7.-10.1.2010 LOMA Julian kanssa; Bangkok (27839km)

Odotuksemme palkittiin ja Julia saapui Bangkokiin. Tuijotimme saapuvia matkaajia tv-ruutujen äärellä josko sattuisimme bongaamaan blondia suomalaista. No ruudut oli väärät ja niin oli myös Julian hiusten väri. Tuossa paniikissa tervetulokylttikin oli ylösalaisin ja vieläpä nurinpäin. No kuohuviinikin oli vaihtunut siideriksi. Lähdimme ensi töiksi hermosauhuille ulos ja muutaman tupakin jälkeen huomasimme polttavamme "tupakointi kielletty 5000 bahtin uhalla"-kyltin alla.Käry nousi onneksi vain Julian tupakista, joten käytännössä säästimme mukavan summan. Julia varmaan löysi tuolle rahalle käyttöä MBK:sta :) Riittikö?

Seuraavaksi "hienoon" hotellimme, johon ei tietenkään päästy heti aamusta tsekattua sisään. Kamat säilytykseen ja kävellen haistelemaan ilmapiiriä ja katselemaan kulttuuria. Pakolliset Buddhat eri asennoissa, palatsit ja temppelit tuli kierrettyä. Ja tietenkin kohdattiin myös kus-kus-ettava tuk-tuk-kuski (tuk-tuk, tuo maailman suurin kusetus internetin jälkeen!). Juu, temppeli ei ole auki turisteille ollenkaan, mutta oletteko käyneet siellä ja siellä, minä vie halvalla, vain tuhat bahtia per naama. Ystävällinen tuk-tuk-kuski!!! Alarm, alarm, ring-ring kellot soimaan. Muutaman askeleen maailmaa kiertäneenä ja lotus-asennoissa istuneena rupesi äijän puheet epäilyttämään. Tosin äijän kalsarit olivat NIIN liekeissä, että jopa minun nenään nousi käry. Eli eiku kolmistaan temppeliä kohti ja aukihan se oli kuin Moskovan stadionin ovet (viittaus 1984 Moskovan kisoihin).

Tyttöjen vaatetus oli ilmeisesti sen verran rietasta, että jouduttiin oikein pukeutumaan paikallisiin silkkihamosiin. Muut turret meni ohi oikealta ja vasemmalta tuskin vesirajan hamosissa. No, suomalainen harvoin valittaa. Temppelit oli täynnä kultaa ja kimallusta ja räpsittiin kuvia minkä kerettiin, myös me, jotka ollaan temppelissä jo aiemminkin käyty. Iltasella käytiin tutustuttamassa Julia paikalliseen ruokatarjontaan katukeittiöiden muodossa. Ja olipa hankalaa yrittää tilata ei-tulista ruokaa. Vaikka kovasti väitettiin, ettei ole tulista, niin kyllähän se kokemattomammalla suuta poltteli ja vettä kului pullotolkulla. NO, edelleenkään suomalainen (=Julia) ei valita. Ostoskeskusten lomassa ehdittiin myös käytellä kaikki mahdollisia paikallisia julkisia liikennevälineitä.

Seuraavaksi päiväksi oltiin varattu aikaa Askon lempipuuhalle, eli Julian tutusttamiseen paikalliseen ostostarjontaan. Tämä tietysti siksi, että Julia osaisi viimeisenä matkapäivänään itse löytää takaisin parhaille ostosmestat. Käytiin myös kaikkien markkinoitten äidiksi kutsutuilla Chatuthackin markkinoilla, jossa myyjiä on noin 20 000 ja ostajia noin kymmenen kertaa enemmän. Asko päätti sovittaa shortseja ja eihän siinä muuta kuin isointa kokoa peliin ja sovittamaan. Eipä ennen ole asioitu Loretta-liikkeen sfääreissä. Myyjä meinasi kuolla nauruun, olisiko ollut hauskuutuksesta vai nolostuksesta. No, housut löytyi ja isointa kokoa, mutta halvalla lähti.

Olimme hämmästyneitä Julian päämäärätietoisesta ja -hakuisesta toiminnasta liittyen shoppailuun. Neiti ei paljoa aikaa kuluttanut kaupoissa, ostaminen oli tehokasta ja ajankulutus maksimoitu optimiin. No, rahaa ei tainnut kuitenkaan tällä reissulla kulua niin paljoa kuin normaalisti, hinnat oli sen verran edukkaita. Ja mitä tinkimiseen tulee, olemme löytäneet luonnonlahjakkuuden. Esimerkkinä: myyjä pyytää tuotteesta 250 paikallista rahaa, Julia ilmoittaa maksavansa 60. Myyjä yrittää kaikkensa, mutta Julia pysyy hinnassaan nostamatta sitä penniäkään/senttiäkään/rinkulaakaan, ja lopulta hinta laskee pyydettyyn. Ja koko prosessi noin minuutissa. Ei voi muuta sanoa, kuin että Juliaan verrattuna olemme täysiä amatöörejä.

Tappelukin saatiin aikaiseksi, mutta vain maksamalla. Päädyttiin Muay Thai otteluun. Tämä oli kaikille osallistujille SE ensimmäinen kerta. No joillekin ottelijoille kävi kuin snagarijonossa foorumin kulmilla, eli sitä suuta tuli soitettua "väärälle" Tare Uusivirralle. Muutoin nuorattu kehä tarjosi pikkaisen pettymyksen. Ajatuksena oli päästä kiinni tunnelmaan, eikä vähiten pienen vedonlyönnin muodossa paikallisten kanssa. No, olimme sitten ostaneet turisti liput "alennuksella" ringside-paikoilta, jossa ei sitten ollut kuin muita turisteja. Blääh. Katselin kateellisena 3-luokan paikoille, kun paikalliset kävivät kiivasta keskustelua ja kaupankäyntiä ottelusta. Niin ja Muay Thai otteluissa ottelijoilla on joko siniset tai punaiset housut jalassa. Mitään muita värejä ei sallita. Joten lähettämämme housut Anne on "feikit". Mutta nuo varmaan menee toistaiseksi harjoitussalilla, kunnes pääset noihin suuriin otteluihin ;)

Ja Bangkokissa tavattiin uudestaan myös jo Sulawesilta tuttu Nalle viehättävän tyttöystävänsä Jennyn kanssa. Jenny oli lähdössä takaisin Ruotsiin viiden viikon loman jälkeen ja Nalle oli syystäkin allapäin. Asko lohdutteli parhaansa mukaan ja Nalle taisi löytää lohdutuksen pullon hengestä, sen verran pitkäksi venyi pojilla ilta ja kovin lyhyeksi jäi Askon unet ennen aamuvarhaista Balin lentoa. Skandinaavien käsittelyssä tuollainen oluttorni on lastenleikkiä.