Huacachinasta (yläkuvassa Huacachina 50:n peson setelissä) Limaan ei mitään erikoista. Suunnattiin hawaijilais-pariskunnan ohjeiden mukaiseen hosteliin, johon oli tehty varaus. Huone löytyi, mutta ei nyt kovin kummoinen. Ilmeisesti pitää suhtautua varauksella vasta viikon matkalla olleisiin matkailijoihin. Olo oli lähinnä kuin Liisalla ihmemaassa. Jättimäinen (oikealla), mutta onneksi ovi Ihmemaahan löytyi (alhaalla). Onneksi henkilökunta oli mukavaa! Paljastui myös, että paikassa oli asustellut kaksi suomalaista opiskelijaa puolisen vuotta.
Limasta ei ole paljon kerrottavaa. Iso kaupunki, mutta asuttiin "hienostoalueella" Mirafloresissa, joka olikin rahanhajuinen paikka. Onneksi seuraksi tulivat iltapäivällä Nadja ja Jason. Käytiin syömässä ja juomassa yhdessä, sekä tavattiin myös irkut Roy ja Cait seuraavana päivänä. Sama juoni, mutta yllättäen päädyin illaksi kasinolle. Ja nyt löytyi toistaiseksi maailman paras kasino.
Kasinon ottama komissio oli kohdallaan ja muut edut suorastaan häkellyttävät. Jää kyllä plussapisteet toiseksi. Pokeripöydässä pelaavalle kaikki tarjoilut olivat ilmaisia. Kahvi, kakut, ruuat ja myös ALKOHOLI! Nyt kaikki matkailijat, joilla kortit pysyvät edes jotakuinkin kädessä tai mustamaija luistaa, niin Peruun notkumaan pelipöytiin. Tosin ennen kuin tajusin ilmaisen tarjoilun, ehdin maksaa yhdestä tuopista. Tarjoilija totesi vain "gracias", jota hiukan kummastelin. Kun vaihtorahoja ei kuulunut, niin aloin jo hiukan närkästymään, kunnes tajusin tilanteen ja totesin antaneeni 20 pesoa tippiä. Eipä haitannut, eli maksoin Perut perunoina ja join reilut kymmenen tuoppia olutta. Tämän lisäksi matkakassa sai mukavaa lisäystä, vaikka matka jo lopuillaan olikin. Kai se raha kelpaa Suomessakin...
Viimeisenä päivänä mentiin lentoasemalle keskustan kautta. Vuorossa olivat inkvisitiomuseo ja luostarin katakombit. Selviydyttiin kunnialla kummastakin 40 kilon kantamuksilla. Lentokentällä odotimme vain, että kone olisi täynnä ja meille tarjottaisiin rahaa ja hotelliöitä kompensaationa paikoistamme. Näin hyvää tuuria ei tullut eteen vieläkään, joten jouduimme astumaan Iberian koneeseen hiukan alakuloisina. Hyvästi Etelä-Amerikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti