koh Sametia. Otettiin pitkin hampain tuollainen "puoliturre"-paketti. Eli valmis bussi+lautta tuonne. Täältä Khao Sanilta vaan on NIIN vaikea päästä tuonne Ekkamain bussiterminaaliin aamutuimaan, joten annettiin periksi. Hinta oli sama kuin ois tehnyt itse paikallisbusseilla. Katsotaan miten jatkossa. Bangkok kiittää ja kuittaa toistaiseksi.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

14.10.2009 WLAN (11441km)


Paikalliset ja hotellien omat Wifi-yhteydet on kyllä hitaita ja pätkii, mutta kun on oma kone, niin pitää yrittää. No ei ollut asiat paljon paremmin banaanivaltiossa nimeltä Englanti. Mitä voi odottaa suurvallalta, jossa ei ole pussilakanoita!!! Eli tarkoitus oli nopean yhteyden turvin päivitellä sivuja ja lähetellä sähköpostia tuolla Lontoon kentällä, mutta haaveiksi jäi. Katsotaan miten jatkossa käy...

Vaihdettiin asujaimistoa tänne repputuristien keskelle Khao Sanille, kun saatiin noin puolet edullisempi majoitus. On kyllä aika hässäkkä verrattuna Chinatownin rauhaan, ainakin turistien osalta, vaikka sesonki ei ole vielä alkanut ja huoneita saa alennuksella. Chinatownissa tuo kämppä oli jonkinlaisten mopo/autokorjaamojen ympäröimä. Eli "autenttinen" tunnelma asua keskellä Tattarisuota :) (Arttu olis tykännyt). Pääasiassa ollaan liikuttu jokilautalla 13 bht (30 senttiä) tai metrolla 18bht-> ja eilen mentiin omalla lempivälineellä, eli kävellen. Vedettiin pitkä iltalenkki (varmaan 5 km) ympäri ja ämpäri ja ohitettiin, jos jonkinlaista slummia. Pyörähdettiin paikallisessa tivolissa, jossa oli lapsille pomppulinna ja junarata, sekä aikuisille olutta ja uhkapelejä. En saanut vielä selville sääntöjä, joten matkakassan tuplaus jäi tekemättä. Lopulta päädyttiin syömään sillan alle. Paikalla ei ollut muita turreja, mutta lokaaleja paljon. Tilauskin meni käsien huitomiseksi, mutta saatiin jotakuinkin mitä haluttiin. Oikein hyvää oli ja laskukin oli noin puolet edellisillasta.

Joudutaankin vielä viipyilemään täällä suurkaupungissa pari päivää, kun lentojen siirrot kestää. Lisää tuonnempana.

tiistai 13. lokakuuta 2009

12.10.2009 Bangkok, enkelten kaupunki (11441km)

Uuvuttavan 13 tunnin Heathrown kenttään tutustumisen ja 11 tunnin lennon jälkeen saavuimme vihdoin itse pelipaikoille, eli noin 6 miljoonan asukkaan Bangkokiin. Bangkokin oikea ja paikallisten käyttämä nimi on Krung Thep (City of Angels), joka on lyhennetty oikeasta 14 sanaa sisältävästä thainkielisestä nimestä.
Sää täällä on riittävän lämmin ja kostea, noin 30 astetta ja kosteusprosentti arvioiden noin 90 prosenttia. Olemme majoittuneet Chinatownin alueelle, ja perinteisesti majoitus ei ollut ihan yhtä korkeaa luokkaa, kuin mitä nettikuvat antoi odottaa. En tiedä millä vuosisadalla kuvat ja on käyty näpsäisemässä ja kuinka on mahdollista, että on olemassa näin kehittynyt photosoppi. No, kyllä majoitus oikeasti menettelee, mutta on kyllä himpun verran hinnakas tasoonsa nähden. Positiivinen aspekti on kyllä upea näkymä joelle, varsinkin iltavalaistuksessa. Patjat sängyssä on mallia lauta ja pituudeltaan sen verran lyhyitä, että ei tätä nyt korisjoukkueelle kyllä voi suositella (jos nyt kenellekään).

Kaupunki itse varmasti jakaa mielipiteitä kuin mämmi pääsiäisenä, koska meteliä, autoja, pakokaasuja ja riivaajia täälläkin riittää. Pahinpina riivaajina voidaan pitää tuk-tuk-kuskeja (nk. pikkutaksit), jotka yrittää saada elantoaan kyyditsemällä turreja. Riivauksen määrää ja intensiteettiä ei missään nimessä kuitenkaan voi edes verrata joihinkin muihin suurkaupunkeihin (esim. Delhi) ja kuskeista pääsee kyllä hyvin helposti eroon huomioimatta heitä ollenkaan. Ja tuk-tukhan on internetin jälkeen yksi suurimmista kusetuksista; korkea hinta suhteessa matkan pituuteen.
Kaiken kaikkiaan thait (tuk-tuk-kuskit mukaan lukien) on erittäin ystävällistä, rentoa ja kauniisti käyttäytyvää kansaa ja täällä on helppoa ja turvallista käyskennellä kokemattomammankin turren. Ja samallahan tuollainen kaunis käytös tarttuu, ei ihan niin helpolla ala kuumottamaan vaikka hommat ei sujuiskaan kuten on suunniteltu.

Thaimaalaisilla on tapana tervehtiä toisiaan ja meitäkin farangeja (ulkomaalaiset) wai-eleellä, jossa kädet liitetään yhteen kasvojen edessä ja samalla kumarretaan. Käsien asento ja kumarruksen syvyys on tietysti riippuvainen henkilön iästä ja sosiaalisesta asenasta, mutta turrelle annetaan kyllä anteeksi, vaikkei kumarrus olis aivan kohdallaan. Kätöstavat on täällä muutenkin arvossaan, kaikki palvelu loppuu ja yhteistyö on mahdotonta, jos menetät malttisi ja nolaat itsesi ja puhekumppanisi hermostumalla. Joten hermostumista ei kannata suositella, vaikka se joskus olisi paikallaankin. Allekirjoittaneelle hyvää harjoitusta.

Nyt torstaihin saakka täällä kaupungin vilinässä asioita järjestellen ja sitten suuntana Koh Sametin saari, jossa täydennetään tyhjentyneet aurinkovarastot ja levytetään jonkin aikaa.

perjantai 9. lokakuuta 2009

9.10.2009 Viimeinkin... (1m)

...saan aikaiseksi kirjoittaa JOTAIN. Onneksi minulta ei jää mitään viime hetkeen. Vakuutuksetkin saatiin hoidettua jo eilen ja tilaamani luottokortti tuli tänään :)) Ja lähtöhän on vasta ylihuomenna. Ja mikähän on tämän blogin idea? No lähinnä kai saada paljon näkyvyyttä ja päästä pätemään. No ei...tää plokitus on nyt näitä nykynuorison huuhaa-juttuja, mutta annetaan mahdollisuus :) Yksi syy on ikämuisti (lue:muistamattomuus). Eli näin pysyy matka jossain kasassa. (Ja varoituksen sana: En osaa lopettaa kirjoittamista, kun aloitan)

Tuntemattomillekin ihan hiukan pohjaa: Ollaan 30+ pariskunta ja tarkoitus olisi tosiaan viihtyä vuosi maailmalla. Lapsia ei vielä ole. Eikä muuten enää asuntoakaan. Taakse jää ystävien lisäksi 1 virka, eli suht kevein mielin lähdetään. Eikä kumpikaan ainakaan myönnä, että olisi joku kriisi päällä, ellei nyt sitten koko elämän mittainen. Ennekaikkea lähdetään siksi, että meillä (länsiMAALAISILLA) on tällainen mahdollisuus. Joitain matkoja on aiemminkin tehty. Tämän matkan osalta idea alkoi noin vuosi sitten, mutta konkretisoitui ehkäpä puoli vuotta sitten. RTW-liput ostettiin lopulta Briteistä ja hintaa kertyi Loontoon lippuneineen 2k€/hlö. Suomesta ostettuna ois ollut noin 2.5k€. Vakuutukset samasta firmasta 330€/hlö. Tämän lisäksi aiotaan ostaa halpalentoja ainakin Aasiasta. Budjetiksi on laadittu n. 30k€ kahdelta, josta puolet menisi peruselämiseen ja toinen puoli "elämyksiin". Kyllä tuohon joutuu jo pihistelemään, joten 5 tähden hotelleja joudutaan välttelemään.

Kirjallisuutta on jokunen pohjille luettu ja muutama lähtee mukaan. Tapamme mukaisesti tarkoituksena on kuitenkin mennä virran mukana. Ja matkalla ehtii suunnitella ja sitten taas perua. Ihan ensin olisi tarkoitus mennä Koh Sametille (Thaimaa) ihan vaan lööbaamaan. Tosin ensin joudutaan muutama päivä hoitaa asioita Bangkokissa. Sen jälkeen varmaan Kambodzaan ja Laosiin. Näissä maissa ollaan kyllä jo aiemminkin käyty, mutta nyt hiukan eri reittiä. Sen jälkeen ehkäpä Indonesiaan (Sulawesi ja Sumatra). Lippuja ei ole hankittu, joten kaikki on auki (perinteisesti).

Tänne saa sitten tutut+tuntemattomat kommentoida mielellään mahd. paljon. Lisäksi laitetaan varmaan sähköpostiosoite tuohon, jos joku haluaa ottaa tarkempaa yhteyttä ja vaikka tulla kyläilemään. Niin ja ollaanhan me jo sovittu muutama tapaaminenkin. Eli uuden vuoden jälkeen ollaan Balilla ja helmikuun lopulla Borneolle, joihin tulee Suomi-vieraita. Tervetuloa!

No siinäpä sitä yhdelle kerralle. Olo on toistaseksi suht leppoisa, vaikka viimeisen viikon aikana on tullut hyvästeltyä kavereita :):/:( Vielä erityismoikat Pinjalle, Artulle ja Viiville!!! Näillä eväillä. Tarkoitus olisi pitää myös tylsää, jolloin voi sitten täytellä blogia, eli harva se ilta...niin ja toivottavasti saisin vielä lähetettyä tämän blogin osoitteen kaikille.

-Asko-

Ps. Ja meinaan vielä kräkätä tämän HTmölö-koodin ja levennän tätä kirjoitus-osiota...