maanantai 30. marraskuuta 2009

27.-30.11.2009 Tangkoko National Park, Indonesia (18098km)

Bunakenista lähdettiin katsastamaan Manadon lähellä olevan kansallispuisto, jossa kuuleman mukaan olisi mahdollista nähdä erikoisia, kotoperäisiä eli vain Sulawesin saarella eläviä eläinlajeja. Kansallispuisto sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Manadosta Batu Butihin kylässä ja käytimmme matkaan julkisia välineitä. Mukana oli myös sveitsiläinen Letizia, johon tutustuimme jo Manadon lentokentällä ja jonka kanssa aika sujui rattoisasti myös Bunakenilla. Letizia muuten taitaa indonesiaa aika sujuvasti, joten tulkin hommat hoitaa sujuvasti ja meillä onkin aika helppoa. Majoituttiin homestay-majoitukseen, joka täällä tarkoittaa sitä, että paikan omisjajat asuu samassa paikassa ja hintaa kuuluu myös ruoat. Hintaa majoitukselle ja ruoille tuli 20 dollaria per päivä ja syödä sai kyllä oikein runsaasti. Dieetti koostui jälleen lähinnä riisistä ja kalasta.

Lähdettiin heti saapumispäivän iltapäivänä viidakkoretkelle paikallisen oppaan (joka on pakollinen, ettei eksy ja yleensäkään löytää mitään eläimiä) mukaan. Tarkoitus oli etsiä vain Sulawesin eläimistöön kuuluvia Celebesinkummituseläimiä. Ja kyllähän niitä löytyikin piileksimästä kuristajaviikunan uumenista.
Ja faktaa: Celebesinkummituseläimet ovat kummituseläimistä pienimpiä ja kuuluvat puoliapinoihin. Ne ovat pääasiassa yöaktiivisia eläimiä, jotka hyppivät ja kiipeilevät puissa innokkaasti. Celebesinkummituseläinten vartalo on noin 20cm pitkä ja häntä 25cm pitkä ja karvaton. Ne ovat pienimpiä kummituseläimistä. Pää on pyöreä ja voi kääntyä jopa 180 astetta. Kummituseläimen smaragdinvihreät silmät ovat poikkeuksellisen suuret. Eturaajojen sormissa niillä on litteät kynnet ja leveät tarttumalevyt. Hyvin pitkillä takaraajoillaan kummituseläimet hyppivät sammakkomaisesti puusta toiseen saalistaessaan hämärissä pikkueläimiä (yöperhosia, matoja, hyttysiä). Se on Jussi kuin peiliin katsois, vai mitä? Aika hauskoja veitikoita, jotka eivät tuntuneet meistä muista kädellisistä juurikaan häiriintyvän. Toivottavasti. Samalla reissulla törmättiin myös ihan oikeasti viidakossa vaaniviin tarantelloihin.

Aamulla oli taas aikainen herätys, kun aamun viidakkoretkelle piti lähteä jo ennen viittä. Viidakossa tarvottiin noin 5 tunnin aamulenkki ja näimme sarvinokkalintuja ja mustamakaki-apinoita. Tuo apinakokokemus oi aika huikea, kun ajauduttiin maassa ja puissa liikkuvan ison apinalauman "yliajamiksi". Tämä ryhmä koostuu kuulemma noin 80 yksilöstä ja meno oli sen mukaista. Eli olivat aamuisella ruuanhakuretkellä, jolloin liikkuvat myös maata pitkin. Myöhemmin päivästä siirtyvät lähinnä puiden yläosiin niinsanotusti sulattelemaan, joten tämän takia vain aikainen turisti nappaa apinakuvan. Luonnonpuiston alueella oli myös japanilainen televisioryhmä ja aiemmin BBC:n kaverit olivat asuneet laveteilla puiden latvoissa kuvaamasssa sitä sun tätä. Huom. tarkka luonnontieteellinen termistö :)

Samaisella viidakkoreissulla kuultiin myös mahdollisuudesta nähdä delfiineja. Seuraavana aamuna suunnattiin paikallisen kalastajan veneellä merelle taas heti aamuviideltä (tämähän alkaa jo käydä työstä!). Mukaan oli saatu haalittua Letizian lisäksi ruotsalainen vahvistus Björn ja seudulla oleileva toinen suomalaispariskunta. Suuntasimme läheiselle lahdelle etsimään lumba lumba (indonesiaksi delfiini)-parvia ja löytyihän niitä. Näimme kahta eri seudulla elävää delfiinilajia; pullonokkadelfiinejä (Tursiops truncatus) ja lyhyteväisiä pilottivalaita (Globicephala macrorhynchus).

Ja jälleen hiukan faktaa, ettei mene vaan suunsoitoksi: delfiinien heimoon ja pyöriäisiin kuuluu 40 eri lajia. Pyöriäiset eivät varsinaisesti kuulu delfiineihin, mutta ovat niille sukua. Delfiineillä on varsin kehittyneet aivot ja ne ovatkin ovat yksi maailman älykkäimmistä nisäkkäistä. Merenkulkijoiden keskuudessa on katsottu delfiiniparvien tuottavan laivalle hyvää onnea. Delfiinien koot vaihtelevat 1,2 metristä ja 40 kg:n painosta miekkavalaan 9,5 metriin ja 10 tonniin. Useimmat lajit painavat 50–200 kg. Niitä esiintyy joka puolella maailmaa, mutta ne viihtyvät parhaiten matalissa rannikkovesissä. Kaikki ovat lihansyöjiä, ja käyttävät ravinnokseen kalaa ja mustekaloja. Sulawesin alueelle elää huimat kahdeksan eri delfiinilajia.

Näkemämme parvet oli isoja ja eivät tuntuneet meistä edelleenkään häiriintyvän. Toivottavasti. Muita turreja paikalla ei ollut. Asko päätti sitten hypätä delfiinien sekaan mereen uimaan niiden kanssa ja huikeaahan tuo kuulemnma oli. Paikalliset kalastajat pelkäävät täällä tosissaan haita (indonesiaksi muuten hiu), joita kuulemma lähivesissä on (luonnollisesti, koska on delfiinejäkin). No, turre on tyhmä, eikä usko paikallisia, onneksi ei tärpännyt hiulle tällä kertaa. Kalastajakuskimme naureskeli kuitenkin Askolle hokien innokkaasti fraasia "Hati hati, sebulum mati!", jonka suora käännös on: "Ole varovainen, kunnes kuolet". Venekuskimme nauraa hekotteli muuutenkin miltei koko ajan, koska oli ilmeisen taitava löytäessään jatkuvasti meille upeita eläimiä kuvattaviksi ja koska olimme niin vaikuttuneita eläimistä. Delfiinit jopa esiintyivät hiukan tehden muutaman kunnon hypyn. Aivan upea kokemus ja hienointa siinä jälleen oli, etteivät eläimet olleet jossain suljetussa tankissa turistien töllöteltävinä vaan vapaina omassa elementissään!

Indonesian kieli on muuten melko metkaa ja helppoa turrenkin oppia, jos kiinnostusta löytyy. Sijamuotoja ei juurikaan ole ja sanojen monikko muodostuu niin, että sanotaan sama sana kahdesti (esim delfiinit, jotka on aina parvissa: lumba lumba). Näppärää, eikö totta? Kävellä on jalan jalan ja kiitokseen vastataan sama sama; ehkä indonesia ja suomi ovatkin sukulaiskieliä... Ääntäminen on helppoa erityisesti meille suomalaisille. Indonesialaiset, tai ainakin nämä sulawesiläiset ovat ystävällistä, rentoa ja iloista porukkaa, jotka tykkää juhlimisesta ja musiikista erityisesti erittäin kovalla voluumilla soitettuna. Olemme olleet valokuvattavina useaan kertaan. Ei uskoisi, että jossain valkkari on vielä nähtävyys!

11 kommenttia:

Jussi kirjoitti...

Hati hati vaan.

Kyllä meissä kummituseläimen kanssa selviä yhteneväisyyksiä on.
Minunkin häntäni on karvaton ja helposti 25cm pitkä. Ja pääni kääntyy kesäisellä terassilla tarvittaessa 180 astetta.

Olen melkein kade tuosta delfiinien kanssa uinnista.
Menen siis viikonloppuna Tampereelle ja hyppään sinne suljettuun tankkiin.

Se on kumma juttu, meni mihin tahansa maailmassa ni eikös sitä törmää pariin suomalaiseen tai ainakin johonkin Björniin. Ei taida rauhallista paikkaa olla enää missään . . .

Ei kai se valkkari enää Indonesiassa nähtävyys ole paitsi jos naama on ku Asko sinulla ;-)

J

Liisa Lindqvist kirjoitti...

Kuullostaa oikein metkalta tuo teidän paikalliseen eläinväestöön tutustuminen:o)

Mulla on Bahasan oppikirja pölyyntymässä kirjahyllyssä, olis pitänyt pikkaisen opiskella kieltä lisää että olis pystynyt pitämään sen cv:ssä. Samaa kieltä kun puhutaan Malesiassa ja onhan tuo vissiin maailman viidenneksi puhutuin kieli. Helppo tosiaan osata, ainostaan j-kirjain lausutaan epäsuomalaisittain lauseen alussa.

Suomen kelit ei näin joulukuun alkuun näytä kovinkaan mukavilta, vettä tulee ja on pimeetä. Vaihtaisin kyllä sinne teidän maisemiin hetimiten jos olis tsäänssit.

-Liisa

Anonyymi kirjoitti...

suomi turri turri turri näin lähellä joulua ei osu kotiin,kun on niin paksu sumu sumu . kihchingia

Marika kirjoitti...

Mahtavaa kuulla noista teidän eläinseikkailuista. Itselläni ei kovaa kaukokaipuuta ole koskaan minnekään ollut, mut jos jotain joskus haluaisi kokea, niin tuollaista. Tulee mieleen Irrin kanssa leikityt eläinleikit...
Lisää näitä, itsellä kun tuppaa noi historiaosuudet menemään satasta ohi, mutta näitä mie ymmärrän.

Annemi kirjoitti...

Boikotoin het kättelyssä tätä omaa paikallista elämyspuistoa, vapaana niiden kuuluu liitää. Delfiineissä piilee legendan mukaan eräitä voimia ja niistä kerron lisää kun palaatte (jos palaatte). Jos ette niin velvoitan teitä ainakin raportoimaan perustamanne luonnonsuojelualueen menestyksestä ja kehityksestä meille napapiirin asukeille.

Kiva juttu Asko että olet vielä hengissä. Lisää kovasti jälleennäkemisen todennäköisyyttä.

Onko sielläkin tänään täysikuu?

halit!

Asko & Irina kirjoitti...

Jussi: Ethan viitsi saastuttaa tata meidan blogia noilla suttuisilla ajatuksillasi... Kai sulla oli speedot jalassa Tampereella? Asko on muuten taalla kuuminta hottia paikallisten keskuudessa. No, joskus sillakin kay flaksi!
Liisa: Eikos teillekin Pekan kanssa tullut niita veronpalautuksia, ottakaas vaan lennot tanne pain, niin saadaan sut paikallisoppaaksi. Letizia nimittain jatkaa Sumatralle taalta...
Anonyymi: Sinako se olet, Risto?
Marika: Elainjutut on kiinnostavimpia, Asko taitaa tuon historian (uudelleen)kirjoittamisen paremmin.
Anne: Eilen (to) oli taysikuu. Katseltiin sita automatkalla tanne Gorontaloon vuorien lomassa, mita nyt pelkaamiseltamme ehdittiin... raportoimme elainaiheista aina kun raportoitavaa loytyy.

Unknown kirjoitti...

Olipas hienoa videokuvaa delfiineistä! Me ei onnistuttu meidän Turkin reissulta saamaan ihan noin hyvää kuvamateriaalia, mutta oli kyllä upea kokemus.
Pikkujoulu-terveisin, Nina

Liisa Lindqvist kirjoitti...

Heh, 200 euron veronpalautuksilla pääsee ehkä Tallinnaan saakka...Pekka tosin sai hieman enemmän mutta niille on kait jo olemassa "sijoituskohde". Pitää laittaa anomusta vaan tuonne Veikkaukselle...

Anonyymi kirjoitti...

Terveisiä Belgiasta! Siellä ei olllut kummempia luonto elämyksiä, siellä oli pimeää ja sateista (eli ei paljoakaan poikkea kotiolosuhteista), finnairin lakko aiheutti päänvaivaa kotimatkalla ja tuliaisena toin flunssan ja korvatulehduksen.

Eli kirjoitelkaapa tänne ahkerasti niin voin piristää sairaspäiviäni lukemalla teidän blogia!!

t. marie

Asko & Irina kirjoitti...

Nina: Pikkujouluja sinnekin. Täällä ei juurikaan pikkujouluja olla vietelty, ainakaan sanan virallisessa merkityksessä. Delfiinit ne on mahtavia otuksia!
Liisa: Onnea peleihin!
Marie: Kiitoksia terkuista, milloinkas se Mallorcan reissu oli? Ettekös te sinne olleet menossa? Paranemisia!

Anonyymi kirjoitti...

Mallorcan reissu olis ollut lokakuussa, mutta jätettiin se väliin ja varattiin Nykin reissu huhtikuulle mielummin. Mallorcalla oltais vaan käyty treenamassa, mut ehkä tosta Nykistä saa vähän muutakin irti. Mut huhtikuuhun on vielä kovin pitkä aika....

t. marie