20.10.2009 Krong Koh Kong, Kambodza (11856km)

Olemme vaihtaneet maata ja valuuttaa ja saavuimme Kambodzan puolelle itäisen Thaimaan Hat Lekin rajan kautta. Matka Koh Sametilta taittui vinhaan ensin lautalla ja sitten minipakulla Tratin kaupunkiin. Tratisssa vaihdettiin toiseen pikkubussiin, joka vei meidät rajalle.

Rajamuodollisuudet Kambodzan puolella Krong Koh Kongissa olivat tuskallisen hitaat ja sekavat. Kambodzan viranomaiset ovat melko korruptoituneita ja kuuluisia siitä, että turrelta laskutetaan vähän kaikesta ja vähän enemmän kuin oikeasti olis tarpeen. Viisumi saatiin rajalta maksamalla 27 dollaria ja luovuttamalla valokuvan itsestään. Tämän lisäksi jokaisesta otettiin kuva (Irristä tosin kolme) rajaviranomaisille.

Rajalla sählää normaalien virkamiesten lisäksi noin parikymmentä häsläriä, taksikuskia ja tai muuta säätäjää, jotka ”auttavat” mm. papereitten täyttämisessä, yrittävät anastaa taksiinsa turren matkatavarat tai muuten vaan kiskoa rahaa turistilta. Eli siis meininki rajalla on vähintäänkin rasittavaa. Rajalla oli myös terveystarkastus kuumeen mittaamisineen kaikkineen. Terveystarkastajat olivat myös keksineet oivan tavan lisätä kuukausiansioitaan pyytämällä nähtäväksi keltakuumerokotustodistuksen. Jos todistusta ei löytynyt, joutui taas maksamaan lisää. Ja keltakuumetta kun ei koko K-Aasiassa esiinny, kovin monella turrella ei kyseistä paperia ole. Olisittepa nähneet viranomaisen ilmeen kun vedimme omamme esiin, säästyimmepä maksuilta tällä kertaa. Kotvan rajalla viipymisen jälkeen pääsimme jatkamaan paikallisen kuskin kyydissä itse Koh Kongin kaupunkiin, jossa oli tarkoitus yöpyä yksi tai kaksi yötä.

Tottakaihan kuskilla oli diili paikallisen hotellin kanssa, jonne meidät kuskattiin ja josta oli huoneita tarjolla spesiaaliin hintaan. No, tällä kertaa homma toimi ja majoitumme juuri avattuun hotelliin, uima-altaalla ja varmasti tähän mennessä hienoimmalla huoneella. Hintaa huoneelle tuli noin 9 euroa. Ainoa miinuspuoli oli, että hotellin toisella seurueella (mitä lie thaimaalaisia) oli koko yön kestävät bileet meidän huoneen yläkerrassa. Meteli rauhoittui vasta kun Irri meni valittamaan asiasta respaan ja ilmoitti vaativansa rahat takaisin, mikäli meteli vielä jatkuisi.

Illan mittaan päätimmekin, että viivymme kyseisessä Koh Kongin kaupungissa vain yhden yön, koska seuraavana päivänä jatkaisimme kauemmas etelään Kampotin kaupunkiin, josta olimme jo kuulleet positiivia asioita. Muuten ilta sujui leppoisasti ranskalaisen Sophien kanssa, joka tavattiin tulomatkalla bussissa.

19.10.2009 Saarielämää (11657km)

Otettiin neuvosta vaari Jussi ja mentiin yöksi sinne neuvomaasi hotelliin paalujen päällä. Sama paikka vai? Paikka oli hiukan tyyriimpi, kuten kerroitkin. Ilmastointi oli varsin tehokas, mutta joutui olla tarkkana, ettei kamat tipu lattiasta läpi. Hieno merinäköala, ainoa haittapuoli oli autojen melu läheiseltä tieltä. No, onneksi naapureita oli vähän, taitaa olla low season. Kiitos neuvosta! Taitaa mennä nenähommiksi, kun nähdään...

Eilen syötiin, eiku juotiin paikallisesti. Ajattelin tilata lasin thaiwhiskiä palan painikkeeksi, kuten paikalliset tekee. Ainoa, että tilaamani lasi thaiwhiskiä vaihtui matkalla pulloksi 80% tummaa thairommia!! No DAAA ja että mitä??? Tilaus kyllä toimitettiin aivan oikein. Tilaaja vain oli pihalla :( Hintaa pienellä pullolla oli sama kuin oluella, joten ei ihme, ettei lokaalit juo noita länsimaisia hapatuksia (=olutta). Ämpäri jäitä ja vettä laimennukseen, niin kyllähän se yllättävästi hupeni :/ Kerran maksettu, niin juotava oli. Ilmeisesti "naamioituminen" paikalliseksi onnistui, sillä saatiin samasta paikasta reissun tähän asti parasta sapuskaa. Välillä tuntuu, että safka tulee "länkkäri"-hyllyltä/mikrosta PIIING...bon apetit!

Koska pääasia tässä blogissa ja meidän matkanteossa tuntuu olevan syöminen, jatketaan siis vielä siitä lisää: tänään käytiin ravintolassa, joka on paaluilla veden päällä. Venerannasta soiteltiin kelloa ja ravinteli vinssasi paikalle veneen, joka kiskottiin sitten ravinteliin. Kiva paikka, lapset olis varmaan tykänneet venekyydistä ja siitä, että jalkoja sai roikutella veden päällä.

18.10.2009 Koh Samet (11657km)

Saavuttiin Koh Sametille rentoutumaan Bangkokin vilinan jalkeen perjantaina. Matka taittui muiden turrejen vanavedessa ja oltiin kuin karjalauma, jota kuljetettiin laumassa paikasta toiseen. Tottakai matkan aikana poikettiin paikalliseen Helin matkoihin, jossa turreille myytiin vene- ja tulevia bussilippuja. Arveltiin, etta samapa tuo kai on ja ostettiin jo tuleva bussimatka saarelta poispain. Laiva saarelle menoa varten oli lastattu kananmunilla, oluella ja parillakymmenella turistilla paikallisten lisaksi. Perille onneksi paastiin.

Tuntuu taalla saarella olevan off-season viela toistaiseksi, kun paikat on tyhjillaan. Majoituttiin tutkailun jalkeen Jeb's –nimiseen mestaan, jossa huone tuulettimella kustansi 300 bahtia eli noin 6 euroa yolta. Saa taalla on vaihteleva, mutta tasaisen lammin ja kostea. Selvasti ollaan viela sadekaudella, kun tiet on mutaisia ja kuuroja tulee, seka ukkonen jyrahtelee. Sade ei taalla haittaa yhtaan, painvastoin se viilentaa mukavasti, kun muuten lamm๖t pyyhkii yli 30 astetta.

Tanaan kayteltiin taas lempivehjettamme, eli jalkoja liikkumiseen. Saari on noin 5 km pitka ja kierrettiin sita melkomoinen matka. Tuloksena karventyneet olkapaat ja naama (ei tainnut karoteenipillerit tehota…). Snorklailu- ja sukellusmahdollisuudet on taalla huonot ja snorklatessakin huomasi, etta nakyvyys on viiden metrin luokkaa. Mistaan kalapaljoudesta ei my๖skaan voi puhua, muuten kuin rantagrilleissa iltaisin.

Ravintolassa tilaaminen taalla Thaimaassa on melko jannittavaa, koska oikeastaan koskaan ei tieda, mita loppujen lopuksi saa eteensa. Huolimatta siita, etta osoittaa listalta mita haluaa, jostain syysta usein kuitenkin tulee aivan jotain muuta, josta ei tuntunut olevan puhettakaan. Kuten tanaan, kun tilattiin katkarapuja (prawns), niin tuli sitten kuitenkin possua (pork). No, ehka tuo aantaminen sitten kuulostaa samalta paikallisista. Onneksi ruoat on halpoja, annos alle euron. Taalla saarella tosin on hiukan kalliimpaa, Bangkokissa hyvaa katuruokaa saa 30 bahtilla eli noin 60 centilla. Eipa taalla saarella tosiaan paljoa muuta tekemista ole, kuin nauttia auringosta ja meresta ja syoda hyvin. Ei se tosin nyt niin huonolta kuulosta…

Suunnitelmissa viipya taalla viela muutama paiva ja siirtya sitten bussilla etelaan Tratin kaupunkiin, josta rajan yli Cambodzaan ja aikanaan Mekongin rannoille. Tanaan aloitetaan Lariam-kuuri malarian estolaakitykseksi, joten katsotaan alkaako paasta vipata. Seuraavien viikkojen kirjoituksia lukiessa voitte pitaa sitten mielessa laakityksen vaikutuksen niihin.

APUA, ainakin 1 paiva viime kirjoituksesta. Kotivaki tulee kohta linjoja pitkin :) Taalta ei oikeasti mitaan uutta. Lahinna siis kirjoitetaan usein, ettei kotivaki hermostu, sisallosta viis. Paitsi. Kavin lenkilla, siis J-U-O-K-S-E-M-A-S-S-A. Voiko aikaansa enaa kuumassa paratiisissa jarjettomammin kayttaa? Seuraukset: Metsanjumala rankaisi ja hy๖kkasi puun muodossa keskelle tieta. Seurauksena reidessa komeilee about 10cm kokoinen mustelma. Oli muuten vikkela, noin niinku puuksi. Lisaksi Ahti viilteli isovarpaaseen. Kylla se valkoinen mies vaan on heikkoa tekoa. Oli muuten jo toinen juoksulenkki. Edellisella kerralla Bangkokissa kiersin ”urheilukenttaa”, jossa oli meneillaan paikallisen Kauko Juhantalon tukikokous. Eik๖s tuo Taksin Sinawatra ollut se paikallinen roisto, vai miten se meni?

Niin ja kiitokset Sonjalle ja Camleelle (from USA) seurasta. Ja jos kaytatte kaannosohjelmaa, niin ne collegepartyt olikin meidan hotellilla. Paikalla satoja thainuoria, ilmaista viinaa ja juhlat jatkuivat aamun pikkutunneille. Lue: Juhlista ei tietoakaan ja mentiin suoraan nukkumaan?

Ai niin paikalliset on hulluina tollasiin poseeraus rantakuviin. Yksi mallaa hiekalla tai meressa ja 4 jarjestelmakameraa laulaa ja sitten vaihdetaan ”uhria”. Muistuttaa perinteista japanilaista ”lomanviettoa”. Kettu kuittaa: Over and Out.

15.10.2009 Lennot (11441km)

Hiphei!

Eilen käytiin kyselemässä paikallisilta keihäsmatkoilta meidän lennoista, että saatais ne oikeille päivämäärille. OIKEIN ystävällinen Minnie lupasi tiedustella minkälainen meidän agentin diili on. Luetaan: Kuinka paljon joudutaan maksaa noista pvm siirroista. Tänään tuli sähköposti-ilmoitus, että kaikki on ilmaista, hiphei! Tämä kuitenkin VAIN jos soitetaan Bangkokilaiseen call-centeriin JA paikallispuheluna. Ei onkelmaa. Tilanne vaan muistutti jotain elokuvakohtausta, kun soitetaan meluisasta baarista ilman, että osataan edes käyttää puhelinta (ihme nappeja noissa puhelimissa - siis muitakin kun nuo numerot) ja kaksi non-english natiivia vääntää keskenään rautalankaa. No tuloksena vähintään kettinkiä, eli homma meni just kuten piti. Mutta älkää peljätkö ei palata 3.10.2010. Lentoja vaan ei pysty varata vielä noin pitkälle.

Tänään vietettiin aikaa paikallisissa ostoshelv...siis paratiisissa (Julia: lue tarkasti!), joita täällä onkin sitten ihan kunnolla ja kaikki parhaat ihan vierekkäin. Siam Square-keskus tarjoaa luksusta, Central World vähän lähempänä tavallisen tallaajan kukkaroa ja MBK kaikille kaikkea.

Yhden ostoskeskuksen alakerrassa oli ihan mukiinmenevä ruokakeskus (paikallinen food court), jossa syötiin kunnolla pikkuhinnalla. Ruoka oli hyvää ja maittavaa ja alkoi tehdä mieli jälkkäriä. No, yleensä ruoan jälkeen syödään jälkkäriksi jotain makeaa, joten Irrin vetäessä cookies-chocolate jätskin, Asko valitsi jälkiruoaksi Pohjois-Thaimaan nimikkomakkaraa.

Huomenna aamubussilla 08.00 kohti Koh Sametia. Otettiin pitkin hampain tuollainen "puoliturre"-paketti. Eli valmis bussi+lautta tuonne. Täältä Khao Sanilta vaan on NIIN vaikea päästä tuonne Ekkamain bussiterminaaliin aamutuimaan, joten annettiin periksi. Hinta oli sama kuin ois tehnyt itse paikallisbusseilla. Katsotaan miten jatkossa. Bangkok kiittää ja kuittaa toistaiseksi.

14.10.2009 WLAN (11441km)

Paikalliset ja hotellien omat Wifi-yhteydet on kyllä hitaita ja pätkii, mutta kun on oma kone, niin pitää yrittää. No ei ollut asiat paljon paremmin banaanivaltiossa nimeltä Englanti. Mitä voi odottaa suurvallalta, jossa ei ole pussilakanoita!!! Eli tarkoitus oli nopean yhteyden turvin päivitellä sivuja ja lähetellä sähköpostia tuolla Lontoon kentällä, mutta haaveiksi jäi. Katsotaan miten jatkossa käy...

Vaihdettiin asujaimistoa tänne repputuristien keskelle Khao Sanille, kun saatiin noin puolet edullisempi majoitus. On kyllä aika hässäkkä verrattuna Chinatownin rauhaan, ainakin turistien osalta, vaikka sesonki ei ole vielä alkanut ja huoneita saa alennuksella. Chinatownissa tuo kämppä oli jonkinlaisten mopo/autokorjaamojen ympäröimä. Eli "autenttinen" tunnelma asua keskellä Tattarisuota :) (Arttu olis tykännyt). Pääasiassa ollaan liikuttu jokilautalla 13 bht (30 senttiä) tai metrolla 18bht-> ja eilen mentiin omalla lempivälineellä, eli kävellen. Vedettiin pitkä iltalenkki (varmaan 5 km) ympäri ja ämpäri ja ohitettiin, jos jonkinlaista slummia. Pyörähdettiin paikallisessa tivolissa, jossa oli lapsille pomppulinna ja junarata, sekä aikuisille olutta ja uhkapelejä. En saanut vielä selville sääntöjä, joten matkakassan tuplaus jäi tekemättä. Lopulta päädyttiin syömään sillan alle. Paikalla ei ollut muita turreja, mutta lokaaleja paljon. Tilauskin meni käsien huitomiseksi, mutta saatiin jotakuinkin mitä haluttiin. Oikein hyvää oli ja laskukin oli noin puolet edellisillasta.

Joudutaankin vielä viipyilemään täällä suurkaupungissa pari päivää, kun lentojen siirrot kestää. Lisää tuonnempana.

12.10.2009 Bangkok, enkelten kaupunki (11441km)

Uuvuttavan 13 tunnin Heathrown kenttään tutustumisen ja 11 tunnin lennon jälkeen saavuimme vihdoin itse pelipaikoille, eli noin 6 miljoonan asukkaan Bangkokiin. Bangkokin oikea ja paikallisten käyttämä nimi on Krung Thep (City of Angels), joka on lyhennetty oikeasta 14 sanaa sisältävästä thainkielisestä nimestä.
Sää täällä on riittävän lämmin ja kostea, noin 30 astetta ja kosteusprosentti arvioiden noin 90 prosenttia. Olemme majoittuneet Chinatownin alueelle, ja perinteisesti majoitus ei ollut ihan yhtä korkeaa luokkaa, kuin mitä nettikuvat antoi odottaa. En tiedä millä vuosisadalla kuvat ja on käyty näpsäisemässä ja kuinka on mahdollista, että on olemassa näin kehittynyt photosoppi. No, kyllä majoitus oikeasti menettelee, mutta on kyllä himpun verran hinnakas tasoonsa nähden. Positiivinen aspekti on kyllä upea näkymä joelle, varsinkin iltavalaistuksessa. Patjat sängyssä on mallia lauta ja pituudeltaan sen verran lyhyitä, että ei tätä nyt korisjoukkueelle kyllä voi suositella (jos nyt kenellekään).

Kaupunki itse varmasti jakaa mielipiteitä kuin mämmi pääsiäisenä, koska meteliä, autoja, pakokaasuja ja riivaajia täälläkin riittää. Pahinpina riivaajina voidaan pitää tuk-tuk-kuskeja (nk. pikkutaksit), jotka yrittää saada elantoaan kyyditsemällä turreja. Riivauksen määrää ja intensiteettiä ei missään nimessä kuitenkaan voi edes verrata joihinkin muihin suurkaupunkeihin (esim. Delhi) ja kuskeista pääsee kyllä hyvin helposti eroon huomioimatta heitä ollenkaan. Ja tuk-tukhan on internetin jälkeen yksi suurimmista kusetuksista; korkea hinta suhteessa matkan pituuteen.
Kaiken kaikkiaan thait (tuk-tuk-kuskit mukaan lukien) on erittäin ystävällistä, rentoa ja kauniisti käyttäytyvää kansaa ja täällä on helppoa ja turvallista käyskennellä kokemattomammankin turren. Ja samallahan tuollainen kaunis käytös tarttuu, ei ihan niin helpolla ala kuumottamaan vaikka hommat ei sujuiskaan kuten on suunniteltu.

Thaimaalaisilla on tapana tervehtiä toisiaan ja meitäkin farangeja (ulkomaalaiset) wai-eleellä, jossa kädet liitetään yhteen kasvojen edessä ja samalla kumarretaan. Käsien asento ja kumarruksen syvyys on tietysti riippuvainen henkilön iästä ja sosiaalisesta asenasta, mutta turrelle annetaan kyllä anteeksi, vaikkei kumarrus olis aivan kohdallaan. Kätöstavat on täällä muutenkin arvossaan, kaikki palvelu loppuu ja yhteistyö on mahdotonta, jos menetät malttisi ja nolaat itsesi ja puhekumppanisi hermostumalla. Joten hermostumista ei kannata suositella, vaikka se joskus olisi paikallaankin. Allekirjoittaneelle hyvää harjoitusta.

Nyt torstaihin saakka täällä kaupungin vilinässä asioita järjestellen ja sitten suuntana Koh Sametin saari, jossa täydennetään tyhjentyneet aurinkovarastot ja levytetään jonkin aikaa.

9.10.2009 Viimeinkin... (1m)

...saan aikaiseksi kirjoittaa JOTAIN. Onneksi minulta ei jää mitään viime hetkeen. Vakuutuksetkin saatiin hoidettua jo eilen ja tilaamani luottokortti tuli tänään :)) Ja lähtöhän on vasta ylihuomenna. Ja mikähän on tämän blogin idea? No lähinnä kai saada paljon näkyvyyttä ja päästä pätemään. No ei...tää plokitus on nyt näitä nykynuorison huuhaa-juttuja, mutta annetaan mahdollisuus :) Yksi syy on ikämuisti (lue:muistamattomuus). Eli näin pysyy matka jossain kasassa. (Ja varoituksen sana: En osaa lopettaa kirjoittamista, kun aloitan)

Tuntemattomillekin ihan hiukan pohjaa: Ollaan 30+ pariskunta ja tarkoitus olisi tosiaan viihtyä vuosi maailmalla. Lapsia ei vielä ole. Eikä muuten enää asuntoakaan. Taakse jää ystävien lisäksi 1 virka, eli suht kevein mielin lähdetään. Eikä kumpikaan ainakaan myönnä, että olisi joku kriisi päällä, ellei nyt sitten koko elämän mittainen. Ennekaikkea lähdetään siksi, että meillä (länsiMAALAISILLA) on tällainen mahdollisuus. Joitain matkoja on aiemminkin tehty. Tämän matkan osalta idea alkoi noin vuosi sitten, mutta konkretisoitui ehkäpä puoli vuotta sitten. RTW-liput ostettiin lopulta Briteistä ja hintaa kertyi Loontoon lippuneineen 2k€/hlö. Suomesta ostettuna ois ollut noin 2.5k€. Vakuutukset samasta firmasta 330€/hlö. Tämän lisäksi aiotaan ostaa halpalentoja ainakin Aasiasta. Budjetiksi on laadittu n. 30k€ kahdelta, josta puolet menisi peruselämiseen ja toinen puoli "elämyksiin". Kyllä tuohon joutuu jo pihistelemään, joten 5 tähden hotelleja joudutaan välttelemään.

Kirjallisuutta on jokunen pohjille luettu ja muutama lähtee mukaan. Tapamme mukaisesti tarkoituksena on kuitenkin mennä virran mukana. Ja matkalla ehtii suunnitella ja sitten taas perua. Ihan ensin olisi tarkoitus mennä Koh Sametille (Thaimaa) ihan vaan lööbaamaan. Tosin ensin joudutaan muutama päivä hoitaa asioita Bangkokissa. Sen jälkeen varmaan Kambodzaan ja Laosiin. Näissä maissa ollaan kyllä jo aiemminkin käyty, mutta nyt hiukan eri reittiä. Sen jälkeen ehkäpä Indonesiaan (Sulawesi ja Sumatra). Lippuja ei ole hankittu, joten kaikki on auki (perinteisesti).

Tänne saa sitten tutut+tuntemattomat kommentoida mielellään mahd. paljon. Lisäksi laitetaan varmaan sähköpostiosoite tuohon, jos joku haluaa ottaa tarkempaa yhteyttä ja vaikka tulla kyläilemään. Niin ja ollaanhan me jo sovittu muutama tapaaminenkin. Eli uuden vuoden jälkeen ollaan Balilla ja helmikuun lopulla Borneolle, joihin tulee Suomi-vieraita. Tervetuloa!

No siinäpä sitä yhdelle kerralle. Olo on toistaseksi suht leppoisa, vaikka viimeisen viikon aikana on tullut hyvästeltyä kavereita :):/:( Vielä erityismoikat Pinjalle, Artulle ja Viiville!!! Näillä eväillä. Tarkoitus olisi pitää myös tylsää, jolloin voi sitten täytellä blogia, eli harva se ilta...niin ja toivottavasti saisin vielä lähetettyä tämän blogin osoitteen kaikille.

-Asko-

Ps. Ja meinaan vielä kräkätä tämän HTmölö-koodin ja levennän tätä kirjoitus-osiota...