4.11.2009 Katkelmia Kambodzan öistä (osa1)...(12622km)

Huh. Joe lähti viime lauantaina kotia kohti ja maksa-arvot palasivat lähes normaalille tasolle. Phnom Penhissä ja Siam Riepissä vietetyt pitkät illat ottivat koville. 4-5 illan aikana kertyi baarilaskua, mutta myös henkistä pääomaa. Tavattiin muutamia paikallisia nuoria, joten maailma avartui taas muutaman pykälän. Yleisesti kielitaito (englanti) on jokseenkin huono, yllättäen jopa nuorilla. Joten kielitaitoisen tavatessa kannattaa ottaa kaikki irti.

Ekassa hostelissa istuimme Joen kanssa yläkerran käytävän sohvalla ja vieressä ahersi paikallinen poika läksyjen parissa. Jutusteltiin Joen kanssa niitä näitä, kun kaveri laittoi kirjat kiinni ja hyppäsi sohvalle seuraamme. Aloimme jutustelemaan, vaikka kielitaito ei tällä kertaa ollut kovin hyvä. "Poika" paljastui 24-27 vuotiaaksi (mut kun nää on kaikki NIIIIN pienikokoisia) opiskeli yliopistossa taloutta ja markkinointia ja tavoitteena oli ehkä joskus aloittaa hotellibisnes. No siinä samassa kävi ilmi, että kaveri oli töissä kyseisessä hostelissa. Tässä tiivistettynä kaverin rutiinit. Herätys 05.30, jonka jälkeen työskentelyä hostelissa. 8.30-17 koulua, jonka jälkeen takaisin töihin. 22.00 työt loppuu, jonka jälkeen tehdään kotiläksytläksyt, jonka jälkeen nukkumaan. Nukkumapaikkana hostelin kolmannen kerroksen ulkoterassin sohva. Niin, juuri se samainen, missä Joen kanssa nautittiin oluitamme. Uuups, oltiin siis kaverin kodissa. Kuukaudessa 1 vapaapäivä ja palkka $60/kk. Tuolla palkalla on jo pakko saada ruuat työpaikan puolesta. Toki koulutarvikkeet pitää sitten ostaa itse. Ja mikä parasta kaveri säästi viime kuussa palkastaan $40, jonka lähetti perheelleen maaseudulla. Että silleen. Ja olen jokseenkin varma, että hän kuuluu kuitenkin parempaan puoliskoon.

Hostelia pyöritti muuten varsinainen "Mamasita", paikallinen vanhempi naishenkilö, jolla KAIKKI narut hallussa (siis paikallinen kummisetä). Henkilöstö koostui paikallisista (mahdollisesti opiskelijoita), palkka siis luokkaa $60/kk. "Työläisellä" ei ollut oikeutta mennä kassalle, vaan kaikki rahaliikenne kulki Mamasitan kautta, ainoastaan perheenjäsenet, jotka työskentelivät olivat tarpeeksi luotettuja rahankäsittelyyn. Tiedättekö miltä näyttää, kun Mamasita vetää 4cm paksun nipun dollareita takataskusta (ei siis mitään $1 seteleitä)? No, se näyttää HÄRSKILTÄ 4 senttimetriseltä. Siinä tulee länsiturrellekin nöyrä olo... Miten tän nyt sanois nätisti, kyllä se kokoomuslainen löytyy täältäkin.

1.-3.11.2009 Phnom Penhin vesifestarit (12622km)

Kyseessä on siis yksi Kambodzan suurimmista vuosittaisista tapahtumista. Vesifestivaalin (Bon Om Tuk) ajankohta vaihtelee vuosittain ja sitä vietetään sadekauden loppumisen ja kalastuskauden alkamisen kunniaksi. Samalla päästään todistamaan ainutlaatuista luonnonilmiötä, kun Tonle Sap -joen virtaussuunta kääntyy kohti merta. Tätä ajankohtaa aiemminhan joki on virrannut kohti Tonle Sap-järveä.

Kuten jo aiemmin kerrottiin, porukkaa täällä on aivan älyttömissä määrin. Kaupunkiin on kerääntynyt miljoonia ihmisiä myymään tuotteitaan, osallistumaan Vesifestareiden dragon-melontakisoihin tai muuten vaan hengailemaan pääkaupungissa. Melontakisoihin oli ilmoittautunut noin 400 venettä. Veneitä on hyvin erikokoisia, "tavallisesta" 20 hengen veneestä jopa 50-70 hengen veneisiin. Aiempina vuosina täällä on kuollut melojia veneiden kaaduttua. Uimataito ei tietenkään näille melojille ole itsestäänselvyys, eikä täällä tietty mitään pelastusliivejäkään käytetä. Nähtiin juuri eilen yhden veneen uppoavan kesken kisamatkan, ei tietoa hukkuiko joku melojista. Joen virtaus on kova, joten jos pinnan alle painuu, saattaa käydä todella huonosti.

Ilmeisesti edes paikallisilla ei ole tietoa, mitä melontakisan voittajille on luvassa palkkioksi, siis jotain muuta kuin ääretöntä glooriaa ja siunausta seuraavalle vuodelle (ehkä siinä onkin jo riittävästi...). Yleisö joen rantamille tuntuu olevan aika erillään itse kisasta, ei paljon kukaan kannustanut joukkueita tai muutenkaan ilmaissut erityistä innostusta. No, veneitä on kisannut joella kolmen päivän ajan klo 6-16 välisenä aikana tauotta, joten ehkä siinä jossain vaiheessa päivää katsojien mielenkiinto herpaantuu hiukan...

Festareiden avajaisissa on läsnä myös tämän maan kunkku Norodom Sihamon, joka huristeli kunkuille tuttuun tapaan autolla noin 200 metrin matkan palatsiltaan juhlapaikalle auton kattoikkunasta heilutellen. Kuningas ei täällä tunnu nauttivan niin valtavaa kansansuosiota kuin Thaimaassa, häntä on paikalliset jopa hiukan mollanneetkin. Kunkku on täällä edustuksellinen, ilman juurikaan valtaa maan asioihin. Todellista valtaa täällä ilmeisesti käyttelee pääministeri Hun Sen, joka on ollut vallassa vaatimattomat kolmisenkymmentä vuotta. Ministeri on kuulemma rikas kuin mikä ja vähän vaikuttais siltä, ettei joka asiassa ole sillä puhtaat jauhot pussissa...

Esimerkkinä tuossa Phnom Penhin keskellä karttojen mukaan on kohtuukokoinen järvi (500m halkaisija). Hun Sen päätti myydä järven korealaisille. Asiasta ei suuremmin keskusteltu asukkaiden kanssa. Tällä hetkellä järvi on jo melkein imetty kuiviin ja tilalle rahdattu hiekkaa tarkoituksena rakentaa paikalle pilvenpiirtäjiä. Käytiin paikan päällä katselemassa ja paikallinen asukki kertoi, että järvessä asusteli aiemmin jopa krokotiilejä. Hänenkin kotinsa ja perheensä ajetaan paikalta pois ja korvaukseksi saavat $8000/perhe. Tuolla ei kuulemma osta kuin muutaman neliön PP:n keskustasta. Se on Vanhasen tuppeensahatut laudat pientä...

1.11.2009 Matkailua Kambodzassa (12622km)

Pelättiin pahinta matkalla Siem Reapista takaisin tänne pääkaupunkiin, koska Vesifestareiden vuoksi kaupunkiin odotettiin noin kahta miljoonaa ylimääräistä ihmistä muista osista maata. Otettiin halvin mahdollinen bussi viidellä dollarilla ja olimmekin ainoat valkkarit kyydissä. Matkalla soi tuttuun tapaan paikallinen karaoke. "Tutustuimme" bussissa myös pieneen paikalliseen tyttöön, joka matkusti äitinsä kanssa ja ihmetteli valkoisia naamojamme. Yhteistä kieltä ei tietenkään ollut, mutta loppumatkan pikkutyttö nukkui Irrin sylissä. Aikamoinen söpöläinen.

Bussi pysähtyi matkalla myös tähän asti eksoottisimpia herkkuja tarjoaville "huoltsikoille". Ensimmäisessä tarjottiin höyrytettyä kilpikonnaa omassa kuoressaan (ei maistettu). Toisessa paikassa oli jos jonkinlaista toukkaa, matoa, hämähäkkiä tai muuta örkkiä.Suurin osa tarjottavista oli jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen pannun kautta, mutta pikkutytöillä oli kyllä lemmikkinä yksi kunnioitettavan kokoinen örkki, kuten kuvasta näkyy. Hämähäkki oli rauhallinen ja myös minä pitelin sitä kädellä (yksi toive toteutunut!). Tytöt osasivat kertoa hämpyn olevan paikallinen tarantella, nimeltään Aping. Purematonta mallia, koska myrkkyhampaat lienee :/ poistettu. Aika jännä örkki! (Niin Julia, mähän sanoin, ettei täällä ole haitaksi mitään gekkoja isompia...).

Kahden miljoonan ihmisen tunkeminen samaan kaupunkiin voisi ennakoida ennennäkemätöntä ruuhkaa. Säästyttiin kuitenkin suuremmalta odotukselta. Ainoa, että jouduttiin odottamaan bussissa noin 50km päässä kaupungista odottaen paikallisten poliisien päätöstä siitä, mitkä autot ja ketä kaupunkiin päästetään. Paikalla vierähti vain noin tunti, kunnes poliisit päättivät laskea kaupunkiin bussit. Tiellä ei siis ollut minkäänlaista ruuhkaa missään vaiheessa, vaan kaupunkiin menijöiden määrää yritettiin jollain lailla kontrolloida (kontrolloinnissa lienee epäonnistuttu, porukkaa on kuin pipoa...no, työllisti sentään paikallisia sinivuokkoja). Seisokin lisäksi bussit ohjattiin poikkeuksellisesti parkkiin kaupungin laitamille, jonne olikin jo kokoontunut runsaasti riivaajia. Järjestely vaikutti rahakkaalta niille kymmenille tuk-tuk-kuskeille, jotka olivat puskaradion välityksellä saaneet tiedot bussien saapumisesta paikalle. Tappelu turistien rahoista oli veristä.

28.-30.10.2009 Siem Reap (12391km)

Matka Kambodzan pääkaupungista tänne Siem Reapiin sujui mutkattomasti, tosin aamulla jouduimme herättelemään amerikkalaisen ystävämme, jonka oli tarkoitus lähteä samalla bussilla samaan suuntaan. No, heräsihän tuo viimein.

Asko ja Joe tutustuivat edellisenä iltana perusteellisesti kaupungin baarien tarjontaan ja keskittyivät tarkastamaan juottoloiden annoskokojen oikeellisuutta. On nimittäin ollut epäilyjä, että Phnom Penhissa (ja ehkä myös Siem Reapissakin!) tuopillinen olutta, ei oikeasti olisikaan tuopillinen olutta. Perusteellisen tutkimusaineiston keräämisen jälkeen, tutkimusryhmä päätyi hotellille nukkumaan vasta noin kolme tuntia ennen bussin lähtöä, joten koville otti.

Siem Reap on rauhallinen pikkukaupunki ja pyörii lähinnä Angkorin temppeleiden ympärille muodostuneen turistimassan perusleirinä. Viimeksi täällä käydessämme, noin viisi vuotta sitten, emme ehtineet tutustua kaupunkiin ollenkaan kiireisen aikataulun vuoksi, mutta nyt aiomme jättää temppelit väliin ja tutustua muuhun kulttuuritarjontaan. Täällä, kuten muuallakin K-Aasiassa on off-season, joten turisteja on todella vähän. Mikä tietysti viehättää reppumatkailijaa =). Kaupunki vaikuttaa oikein viehättävältä ja hallittavammalta kuin pääkaupunki.

Täällä Kambodzassa matkaillessa, näkee erittäin paljon maamiinonen eri tavalla rampauttamia ihmisiä. Sosiaaliturva on täällä olematon, joten jos henkilöllä ei ole perhettä, joka pitäisi huolta, joutuu hän kadulle kerjäämään elantonsa. Suuri mietinnän paikka rikkaalle länsimaalaisella täällä onkin, antaako kerjäläisille rahaa vai eikö. Vastausta on vaikea antaa, kukin toimikoon omatuntonsa mukaan.

Toinen asia, johon täällä törmää ihan eri lailla, kuin muualla K-Aasiassa, on ihmisten köyhyys. Ollaan puhuttu useiden paikallisten kanssa ja kuukausiansiot täällä on hyvinkin muutaman kympin luokkaa ja nämä ihmiset painavat hommia työn, opiskelun ja perheen parissa ympäri vuorokauden ja vielä pystyvät säästämään rahaa lähettääkseen sitä vielä ehkä kaukana asuvalle perheelleen. Ja nämä ovat olleet selkeästi niitä parempiosaisia ihmisiä, joilla on työtä! Ja paljonko tällainen reppumatkailija, perusturistista puhumattakaan, laittaa palamaan rahaa per vuorokausi? Niin, maailma ei todellakaan ole oikeudenmukainen paikka, täällä sen viimeistään huomaa. No, miten sitten toimia, jotta voisi tukea paikallisia? Ehkä pyrkiä asumaan paikallisten hotelleihin ja välttää ketjupaikkoja, syödä perheyrityksissä tai tukea järjestöjä, jotka toimivat yhteiskunnan parantamiseksi? Suuria kysymyksiä, joihin ei perusreppumatkailijoille, kuten meillä, ole vastauksia...

Vuokrattiin myös paikalliset munamankelit hotellilta ja harjoitettiin hiukan liikuntaa pyöräilemällä läheiselle Tonle Sap-järvelle. Matkaa kertyi yhteensä noin 20km, onneksi tämä maa on tasainen ja asvalttikin oli melko hyvässä kunnossa. Pysähdyttiin myös matkalla levyttämään riippumattoihin (tällä kertaa narut kesti...) ja juomaan mehua.

Paljon tuli taas hymyjä matkan varrella ja lapset huuteli hellouta. Jouduimme myös paluumatkalla kolmen pikkupojan (kaikki saman pyörän päällä) kanssa kisasille, kumpi ajaa kovemmin. Taidetiin hävitä se kisa...

25.-27.10.2009 Phom Penh (12160km)

Phom Penh on osoittautunutkin iloiseksi yllatykseksi edellisen kaynnin jalkeen. Myonteiseen kuvaan saattaa myos vaikuttaa se, ettemme nyt saapuneet paikalle pimean tullen, vaan keskella paivaa. Oikeastaan kaupunki on viehattava ja ihmiset ovat kovin ystavallisia jopa taalla, keskella suurkaupunkia. Kerjalaisia on tosin aika paljon enemman kuin muualla ja surullista on, etta monet heista ovat lapsia. Bangkokiin verrattuna tama kuitenkin on pieni citi, noin 1,5 miljoonaa virallista asukasta ja epaviralliset paalle.

Kahden viikon makaamisen jalkeen, olemme lisanneet kulttuurista tietamystamme oikein kunnolla. Otettiin 6 dollarin hintainen "kiertoajelu" paivaksi yhdessa amerikkalaisen Joen (luetaan: Average Joe) kanssa. Kiertelimme siis tuk-tukilla ympari kuuluisimmat nahtavyydet. Tutustuimme Kambodzan karmaisevaan historiaan Punakhmerien vallan aikaan 1975-1979. Punakhmerit Pol Potin johdolla vangitsivat, kiduttivat ja tappoivat noin 1.7 miljoonaa khmeria tavoitteenaan tehda Kambodzasta utopistinen agraarinen maa, jossa ei olisi mitaan lansimaisia vaikutteita. Raha, koulut ja kaikki yhteiskunnan toimet lakkautettiin ja porukka ajettiin kaupungeista maalle. Opettajia, laakareita ja muita "sivistyneistoa" pidettiin yhteiskunnan loisina, joista tuli paasta eroon ja he olivatkin ensimmaisia vangittavia.

Vierailimme paikalla, jossa tuhansia ihmisia tapettiin, seka vankilassa, jossa heita kidutettiin ja kuulusteltiin. Voi sanoa, etta harvoin on nahnyt jotain niin karmaisevaa missaan. Ja pahinta on se, etta tama kaikki on tapahtunut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana ja on vielakin osa paikallisten elamaa monilla tavoin. Itse paaroistoa, Pol Potiahan ei koskaan saatu haastettua oikeuteen vastaamaan teoistaan, vaan Pot ehti kuolla ennen 2000-lukua. Jossain maarin kambodzalaiset eivat siis ole saaneet asiaa edelleenkaan paatokseen. Kaynnissa on onneksi muutamia oikeudenkaynteja muita johtajia vastaan. Toivottavasti heidat saadaan tuomittua, jotta oikeus voisi edes jossain maarin toteutua taalla.

Paivaan sisaltyi myos vierailu tyrmaavan upealla temppelialueella kaupungin keskustassa. Paikassa on mm. luonnollista kokoa oleva, puhtaasta kullasta tehty Buddha, jossa on noin 3000 timanttia. Etta kylla ne kalleudet taaltakin loytyy, vaikka kansa on rutikoyhaa. Olemme myos tutustuneet Kansallismuseon aarteisiin, mutta ota niista nyt selvaa, kun oma historian (erityisesti Aasian sellaisen) tuntemus ei ole aivan huippuluokkaa. Hienolta tosin naytti.

Muuten olemme viettaneet aikaa samaisen Joen kanssa. Onnistuimme eilisen pubiryominnan aikana sattumaan ainoalle (?) kadulle, jossa oli huonomaineisia tyttobaareja. No, ne oluet tuli juotua aika pikaiseen. Voi sanoa, etta paikalliset poket kyseisessa ravitsemusliikkeessa olivat melko hyvin aseistautuneita (!).

Ruoka taalla ei ole osoittautunut erityisen herkulliseksi, mutta ehka meilla on ollut huono tuuri. Tasta oppineena vierailimme tanaan thai-ravintolassa (hei, nyt ei olla Thaimaassa!), joka osoittautui yhta varmaksi valinnaksi kuin aina.

Suunnitelmissa on huomenna lahtea kaymaan Siem Reapissa muutamaksi paivaksi ja palata sitten tanne kaupunkiin sunnuntaina, jolloin taalla alkaa suuri vesifestivaali: Dragon-melontakilpailuja, tuhansia ihmisia ympari maata ja kaikkea muutakin isoa happeninkia. Varattiin huoneet siistista hostellista jo valmiiksi. Over and out, Kettu kuittaa toistaiseksi.

24.10.2009 Bokor Hill Station (12026km)

Bokor (1080m) valloitettu (just another day at the office for Asko), eli helppo homma. NOT. Liekö riippumaton naru tiennyt totuuden vai olivatko Kampotit jyrkentäneet yön aikana rinnettä. No joka tapauksessa sekalainen (us, uk, hol, aus ja FIN) ja iloinen 10 hengen valloitusjoukkomme lähti liikkeelle heti aamutuimaan (7.30) viereisen nyppylän juurelle. Sen jälkeen matkaa tehtiin noin 3 tuntia (671m ylöspäin) kävellen suhteellisen jyrkkiä nousuja metsän keskellä. Itse lähdin taktikoimaan kuin Risto Ulmala Seoulin olympialaisissa. Alussa jättäydyn jälkijoukkouhin, josta sitten lopussa isken herkän kirin turvin ohi. No tulos oli about sama kuin Ristolla, eli kun kärki pääsi maaliin, olin noin kierroksen jäljessä. Liekö vaan matka loppunut kesken...

Tästä jatkettiin matkaa pick-upin kyydissä, joka osoittautuikin reissun ikävämmäksi osuudeksi, vajaan tunnin verran nelivetoa. Liekö tunto palannut vasempaan pakaraan vieläkään? Itse huipulta avautui kyllä hienot näkymät, mutta eihän kameran läpi näytä miltään, joten en edes yritä. Huipulla on raunioita aiemmin sijainneesta ranskalaisesta hienostohotellista 1900-luvun alkupuolelta. Lisäksi löytyi kasinon ja kirkon jänteet, yms. Nämä olivatkin parhaiten säilyneitä rakennuksia koko Kampotin alueella. Kyllä ranskalaisen kerman on kelvannut loikoilla mestoilla, upea paikka.


Sittemmin se hylättiin Vietnamin sodan ja punakhmeerien hallinnon seurauksena. Mutta eipäs huolta, paikalle on suunniteltu usean sadan huoneen luksushotellia kaikkine vimpautuksineen. Valmistusaikataulu tällä Taj Mahalilla kuulemma 20 vuotta. Tällä hetkellä oli tosin vasta osa perustuksista paikalla. Piirrosten mukaan tulee viemään useita neliökilometrejä vuoren alasta. Osaa ne hurjat täälläkin, eli aivan sairasta. Luulen, että homma tulee olemaan täysi pannukakku, eikä valmistu koskaan. Onpahan taas lisää raunioita mitä ihmetellä.

Vielä kun sama matka tultiin alaspäin, olin 2 oluen ja ruuan jälkeen valmista kamaa petiin. Ja tänä aamuna tultiin 5 tuntia tänne Phnom Peniin. Ja bussissa tietenkin aussi-pariskunta, kuten edellisen päivän Bokor-vuorilla ja kuten sitä edellisenä päivänä, ja jne. :) Ei päivää ilman ausseja täällä Kambodzassa. Mutta mukava näin. Mutta nyt lähdetään iltatorille. Viikon päästä täällä olisi suuri Vesi-festivaali (Tonle Sapin varrella), jolloin ois hulinaa. Katsotaan ollaanko siihen asti.

Ai niin. Ja paadyttiin samaan hotelliin kuin 5 vuotta sitten ja vielapa SAMA huone. Ainoa ero, ettei kylpyhuoneen valo toimi. Kylla se Karma tietaa - paremmin kuin Jorma. Huomenna menee muuten huone vaihtoon.

21.-25.10.2009 Kampot ja Kep (12026km)

Oleiltiin täällä Kampotissa muutama päivä. Ihan kiva pikkukaupunki. Pitäisi kuulemma olla paljon ranskalaistyylisiä rakennuksia täällä. No, voidaan ennemmin ehkä puhua rakennusten jäänteistä, sen verran ränsistyneitä ovat. Leppoisa meininki ja kovin turvallista on liikkua pimeälläkin. Isoja gekkoja loytyy, kuvassa oleva oli toista metria pitka ja lihava kuin mika...

Pari päivää vietettiin mopedin selässä ajellen pitkin lähitienoita. Uitiin paikallisilla vesiputouksilla, joissa vesi putosi tosin aika matalalta, jos nyt ollenkaan, vaikka sadekausi onkin. No, vesi oli viileaa ja lapset kalastivat joella, mahtoivatko saada jotain...

Kampot on kuuluisa pippuristaan, joten voidaan ehkä sanoa, että nyt ollaan menty niin pitkälle kuin pippuri kasvaa (tosin toinen samanlainen paikka on kyllä Borneolla...). Yritettiin eilen löytää pippuriviljelmät, mutta kun oli käytössä paikalliset summittaiset kartat, ei onnistuttu. Mopoilu oli edullista, menopelin sai alle 5 dollarilla päivä.

Vierailtiin myös Kepin rantakaupungissa, joka on noin 25km täältä Kampotista. Aikanaan Kep oli ranskalaisen eliitin lomanviettopaikka huviloineen ja rantoineen. Jäljellä on tänään unelias rantakaupunki hienoine huviloiden raunioineen. Kepissa ei ole kunnollista hiekkarantaa, vaikka meren äärellä onkin, aikanaan hiekkaa nimittäin lahdattiin läheiseen Sihanoukvillen kaupunkiin.

Täällä liikkuessa (erityisesti kaupungin ulkopuolella) lapset ovat hyvin kiinnostuneita meistä valkkareista. He haluavat harjoitella englanninkielen taitojaan ja tulevat kyselemään nimiä, ollaanko naimisissa ja mitkä on nimet ja iät. Koko ajan saa vähintään huudella hellouta. Oikein kivoja pikkuveitikoita!

Tämä muutama päivä täällä rauhassa on varmaan oikein hyvä valmistelu Phnom Penhia varten, sillä siellä onkin sitten ihan päinvastainen meininki. Aiemmin ollaan siellä vietetty vain päivä, mutta nyt pitänee viettää useampi, koska joudumme varmaan hoitamaan Laosin viisumit lähetystöstä. Rajalta, jonka kautta poistutaan maasta, niitä ei saa. Eilisen lehdessä oli justiinsa juttu, että australialainen ja eteläamerikkalainen oli ryöstetty keskellä kaupunkia Phnom Penhissa. Karmeinta jutussa oli, että ryöstäjät oli alkaneet ammuskella, onneksi kuitenkaan kehenkään ei ollut osunut. Joten tämä mielessä aiomme liikkua pääkaupungissa.