21.-24.7.2010 Auckland, Uusi-Seelanti

Olimme kerrankin olleet kaukaa viisaita (no, ainakin Irri) ja varanneet suurkaupungista majoituksen etukäteen. Lento Fidziltä sujui kivuttomasti (vain 3 tuntia) ja saavuimme Aucklandiin hyvissä ajoin puolen päivän jälkeen. Takaraivossa kummitteli vieläkin helmikuinen saapuminen sateiseen ja viileään Hong Kongiin. No, satoi se Aucklandissakin, mutta poikkeuksena edelliseen, olimme osanneet varautua henkisesti siihen, että Uuteen-Seelantiin loppuu meidän yhdeksän kuukauden mittainen helteissä köllöttely ja alkaa "laskeutuminen" Suomen ilmasto-olosuhteisiin. Uudessa-Seelannissa, kuten myös Ausseissa, on talvi ja täällä se todella muistuttaa jopa Suomen huonoja talvia; sadetta, pilviä ja lämmöt hiukan yli kymmenessä plussassa. Eteläsaarella saadaan em. lisäksi vielä luntakin. Mutta kunhan saamme fyysiset varusteet kuntoon, niin mikäpä on esteenä onnistuneelle maan valloitukselle!

Olimme siis onnistuneet löytämään internetistä viime hetken hotellidiilin nerokkaan edulliseen hintaan, vain 45 paikallista dollaria yö, oma huone vessoineen kaikkineen. Diili oli todella edullinen, paikka oli Shakespeare-pubi ja pikkuruinen panimo aivan Aucklandin keskustassa. Jostain syystä mikropanimon sijainti saman rakennuksen alakerrassa ei ollut ollenkaan vastenmielistä :) Dormipedeistä olisi joutunut keskustassa maksamaan vähintään saman hinnan. Huone oli pieni, mutta siisti ja remontoitu, pubin omat oluet olivat maukkaita ja matka mihin tahansa houkutukseen kaupungissa, oli lyhyt. Olimme ottaneet aiemmin yhteyttä Filippiineillä huhtikuussa tapaamaamme Daveen, joka sattui työskentelemään poliisina viereisessä korttelissa. Tapasimme Daven ja sovimme hänen kanssaan, että liitymme hänen ja hänen vanhempiensa seuraan noin viikon päästä. Vanhemmilla on noin puolentoista tunnin matkan päässä Aucklandista pohjoiseen, Matheson Bayssa, rantahuvila, eli paikallisesti batch (kolo).

Auckland on suuri kaupunki Uuden-Seelannin mittakaavassa, mutta keskusta on mukavan näppärän kokoinen. Aloitimme kaupunkiin tutustumisen lähinnä vaateliikkeistä, meillähän ei ollut mitään lämmintä vaatetta, koska suurin osa matkasta on kulunut lämpimissä maissa. Uusi-Seelanti on himpun verran edullisempi kuin Australia, muttei paljon. Joten kaikki varteen otettava päällysvaate oli miltein Suomen hinnoissa, kääk! Aucklandista matkaan tarttui pipot ja sormikkaat, sekä alusasut. Ja vähintäänkin Norjan suunnistusliiton hyväksymät aivan huippulaadukaat XTrekking vaelluskengät hintaan 7€/pari. Noilla kyllä vaeltaa päivän, jos toisenkin. Tosin ei varmaan kolmatta. Koska nyt jo omistamillamme vaatteilla selviäisi muutaman päivän, päätimme odottaa kunnes lähdemme autolla liikkeelle. Matkalla nimittäin saattaisi olla edukkaampia paikkoja ja lähinnä enemmän valikoimaa. Aucklandissa nimittäin valikoima oli yllättävän heikko.

Pakollisiin nähtävyyksiin emme juurikaan jaksaneet tutustua, näin pitkällä reissulla sitä alkaa olla aika täynnä jotain mitä on aivan "pakko nähdä" ja saattaa jättää mielellään pakollisuudet väliin, eikä kaduta jälkeen päin yhtään. Tekee siis vain mitä haluaa, mikä ihana vapaus! Voi esimerkikis tutustua alakerran panimon valikoimaan. Kuten näette menuusta löytyy 8 eri panimotuotetta. Pitkällisten ja välillä työläidenkin Happy Hour (NZ$4/0.4l)-istuntojen jälkeen omiksi suosikeiksi löytyi Summer's Day Bohemian Lager ja Old Gobbo's Nice Weiss. Irrin suosikiksi muodostui Regan's Rasberry Weiss - luonnollisesti. Muuten, kyseisestä Gobbosta valmistunut erä oli korkattu juuri samana päivänä, joten suurempia mainospuheita ei tarvittu. Ai, jai, jai, ensi purasu...

No, Aucklandissa on yli 200m korkea Skytower, johon HALUSIMME tutustua. Matka huipulle tietenkin maksaa, mutta tornissa on ravintoloita, jotka tarjoavat mm. buffetlounasta. Päätimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Hintaa buffetlounaalla oli NZ$39.90, kun pelkkä sisäänpääsy olisi ollut noin puolet siitä. Varasimme siis seuraavaksi päiväksi lounaan ja sääkin suosi meitä (sisätilassa olijoita) kyseisenä päivänä, satoi siis kaatamalla... Kun saavuimme huipulle olimme ainoat asiakkaat ja päätäni alkoi huimata, ei pelkästään korkeus, mutta kattaus! Voi Herran jee. Kaikkea mahdollista hummereista lähtien. Ja ruoka oli ensiluokkaista; kaunista, maukasta ja ystävällisen palvelun saattelemaa. Ja seura ei olisi voinut olla tietenkään parempaa!

Hyvän ruoan ja viinin lisäksi saimme heilutella turisteille, jotka olivat maksaneet kävelystä korkeuksissa, juuri ravintolamme ikkunan tasolla olevalla tasanteella valjaisiin kiinnitettyinä. Eikun skål vaan! Lisäksi kävimme katsastamassa ilmassa räpiköiviä uskalikkoja (benji-hyppy). Lounas oli mitä mieleenpainuvin kokemus. Kannattaa ehdottomasti painaa mieleen, jos kulmille eksytte, haluatte maukasta ruokaa ja näköaloja.

Parin päivän kaupungissa palloilun jälkeen meidän oli tehtävä päätös siitä miten ja miksi ajaksi vuokraamme campervanin. Neuvona kaikille tänne päin matkaaville; oma auto on ehdoton täällä, olet vapaa kulkemaan mihin ja missä vaan. No, kun selvittelimme asiaa turisti-infosta, tajusimme, että auton vienti laivalla pohjoissaarelta eteläsaarelle tulisi aika kalliiksi. Tämä pisti meidän suunnitelmat uusiksi. Aucklandissa viivyimme kolmisen yötä ja viimeisenä kokonaisena päivänä oli päätettävä, mikä lähitulevaisuuden suunnitelma olisi. Marssimme siis Wickedille, johon olimme Ausseissa olleet enemmän kuin tyytyväisiä. Toimistolla selvisi (jälleen erinomaisen mukavan palvelun saattelemana) että laivakyyti ei olekaan aivan niin tyyris, kuin mitä olimme kuulleet. Erinomainen tarjous juuri Wicked-kuskeille. Teimme saman tien sopparin ja la-aamuna otimme taksikyydin Wicked-varastolle ja lunastimme itsellemme auton kolmeksi ja puoleksi viikoksi. Hinta oli todella edullinen off-seasonin vuoksi; 27 dollaria per päivä ekat kaksi viikkoa ja loput 10 dollaria per päivä. Sitä halvempaa on hankala hakea.

Suuntasimme Conanin (kuinkas sattuikaan...?!?) nokan kohti pohjoista ja Coromandel-niemeä, mutta sitä ennen kävimme vielä ostoksilla Aucklandin lähiössä Onehungassa. Tällä kertaa ostimmme poistomyynnistä kummallekin samanlaiset tuulen- ja kosteudenpitävät softcell-takit. Takit olivat silti NZ$100/kpl, mutta päätettiin hiukan panostaa ulkoilutakkeihin. Nyt kelpaa sunnuntai-iltaisin jolkotella Valintaloon samoissa kuoseissa, kuten tämän ikäisten ihmisten jo pitääkin. Samis on aina samis. Ja koska kyse oli tyhjennysmyynnistä, sen lisäksi, että lompakko tyhjenee, niin päätimme tyhjentää myös auton akun. Näin se matka alkaa sosiaalisesti, kun tutustuu paikallisiin ruinaamalla virtaa kaaraan. Onneksi kiwit ovat ystävällistä lintukansaa. Itse Road Tripille päästään seuraavassa artikkelissa.