Päätimme kuitenkin antaa Manilalle uuden mahdollisuuden heikohkon ensivaikutelman jälkeen ja yövyimme siellä pari yötä ennen lentoa Etelä-Luzoniin. Yritettiin myös ottaa kontaktia Sakarin filipino-kollegaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Voipi olla, että paikallisen opastuksella kaupungista olis saanut enemmän irti. Lento Puerto Princesasta Manilaan oli perillä vasta noin yhdeksän aikaan illalla ja kuten tavallista, emme olleet tehneet mitään etukäteisvarausta majoituksen suhteen (mitäs sitä turhia...). Pyörähdettiin taksilla etukäteen valittuun kaupunginosaan, Malateen, jossa kuulemma olisi edullista backpacker-majoitusta. No, melkein kaikki paikat olikin täynnä ja halvin vapaa huone olis ollut 1400 pesoa, eli törkeät yli 20 euroa. Kaiken lisäksi ikkunan takana rakennettiin suunnilleen uutta World Trade Centeria vielä klo 23 illallakin ja senhän tietää, ettei täällä pidetä vapaapäiviä viikonloppuinakaan. Alennusta ei pyynnöistä huolimatta herunut ja jouduttiin suuntaamaan uudelleen kadulle.
Turistikaduilla meidät nappasi kynsiinsä joku paikallinen ravintolan työntekijä/hostellin sisäänheittäjä/yleinen häsläri, joka lupasi, että hän tietää halvemman majoituspaikan. No, eikös kuulostakin eika epäilyttävältä ja ehkä jopa vaaralliselta, mutta lähdettiin kuitenkin kävellen miehen matkaan mentaliteetilla "eihän se ota, jos ei annakaan" vai miten se oli? Majoitus löytyi syrjemmiltä sivukaduilta ja olihan se halvempi kuin muut. Ja totta kai siihen oli syynsä: huone oli lievästi sanottuna karu ja tunnelma paikassa oli jokseenkin , miten sitä nyt sanoisi... hämärä.
Pidettiin arvotavarat visusti mukana huoneesta poistuttaessa ja ovet lukossa yöllä. Tuupattiinpa vielä pöytäkin oven eteen yön ajaksi. No, mitään sen kummempaa, yöllistä humalaisesten tappelua ja arveluttavilta vaikuttavien naishenkilöiden käytävillä liikuskelua lukuun ottamatta, ei tapahtunut. Ja päätettiin myös jättää vaihtamatta paikkaa seuraavana päivänäkään, koska päivittäinen säästö majoituksen suhteen oli aika huikea.Lähdimme seuraavana päivänä avoimin mielin tutkimaan kaupunkia päivänvalossa. Kävelimme ristiin rastiin pitkin lähitienoita, mutta surullista kyllä, mielipiteemme ei juuri ensivaikutelmista muuttunut. Manila on suurkaupunki ja totta kai 11 miljoonaan ihmiseen mahtuu monenlaista kohtaloa, mikä on näkyvissä myös kaduilla. Paljon kerjääviä lapsia, eri asteittain sekaisin olevia ihmisiä, kaikenlaista häsläriä, myyjää ja hämärätyyppiä. Filipinot on myös "kuuluisia" siitä, että kuseksivat melkein minne tahansa (muistuttaako tämä myös jotain muuta kansaa?) ja Manilassa sen kyllä huomaa, pissa haisee vähintäänkin joka toisessa kadunkulmassa muiden eritteiden lisäksi. Kaikista surullisinta on kuitenkin nähdä pieniä lapsia kaduilla illan pimettyä aivan itsekseen...
Ainoa paikka, joissa Manila tuntui joten kuten siedettävältä, olivat valtavat ostoskeskukset, joita täällä on joka paikassa. Manilassa ostoskeskuksissa hengailu on paikallinen ajanviettotapa ja ostoskeskuksia on kaikenlaisia ja -kokoisia. Yksi Manilan ostosnähtävyyksistä on Mall of Asia, Kaakkois-Aasian suurin ostoskeskus, jossa on normaalien leffateattereiden lisäksi mm. koripallo- ja jääkiekkokenttä.
Täällä Aasiassa myös ostoskeskusten food courtit, eli ravintolakeskittymät, on usein paikkoja, joista saa parasta ruokaa ja kaiken lisäksi halvimmalla. Käytiin testaamassa Mall of Asian food court, josta nautittiin melkein ilmaiseksi sushia ja muita herkkuja.
Ostoskeskuksen parvekkeelta nähtiin myös melko hieno auringonlasku, jonka hohtoa himmensi kuitenkin jonkin verran tieto, että auringonlaskut täällä tekee niin upeiksi lähinnä kaupungin yllä lepäävä saastepilvi.
Harhaillessamme ympäri kaupunkia, osuimme sattumalta myös kaupungin vierasvenesatamaan ja olo oli kuin köyhän miehen Monacossa, melkein pääsi unohtumaan millainen tämä kaupunki muualta on. Satamassa nautittiin auringonpaisteesta ja kuvien perusteella voisikin ajatella, että Manila onkin kaunis kaupunki. 
No, otamme mielellään vinkkejä mitä muuta täällä olisi voinut tehdä ja mistä nauttia. Vaikka emme kyllä todennäköisesti tällä matkalla tänne enää palaa, jos ei ole aivan pakko. Mutta arvokas kokemus tällainenkin, ilman näitähän kauniit paikat ei tuntuis enää miltään (hiukan perspektiiviä)! Mutta suurkaupungin vilinästä siirrymme Mayon-tulivuoren juurelle Legazpiin ja edelleen Donsoliin toivomuksena nähdä valashaita.
6 kommenttia:
Kappas waan! Asko on käyny parturissa! Löysitkö hyvän ja halvan vai vaan halvan?
Toivottavasti pääsette näkemään valaita oikein tosi paljon! Ja ottakaa sit jollain välineellä jotenkin kuvia, muuten teitä ei täällä uskota ;) Koska ollaan niin kateelisia!
Voi tätä kertomusta: karua niin karua. Huone kuin koirankoppi ja saasteiset auringonlaskut, puhumattakaan noista ihmiskohtaloista. Ymmärrän halunne päästä jo seuraavaan paikkaan, mutta ehkä se on ihan hyvä kaikkien paratiisien jälkeen nähdä vähän tuota elämän toista puoltakin. Ettei totuus unohtuisi.
Täällä päivät selkästi ovat pidentyneet ja tänään on ollut aivan ihanan aurinkoinen kevätpäivä. Kohta räystäistä tippuu vesi.
Raporttia noista maailman suurimmista kaloista jäädään odottamaan...
Tere tulemast!
Innostuimme kovasti matkablogistanne ja päätimme suunnata etelään. Päädyimme Tallinkin laivalla eteläiseen satamakaupunkiin ja kokemus oli melkein kuin teillä siellä Manilassa. Huone oli laivalla kuin koirankoppi, humalaiset huutivat käytävillä, osa kusi housuihinsa yksi "hieman päihtynyt" mies kävi pyytämässä Tuomiaroa tanssimaan.
No taas tuli vahvasti mieleen ne syyt miksi ei kannata lähteä Tallinkilla 22h risteilylle. Kunhan pääsette sieltä kotiin niin lähdetään käymään Tallinnassa, palaatte nopeammin arkeen ja Irrikin varmaan tapaa siellä vanhoja ja tulevia asiakkaitaan. Niinkuin pehmeä lasku työelämään.
Risto
No nyt on kunnon travellaaja-realismia, eikä pelkästään postikortti-paratiiseja. Nurkkiin jätöstely on selvästi tapa "kaukoidässä". Ykkösen vielä sietää, mutta kakkonen (ihmisen) tavaratalon lastenosastolla taannoin oli minulle liikaa.
Mitä! Ettekö te jo nähneet jossain valashaita? Noh, niin kuin jo aiemmin sanoin; 'matkaa on paljon jäljellä', varmasti ehditte nähdä niin valaita, haita kuin valashaitakin.
Miksi Asko syöt kuvassa jääpaloja ja hymyilet (vai onko tuo irvistys)? Onko sut laitettu tipattomalle? Se saattaa sotkeutua jos sinne pääsen!
J
Julia: Kiitos vielä kerran matkaseurasta ja kuten tarkat silmäsi huomasivat kutrini hulmuavat nyt aivan toisessa asennossa. Valitettavasti vain tuossa jälkimmäisessä kategoriassa. Ei hyvä, mutta halpa! Kampaamo näytti jokseenkin vakuuttavalta. Vaikutelmaa vahvisti se, että kaikki parturit olivat miehiä ja kuuluivat erehdyttävästi vähemmistöryhmään, joka tosin tuossa parturissa oli enemmistö. Pääparturi oli kuin klisee, jostain elokuvasta ja neuvoi muita oikein vakuuttavasti. No rennoin mielin istuin tuoliin ja antamaan leikkausohjeita. Oma parturi ei osannut sanaakaan englantia (hyvä alku) ja pääparturi "käänsi" (Slaavi-swahilin sanakirjan avulla) pyyntöni omalle leikkaajalleni, sen verran pieleen meni. Kaveri trimmasi pulisonkeja ja hiusrajaa puoli tuntia, jonka jälkeen ilmoitti BRAVO, valmis! Aluksi olin vakuuttunut tarkasta työstä, mutta jälkikäteen huomasin, että myös trimmaus oli täysi susi. No, ilmoitin, että voisihan sitä hiukan muualtakin leikata, jolloin pitkän kesustelun jälkeen pääparturin kanssa poika ohensi hiuksiani päältä ja lyhensi muutaman kerran edestä ja päältä. En tiedä kuka hiustenlakaisijan apulaisen varamies leikkaaja oli, mutta tajusin, että nyt kannattaa maksaa ja juosta, eli tehdä niin sanotusti tappion minimointi. Huh huh!
Marika: Juu, vastakohdat täydentää elämyksen. Raportti kaloista toimitettu ;)
Risto: Huh, mukava kuulla, että jotkin asiat eivät muutu, kuten Tallinnan-laivat! Lohdutukseksi Markolle; nykyisellä hiustyylillä, minullakin olisi ollut mies-hakijoita. Aina ei voi voittaa, ei edes laivalla.
Jussi: Valashait olivat vasta edessä. Täällä tuo jääpalojen syönti on kuuminta hottia. Vai mitä Sakari-jäämurskain? Mä luulen, että realismi iskee aika nopeasti, kunhan pääset pelimestoille. Kuuma ilma ja krapula, pettämätön yhdistelmä :)
Lähetä kommentti