10.- 16.8.2010 Kiwi road trip, osa VII

Laskuvarjohypyn euforisisssa jälkilöylyissä lähdettiin ajamaan kohti Queenstownia. Ilman lumiketjuja ei uskallettu lähteä oikoreitille, vaan mentiin suosiolla pidempää reittiä. Lisäksi voi pamahtaa sakot, jos tietyille reiteille lähtee ilman lumiketjuja, vaikkei niitä joutuisi käyttämäänkään. Tylsähkön, mutta ei kovin pitkän ajomatkan jälkeen saavuttiin Queenstowniin, jossa ensitöiksemme etsittiin yöpaikka. Autossa nukkuminen ei oikein kaupunkiympäristössä onnistu ilman sakkojen pelkoa, joten otettiin suosiolla tuplahuone. Tosin jouduttiin etsimään useammasta paikasta hiihtosesongista johtuen.

Ihan mukavan oloinen Alpine Lodge löytyikin. Paikasta löytyi muun muassa ilmainen Wifi ja olohuoneesta takka, jossa lämmitellä. Flea oli irrotellut sen verran railakkaasti edellisenä iltana, eikä päässyt ylös sängystä laisinkaan. Joten mentiin illalla ihan kahdestaan syömään - Hell Pizzaan. Listalta löytyy esimerkiksi kaikki kuolemansynnit :/ Oltiin tilattu yksi tuplapizza puoliksi ja tietenkin olut kyytipojaksi. Sattumalta selailin paikallista viikkolehteä, kun näin kuvan (alla) mainoksen. Ja selvästi keskiviikon kohdalla lukee, että tuplapizzan ostajalle, kaksi olutta yhden hinnalla. Tuotahan ei voi ohittaa, joten menin takaisin "vaatimaan" toista olutta. Löytyihän se ja mikäänhän ei maistu paremmalta kuin "ilmainen" olut! Irri meni yöksi majapaikkaan, minun yöpyessä kasinolla. Kortit eivät suostuneet yhteistyöhön ollenkaan ja kanssapelurit vielä vähemmän. Pienten tappioiden myötä luikin häntä koipien välissä takaisin majaamme.

Alunperin oli tarkoitus kokeilla Uuden-Seelannin lumen kantavuutta juurikin Queenstownissa, mutta en saanut oikein laskuseuraa kenestäkään, joten väliin jäi. Olin jopa varustautunut kaksi yhden hinnalla-lipukkeella, joka tuli olutsalkun kytköskauppana. Jouduin siis pitkin hampain tyytymään ainoastaan olueeseen. Käytiin kuitenkin porukalla kipuamassa läheisen nyppylän huipulle. Näkymät oivat, mäet ei niin loivat! Queenstown muistuttaa hiukan alppimaisemia, ehkö hiukan pienemmässä mittakaavassa. Kovan suorituksen jälkeen lounasteltiin yhdessä. Illalla käytiin vielä päivällisellä yhdessä, pizzalla, kuinkas muuten ja muutamassa baarissa olusella.

KiwiXperience on täällä lähes pyhä ilmiö ja bussikuskit sen mukaisesti puolijumalia. Joka ilta kaupunkiin saapuu bussilastillinen nuoria, jotka ovat valmiita kuluttamaan rahansa baareihin ja elämysturismiin. Bisneksen kannalta on järkevää pitää hyvät välit bussikuskeihin, joten työetuihin kuuluu mm. ilmaiset ruuat, juomat ja aktiviteetit melkein paikassa kuin paikassa. Koska siipeiltiin Flean seurassa, pääsimme myös osallisiksi ilmaisiin juomiin.

Altitude-baarissa käytiin vielä tarkastamassa KiwiX-porukan sekoilua. Lajina oli horisontaaali-benji?!? Kilpailijan piti juosta baarin käytävää eteenpäin benji-köysi selkään kiinnitettynä. Toisessa päässä odotti tietenkin viinatuoppi, mikä piti vielä tyhjentää. Ensimmäinen kilpailija kehiin. Tyttö ravaa hulluna eteenpäin, köysi kiristyy, tyttö saa tuopin käteen, köysi vetää taaksepäin ja seuraavaksi kuuluu armoton mäjäys. Tyttö löytyy selältään baarin lattialta taju kankaalla. Kilpaijoiden "kypärä" = muoviämpäri ilmeisesti suojaa sen verran, että tyttö makaa vain muutaman minuutin tajuttomana baarin lattialla. Tämän jälkeen henkilökunta taluttaa hänet takahuoneeseen. Jotta ilta ei menisi pilalle, kilpailu jatkuu aivan normaalisti. Eikun uusi uhri kehiin. No, nuoriahan ollaan vaan kerran, mutta onneksi tyhmyys ei katoa koskaan...

Käväisin vielä dramaattisen illan päätteeksi kasinolla, kuinkas muuten. Tällä kertaa pöydässä oli varsinainen Hannu Hanhi, joka voitti lähes joka potin. Koko pöytä alkoi jo uskoa salaliittoteorioihin, varsinkin kun pelaajalla itsellään oli tuskin edes säännöt tiedossa. Omalta kohdaltani tarina oli sama kuin edellisenä iltana, joten ei hurraamista. Onnekseni vieressäni istui chileläinen kaveri, jonka kanssa jutustelin ja sain vinkkejä seuraavaan maahamme.

Aamulla päätimme lähteä takaisin Wanakaan, kun laskettelusta ei kuitenkaan tulisi mitään. Mutta sitä ennen piti käydä melkein maailmankuulussa Fergburgerissa. Jos mainitset Queenstownin, kaikki tietävät myös Fergburgerin. Paikasta saa laatu-burgereita 6-9€ hintaan. Ja paikkansa piti: kokoa ja makua löytyy! Paikka on auki noin 20 tuntia vuorokaudesta ja jonoa on AINA, aamusta iltaan. Jokainen hiihtopummi ja lökäpöksylautailija jonottaa kilpaa hampurilaisia. Minäkään en lopulta jaksanut viimeistellä oman hampurilaiseni jälkeen enää Irrin jämiä.


Mutkiteltiin vielä Arrow Townin läpi kohti Wanakaa. Ja karkkipuodin kautta, kuinkas muuten. Sattuipa matkalle vielä kuuluisa A.J. Hacketin (maailman ensimmäinen) benjihyppypaikkakin. Ilmeisesti alkuperäiskansoja ei lasketa mukaan. Sieltähän ne turret tulivat alas. Paikka ei ollut niin houkutteleva, että olisin ollut kiinnostunut (muutenhan toki). Ja koska paikka on se kuuluisa, benjiköydet venyivät kilpaa kukkaron nyörien kanssa. 175 $NZ, kling, seuraava potilas!

Illaksi jälleen kotiin Wanakan leirintäalueelle. Iltapuuhat ja nukkumaan. Seuraavana aamuna oli tarkoitus käydä vaeltelemassa läheisillä kukkuloilla, mutta hiukan sumuisen aamun johdosta eksyin vain lenkille. Tukkoisen aamulenkin jälkeen sain päähäni mennä suihkun sijaan, uimaan Wanaka-järveen. No, sen siitä saa, kylmää oli, uskokaa pois! Iltapäiväksi mentiin kaupungille ostoksille ja nauttimaan kevätauringosta. Kyllä kaupunki on sattunut aika hienolle paikalle. Juuri kun oltiin lähdössä ajelemaan kaupungin ulkopuolelle leirintäalueelle, melkein törmäsimme KiwiX-bussiin. Ringo oli tulossa kaupunkiin lauantaina, joten lähdimme seuraamaan bussia. Käytiin moikkaamassa ja päästiin koeajelulle. Irri pääsi jopa ISON ratin taakse. Ja taas on yksi unelma vähemmän. Huomatkaa Irrin ilme!

Tavattiin Ringo iltasella ja hänen 25-vuotissyntymäpäivänsä aattoa juhlittiin sen mukaisesti. Irri kuitenkin väsähti aivan liian aikaisin ja Ringon ehdotuksesta siirtyi nukkumaan hänen hotellihuoneeseensa. Olimme jo kerran poistumassa baarista, mutta jäimme vielä yksille :) Saavuimme kuitenkin jo ihmisten aikaan, eli hiukan yli kaksi yöllä huoneeseen ja tarkoitus oli jatkaa selvän kuskin (Irri) voimin leirintäalueelle.Ringo kuitenkin taivutteli meidät jäämään nukkumaan hänen king size-petiinsä, kun tämä kaksimetrinen itse nukkui noin 150-senttisellä sohvalla. Tärkeänä osana houkuttelevaan tarjoukseen kuuluivat mm. Vegemite (tuo tämän maanosan lahja maailmalle)-keksit yöpalaksi. No, onneksi aamuun ja herätykseen oli vain muutama tunti aikaa, meidänkin suunnitelmissa oli nimittäin ajaa seuraavana päivänä pitkän matkaa takaisin Christchurchiin autonpalautukseen. Irrillä aamuvuoro :/ Ringosta en tiedä, mutta hänhän ajaakin suuremmalla kalustolla. Mutta tämä kiiwien vieraanvaraisuus on ihan ennen kuulumatonta, hävetti vain vähän...

Sanottiin aamulla heipat Ringolle ja sopimus uudelleentapaamisesta viimeistään vuonna 2012 solmittin samalla. Lähdettiin leirintäalueen ja pyykkäyksen kautta kohti Christchurchia. Matka meni leppoisasti, eikä myöskään pelätystä lumesta ollut matkalla tietoa. Itse kaupungista oltiin jälleen saatu hyvä hotellidiili ihan keskustasta. Kyllä kelpasi autossa nukkumisen jälkeen! Käytiin puunaamassa Conan puhtaaksi sisältä ja ulkoa ja Asko ansaitsi maailman nopeimman imuroijan tittelin; koko auto alle viidessä minuutissa! Kun Conan oli putsiskliini, ajettiin auto sopimuksen mukaan Wickedille ja "piilotettiin" avaimet pakoputkeen. Ja kiitokset Pyhimys Piolle hänen suojeluksestaan meidän automatkoille sekä Australiassa, että Uudessa-Seelannissa. Kaikki meni loistavasti, vieläpä ilman vakuutuksia...

Loppuilta meni tutulla kaavalla; Asko kasinolle ja Irri rentoutui hotellilla. Aiemmasta poiketen, matkakassamme koheni viimeisenä iltana huomattavasti (7xsisäänosto). Otettiin niin sanotusti potut pottuina. Aamulla aikainen herätys ja lentokentälle, josta oli lento ensin Aucklandiin ja iltapäivällä edelleen Santiagoon, Chileen. Ja vaikka kuvasta voisi päätellä, Aucklandin lentokentällä meillä ei ollut mitään kiirettä.


Kettu jättää jälleen jäähyväiset Uudelle-Seelannille ja kaikille ihanille ystäville, joihin tutustuimme. Kohti Uutta Maailmaa käy tiemme (ja tämä Uuden-Seelannin blogiosuus on VIHDOIN paketissa)!