torstai 19. elokuuta 2010

6.-9.8.2010 Kiwi road trip, osa V

Pictonista jouduttiin koukkaamaan Christchurchiin käymään, koska piti selvittää Wickedin palautuskuvioita. Emme kuitenkaan ehtineet samana päivänä vuokraamoon ja jouduttiin yöpymään kaupungissa. Pienten erimielisyyksien jälkeen päätimme parkkeerata kaupungin karavaanialueelle ja Asko suuntasi kasinolle tuulettamaan tunteitaan.

Aamusella oltiin jo rauhoituttu ja sovinnossa suunnattiin vuokraamoon. Olimme vuokranneet kärryn maanantaihin 16.8. saakka. Meidän lentomme kuitenkin lähtisi kyseisenä aamuna melko aikaisin ja edellisenä päivänä, sunnuntaisin, Wicked on suljettu. No, asiahan selvisi ja saisimme palauttaa auton sunnuntaina parkkikselle ja avaimet pakoputkeen piiloon. Tarkoitus oli myös ottaa autoon lumiketjut, ihan vain varmuuden vuoksi. Meille oli nimittäin Aucklandissa neuvottu, että jos haluamme hakea lumiketjut, voimme ne noutaa Christchurchista. No, mutta kun ketjuja ei ollut Christchurchissa, eikä koko eteläsaarella, kääk! Mitä todennäköisemmin lumentulo ei olisi ongelma, mutta jos sitä tulisi, jäisimme jumiin aika piakkoin. Ja kesänakeillahan täällä ajellaan, joten ihan heti ei tule mieleen lähteä kokeilemaan ajotaitoja lumiselle tielle. No, päätettiin luottaa onneemme ja jätettiin riskillä vuokraamatta omakustantaiset ketjut vuokrausliikkeestä.

Päätimme jälleen seurata Kiwi-bussia ja ajettiin yhtä soittoa länsirannikolle, Franz Josephin jäätikölle, jossa Flea jälleen olisi. Matkalle sattui upeita maisemia kun ajelimme Arthurin solan läpi vuorten välissä. Ja kylläpä oli taas kummallisia lehmiä, kaikilla samanlainen valkoinen raita keskellä massua. Pitihän niistä jälleen kuva saada. Lounasta nautittiin vuorten syleilyssä ja jälleen sää suosi. Pitkä ajomatka väsyttää ja sitten naurattaa, joten pitihän sitä pysähtyä pissatauolla vähän pelleilemäänkin.

Franz Josephin maisemiin päästiin viiden jälkeen iltasella ja Flea tavattiin paikallisessa baarissa. Flean bussissa olivat tällä kertaa mukana myös hänen isäpuolensa, tämän veli ja naapuri. Flean suku muuten on aikas värikästä sakkia ja jos jonkinlaista tarinaa löytyy. Flean äiti on kuollut ja äidin kuoltua isäpuoli tunnustautui homoseksuaaliksi. Isäpuolen veli taas on homokammoinen ja veljen homoksi tunnustautuminen oli hälle kova paikka, kunnes päätti ohittaa asian ja nykyään ovat hyviä ystäviä. Ja naapurilla, joka oli bussissa mukana, oli aikoinaan syrjähyppy Flean äidin kanssa, mistä isäpuoli on tietoinen. Ja ovat siis myös hyvää pataa. Ja kaiken kukkuraksi Flean 89-vuotias viriili isoäiti on esiintynyt Good Charlotte-yhtyeen videolla. Että juttuja riittää...

No, sukulaiset oli hauskaa sakkia ja ilta kului All Blacks-Wallabies (AUS)-rugbymatsia seuratessa, vaikka ei tuo pelin kulku niin Irrille selvinnytkään. Flea ja sukulaiset olivat lähdössä seuraavana päivänä jäätikölle kokopäiväreissulle. Jäätikölle siis ei pääse itsekseen köpsöttelemään, vaan joutuu ottamaan opastetun kierroksen, koska pitää käyttää cramponeita, eli kenkiin kiinnitettäviä rautoja, jottei putoa railoihin. Saimme kutsun mukaan samaiselle reissulle, mutta kun hintaa oli jälleen aika reilusti, päätettiin jättää väliin ja mennä itsekseen vaeltelemaan alueen vaellusreittejä. Yöksi kyltin "No camping" viereen nukkumaan. Ja tällä kertaa opossumit hyppi myös auton katolla keskellä yötä, mitä Asko tosin ei uskonut. Mutta minä kyllä ihan varmasti kuulin...!

Aamusella herättiin upeaan aamuun järven rannalla yhdessä erilaisten lintujen kanssa. Aamiainen nautittiin jälleen erinomaisessa seurassa laiturilla ja pitihän siitä taas näpsäistä kuva. Taivas oli jälleen silmiä kirvelevän sininen. Suunnattiin päivän aluksi Matheson-järvelle, josta voi tyynellä säällä heijastua kuvajainen läheisestä, Uuden-Seelannin korkeimmasta vuoresta, Mount Cookista. Tavoitteena oli siis saada täydellinen kuva.

Järvi oli todella kaunis ja käveltiin sen ympäri noin tunnissa. Järven pinta ei ollut aivan tyyni, joten saatiin aikaiseksi vain kohtalaisia kuvia, vai mitä? Ja kokemushan tuo se tärkein on, olipa hieno aamu. Ja Irri yritti myös kesyttää paikallisia pikkulintuja siinä kuitenkaan ihan täysin onnistumatta. Taitaa Tuire Kaimio vielä pitää oman hommansa...

Seuraavaksi lähdettiin kohti Franz Josephin jäätikköä. Hiukan jäätikkötietoitta: tämä jäätikkö on 12km pitkä ja on Fox-jäätikön (toinen alueella sijaitseva) kanssa yksi ainutlaatuisimmista jäätiköistä maailmassa meren läheisyytensä vuoksi (jäätiköiden alku on vain noin 300 metriä merenpinnan korkeudelta) vuoksi. Ja koska jäätiköt on niin matalalla, mahdollistaa se yhdistelmän sademetsää ja vuoristoilmastoa. Jäätiköt sijaitsevat Te Wahipounamun kansallispuistossa, joka kuuluu maailmanperintökohdelistalle ja ovat myös harvoja jäätiköitä, jotka etenevät huimaa vauhtia, noin 70cm päivässä, mikä on noin kymmenen kertaa enemmän kuin jäätiköt yleensä. Jäätikölle emme siis päässeet köpsöttelemään, mutta käveltiin sen juurelle ja sää olikin äkkiä muuttunut todella tuuliseksi, hyvä että pysyimme aukealla pystyssä.

Illalla päätettiin parkkeerata auto paikalliseen majapaikkaan, johon sai halvemmalla karavaanaripaikan. Varattiin myös paikasta puoleksi tunniksi sauna, koska jotenkin ei piiiitkääänn aikaan olla saunaan päästy. No, olisihan se pitänyt arvata, saunan lämmitys on taitolaji ja vaikka sauna oli suomalaista Sawo-merkkiä, ei sen lämmittäminen oikein lokaaleilta onnistunut. "Saunoimme" siis noin 45 asteen lämmössä, on tainnut vastukset kulua liikaa, kun ei lämmöt nousseet. No, jos ovea ei avannut kertaakaan, oli saunassa melkein hiki. Ja kyllähän se saunaolut silti maistui ihan kivalta. Arkiaskareiden (mm. pyykinpesu) jälkeen suunnattiin ravitsemusliikkeeseen. Ilta oli rauhallinen ja vetäydyttiin ajossa autoon nukkumaan. Nyt paremmilla mielin, kun oli ihan luvallinen paikkakin. Flealla sanottiin siis jälleen hetkeksi heipat, mutta sovittiin, että tavataan vielä myöhemmin Wanakassa ja Queenstownissa, kun aikataulut tuntui sopivan yhteen. Ennen Wanakaa me poikkeaisimme kuitenkin ja päiväksi Jackson Bayhin, joka on syrjässä turrereiteiltä, mutta kuulemma upeata maisemaa. Toiveena olisi myös nähdä pingviinejä.

Lähdimme nämä ajatukset mielissä siis ajamaan Haastin kaupungin kautta Jackson Bayhin. Uuden-Seelannin eteläsaaren länsirannalla on muuten todella harvassa asukkaita, joten autolla saa ajella aika rauhaksiin ja täytyy huolehtia bensan riittävyydestä, saattaa nimittäin olla melko pitkiäkin matkoja ennen seuraavaa tankkauspaikkaa. No, matkalla oli jälleen taas ne tavalliset hepat ja elikot, joita taputeltiin. Ja Thamesin kaupungista (pohjoissaarella) mukaan sattunut matkakaverimme Aasi pääsi tutustumaan serkkuihinsa. No, iloinen jälleennäkeminen ei ehkä ollut ihan molemminpuolista, meinas nimittäin Aasilta lähteä pää, kun tutustui paikallisiin poneihin.


Yritettiin etsiskellä pingviinejä rannoilta huonoin tuloksin, ei näkynyt mitään liiketta vedessä tai rannalla. Kunnes saavuimme Jackson Bayhin... Rannat olivat upeita ja yhdistelmä lumihuippuisia vuoria ja sinistä merta on henkeäsalpaavan hieno. Olimme juuri kääntymässä takaisin päin, kun Askon haukankatse tavoitti jotain liikettä vedestä, noin 10 metriä rannasta. Ei ollut pingviinejä, mutta iso parvi delfiinejä. Vaikka ollaan delfiinejä nähty jo useaan kertaa, on tapaaminen joka kerta ihan käsittämättömän hienoa. Juostiin rannalle ja tosiaan vain noin 10 metrin päässä rannasta liikkui iso delfiiniparvi ilmeisesti kalastellen ja nauttien kauniista säästä. Olivat nimittäin aika leikkisällä päällä ja tekivät hyppyjä ja temppuja vedessä. Seurattiin parvea koko rannan pituudelta ja saatiin hienoa videokuvaa hypyistä. Valitettavasti emme pysty niitä kanssanne jakamaan tämä blogspotin kökköominaisuuden (ei suostu lataamaan videoita) vuoksi. Ja kuvia tuli tietty jokunen kymmentä, olipa hienoa! Onnellisena kohtaamisesta lähdettiin ajelemaan takaisin päätietä kohden.

Asko oli ilmeisesti saanut multa lentsun ja olo alkoi olla aika tokkurainen. Otin siis auton hallintaani ja suunnattiin kohti Wanakaa. Ennen Wanakaa keiteltiin vielä kahvit ja kaakaot levähdyspaikalla, jossa Asko otti pienen levähdystauon.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

tulipa hajut ja ammeet mieleen noista teidän kylvyistä.samat esitykset nähtiin ja olimme myös ruokailemassa heidän ruokaansa. kyllä joku ruoka täytyi laittaa lautasliinaan.eteläsaari oli erittäin mielenkiintoinen ja kaunis.kiitos viesteistä kaija...

Asko & Irina kirjoitti...

Kaija: Tykättiin molemmista saarista, vaikka eteläsaari on luonnoltaan dramaattisempi. Ei oikeastaan maistettu maoriruokaa - harmi. Ois varmaan pitänyt mennä erityisravintolaan. Ja harmittaa, kun ei ehditty maori-kylpyyn.