17.-19.11.2009 Vientiane, Laos (13833km)

Laosin pääkaupunki Vientiane tuntuu hyvin erilaiselta muuhun Laosiin, ja myös tähän astiseen muuhun Kaakkois-Aasiaan verrattuna. Vientiane on melko pieni citi, vain noin 250 000 asukasta ja maan historia ranskalaisten alaisuudessa on helposti "haistettavissa" Vientianessa. Kaupunki on täynnä ranskalaistyyppisiä kahviloita ja tunnelma on ranskalaisen viileä, ihan kirjaimellisestikin.

Ja Artulle tiedoksi, että saavuttiin yöbussilla (King of Bus) Vientianeen. Todellinen kuningasbussi. Ihan eri maata kuin Nikinmäen 734. Jopa moottoritila oli valaistu. Saapuessamme satoi vettä kaatamalla ja taas oli käyttöä Si Phan Donilta hankituille sateenvarjoille, jotka muuten pitivät myös sadetta! Lämpötila Vientianessa oli noin 23 astetta, mikä jo koetteli noin 10 astetta korkeampaan lämpöön jo tottuneita ruumiitamme. Palelimme siis aivan helkutisti!Majoituttiin ihan ok hotelliin, joka tosin oli kalliimpi kuin mitä siitä olisi halunnut maksaa. Rajoitteena rankemmalle huoneiden metsästykselle oli aikainen aamu, minkä vuoksi suurin osa paikoista oli vielä kiinni. Vaihdettiin majapaikkaa toiseksi yöksi uudempaan hotelliin.

Satuttiin iltaruokapaikkaa etsiessämme aivan saatumalta sitten reissun parhaiden safkojen ääreen. Ruokapaikan nimi oli Makphet (=Chili). Paikka on ravintolakoulu katulapsille, jotka myös työskentelevät paikassa (kuuluu Friends International NGO:hon). Tuotosta 100% menee ravintolan ylläpitämiseen, eli lasten koulutukseen. Kyseinen ravintola tarjoilee modernia laolaista ruokaa ja voi pojat, että oli maukasta. Kyllä nyt jäi Havugrillin taksarin spetsiaalit kakkoseksi. Hinnat olivat reissun tyyreimmät tähän asti, mutta päätettiin pistää elämä risaseksi hyvän asian puolesta. Ravintolalasku oli melkein $20. Tällä sai pääruuat (filettä), punaviiniä ja ISON oluen :) Ruoka oli länsimaista tasoa raaka-aineiden, esillepanon, puitteiden ja mikä tärkeintä MAUN suhteen (riisi tulee edelleen korvista!).

Toisen illan ravintolakokemus: kurnauskis - kurnauskis - Loikka - Chop - Chop - Loikka - Ritinää - Ritinää - Loikka - Dip - Dip - Loikka - Maiskis - Maiskis - Ei enää loikkia. Ei löytynyt Irrille prinssiä, mutta nälkä lähti! Ystävämme Tom ja Steph olivat myös saapuneet Vientianeen Tadlosta ja meidän oli tarkoitus tavata täällä ennen yhteistä lentoa edelleen Kuala Lumpuriin. Siinä sitten yritettiin meilailla heille, mutta peijaiset eivät käyneet tarkistamassa postejaan, syykin selvisi myöhemmin; Tom oli kärsinyt ruokamyrkytyksestä ja maannut sängyn pohjalla päivän verran. Saimme pariskuntaan yhteyden viimeisenä iltana ennen KL:n lentoa ja ilta venähtikin melko pitkäksi. Aamulla siirryttiin Wattain kentälle yhdessä ja kohti Malesiaa.

Yleisesti laolaiset olivat huomattavasti varautuneempia kuin esim. kambodzalaiset ja kontaktit paikallisiin jäi vähäisiksi. Harmin paikka, sillä tutustuminen paikallisiin on yleensä kaikista antoisintaa matkailussa. Lähtöiltana Paksesta tosin ajauduin juomaan muutaman lasillisen hotellin aulassa. En tiedä mitä kotipolttoista pulloisssa oli vai Lahden kisatko ne taas kummitteli mielessä. Pöydällä meinaan oli kirkas, keltainen (A-näyte) ja ruskea (B-näyte) pullo, joita sitten sekoiteltiin keskenään. No maut oli kohdallaan. Ilmeisesti yhdessä ainakin oli gingseng-juurta, jolla on miehistä kuntoa parantavia vaikutteita.

Laos myös tuntuu huomattavasti vauraammalta maalta kuin Kambodza, luonnollisesti varmaan, koska Laos on ollut suhteellisen rauhallisesti ranskalaisten vallassa ennen itsenäistymistä, eikä ole kokenut samanlaista kansanmurhaa kuin kambodzalaiset. Totaalisesti erilaiset maat ja ihmiset, vaikka ihan naapureita ovatkin. Kettu kuittaa toistaiseksi Laosista, huomenna vaihtuu maa ja valuutta. Over and out!