maanantai 30. elokuuta 2010

20.-23.8.2010 Valparaiso, Chile

Haista paska tai osta Humboldt-lietelinko! Saavuttiin aurinkoisesta Santiagosta sumuiseen Valparaisoon. Sumuisuus johtuu jotenkin Tyynenmeren Humboldt-virtauksen primäärisestä yläinvektiovaikutuksesta 33 asteen kulmaan stabiloituneiseen vuorijonoon osuviin aliäänivirtauksiin, tai jotain sellasta. Joka tapauksessa pari ensimmäistä päivää olivat tässä rantakaupungissa harmaita. Hostelimme taas loisti kirkkailla väreillään, ystävällisellä palvelulla ja loistavalla aamupalalla.

Ensimmäiset päivät kierreltiin lähinnä viehättävää asuinympäristöämme, istuen kahviloissa ja käyttäen ascensoreita. Oikeanpuoleisessa kuvassa kuitenkin perinteisempi housunkuluttaja, eli persmäki. Nämä vertikaali-horisontaalihissit (ei siis liukumäki) ovat yksi syy maailmanperintökohde-listalle pääsyyn. Vanhimmat hissit ovat 1800-luvun lopusta, kuten käyttämämme Artellería. Nimestä päätellen sillä pääsee eräänlaisen tykkiaseman huipulle. Nykyään siellä on kylläkin laivastomuseo, joka yllättävää kyllä, käytiin koluamassa. Museo oli varsin kiinnostava, vaikkei aivan kaikkeen jaksettu perehtyäkään. Itsellä kun on aukko myös 1800-luvun Tyynenmeren taistelujen kohdalla. Käsittääkseni mm. englantilaisilla oli positiivinen vaikutus, kun Chile kävi sotaa mm. Perua ja Boliviaa vastaan. Liekö siinä sivussa muutama espanjalainenkin vaihtanut seurakuntaa?


Valparaiso ei rantakaupunkina juurikaan koreile, sillä satama peittää puolet lahdelmasta, lähinnä viehättävyys piilee vanhassa (restauroidussa) kaupunginosassa. Betoniseiniltä löytyy taidetta joka lähtöön. Täysin harmaata seinää on vaikea löytää, vaikka paljon on pelkkää myös tagi-töhryäkin. Vaikea sanoa mikä osa kaupungista vanhaa, restauroitua vai slummia? Päätelkää itse tuosta värien ja muotojen sekamelskasta. Ohiajava taksi kertaalleen huikkasi, että teidän lienee parempi olla menemättä pidemmälle. Kai sitten näin. Tällä kertaa otettiin vinkki perille.

Paikallisten vinkkien perusteeella piti mennä tangoravintolaan syömään, mutta jostain syystä ei saatu aikaiseksi. Kiire vai lorvikatarri? Lisäksi piti mennä syömään paikalliselle paloasemalle, koska raskas työ vaatii kunnon ruokaa. Homma kaatui siihen, ettei löydetty sopivaa (aukeavaa mallia olevaa) ovea paloasemalta. Mistä näitä ideoita oikein tulee? No, onneksi ei ollut tulipalonälkä, heheheh. Tulihan se puujalkavitsikin 10 kuukauden kirjoittelun jalkeen.

Sunnuntaina kunnon kansalainen suuntaa kirkkoon, eli mitäs me tehtiin? No, mehän mentiin tietenkin kuuntelemaan urkukonserttia läheiseen Iglesia San Pablon kirkkoon. Huh, huh! En tiedä miten noin paholaismainen soitin on kirkkoon päässyt. Urkujen soiton rinnalla jumbojet lentää itsestään. No, pertskules, niinhän se tekeekin! Joka tapauksessa on kyllä yksi käsittämättömimmistä ja upeimman kuuloisimmista soittimista. Tässä kyseisessä versiossa oli noin 1600 erilaista piippua, siis melkein yhtä paljon kuin mannella ravivinkkejä keskiviikkoiltana Vermon totoluukulla! Löytyy kosketinta monessa rivissä, kaasua, jarrua ja kytkintä jalkapedaaleista, käsikäyttöistä vaihdevipua peruutuksesta rallivaihteeseen, napukkaa turbobuustia ja tuulilasin pyyhintää varten. Puuttuu ainoastaan wünderbaum, karvanopat ja litran leka takapenkiltä. Iltapäiväksi lähdettiin 9km päähän Viña del Mareen, joka lienee paikallisten Monaco. Löytyy rantabulevardia ja kasinoa. Joten kaupunkikierroksen ja jäätelöbaarin jälkeen, eiku kokeilemaan "onneaan". Lyhyen session jälkeen jäin omilleni tai pikkasen voitolle :) Mutta jää on murrettu tältäkin mantereelta.

Viimeiseksi päiväksi oli jätetty riemukkaimmat vierailukohteet, eli vankila ja hautuumaa. Se on Irrillä toi vankeinhoito NIIIIIIN verissä. Mutta sitä ennen kahvilaan ja submariinit (suomeksi syvyyspommi: kuumaa maitoa, johon sulatetaan suklaata=kaakao, sekä churroja, joita kastetaan makeaan kastikkeeseen), slurps! Kahvilan jälkeen siis takaisin hommiin: kyseessä 1990-luvulla lakkautettu vankila, jonne pääsee ihmettelemään täyshoitolan arkea. Tai sitten ei. Kierrettiin oikealta ja vasemmalta, mutta ovet eivät auenneet. Ilmeisesti rikrek ei ole riittävän huonossa kunnossa. No, ei voi minkään. Hautuumaalle sentään päästiin, vaikka portit olivat sielläkin kiinni. Mutta kielitaitoahan löytyy...Mitäs tuohon lisättävää, hiljaista oli.

Illalla vielä hankittiin seuraavaksi päiväksi bussiliput (18€ ja 8 tuntia) Mendozaan (ARG). Alkuperäinen tarkoitus oli mennä merenrantaravintoloihin syömään, mutta päädyttiin kauppaan ostamaan kenkäsimpukoita (choro zapatos). Nimi viittaa kokoon, ei hajuun. Ai, jai, jai, kyllä meikä on onnenpekka, kun melkein-vaimo pyöräyttää merenelävät pöytään. Illalla juteltiin sopan äärellä muutaman kiwin kanssa, siellä ne kuvan taustalla nälkäisenä väkertää kotitehtäviä. Oltiin sattumalta nähty pariskunta aikaisemmin kaupungilla teryleenit ja shortsit päällä. Kovin olivat valkoisia, joten eivät kovin kauaa olleet vielä matkustaneet. Iltapalaksi vetivät kaloritonta parsakaali-pastaa hikikerrastot päällä. Aikoivat matkustaa 6kk Etelä-Amerikassa ja meno oli sen mukaista. 300-sivuisen muistiinpanovihkosten ohella oli yhtäaikaiset espanjan opinnot käynnissä. Minuuttiaikataulun kohdalla sain jo näppylöitä otsaani. Meidän nauttiessa simpukka-, valkoviini-, olutillallista pariskunta veteli porkkana-selleripirtelöitä. Onneksi heille tuli nukkumaanmenoaika 20.30! No, elämä on! Aamulla aikaisin ylös, reput tiukalle ja muutama syvä henkäys Andien ylitystä varten.

6 kommenttia:

Jussi kirjoitti...

Hola vaan!
Ei kaikki ihmiset tajua matkustamisen ja yleensä elämän tärkeitä asioita; SYÖMINEN ja JUOMINEN !(en nyt viitsinyt sitä kolmatta sanoa tässä). Mitä kaikkea tuo "terve" kansan osa menettääkään.

Tosi Travellaaja ei muiden (taksi kuskin) opastuksista piitta. Eihän se ole mikään maailmanympärimatka jos teitä ei edes kerran rullata!

Tuli muuten itsellekkin samaisessa kaupungissa epämiellyttävä olo kun eksyttiin kyllin ylös rinnettä. Alko oleen sen näköistä karpaasia auton ympärillä, että keskuslukko meni nopeasti päälle ja sain hämmästyttävän kapeassa paikassa bilikan ympäri.

Odotellaan lisää tarinaa. . .

Anonyymi kirjoitti...

Hola Hola!

Quanto questa Lomax- lietelinko? Yo tengo el perro y una cerveza para mi. Donde esta mi cohce?

Tolla sanastolla pääsette alkuun ja jos koette ongelmia niin takuu ei ole enää voimassa.

Luin ilouutisen, että meidän elinaikana ei enää koeta tämän kesän kaltaista hellettä Suomessa, joten parempi jättää jotain lämpöisiä paikkoja vielä katsomatta.

Sain äsken faksin Ahtisaaren toimistosta ja siinä pyydettiin, josko voisit Asko käydä kaivamassa ne 33 ukkoa pois sieltä kaivoksesta, kun olet kerta jo niillä kulmilla. Mara tulee sitten juhliin kyllä mukaan, skruudimaan.

Taidanpa ottaa vielä iltalääkkeen ja mennä nukkumaan.

Terv. Risto "Tu eres la madre de putas" Lahtinen

Annemi kirjoitti...

Mitäpä noihin Karbaasien kommentteihin lisäämään. Ma ei puhu espanjol, ma ei ole ollu argentinas, ma olla tampereel'. Harjuja ylittelenn harva se päev, ja hiki tulee huhkies. Turballist matkaa yli ANdein.
Puspus!

Marie kirjoitti...

Taitaisin kyllä mielummin ottaa simpukka-, valkoviini, olut- illallisen. : )

Julia kirjoitti...

Bula :)) Kesäloma terveiset Fidziltä! Tykättiin kovasti, kaunista maisemaa ja ystävällisiä ihmisiä. Todella kuuma ja siellä oli siis talvi! Nyt hieman sekava olo, siellä kun on aika 9 h edellä! Tultiin eilen kotiin tänne kylmään (hur)!! Saitko Irina mun tekstarin? Laitoin sen sieltä Fidziltä tulemaan, joku viikko sitten?

Asko & Irina kirjoitti...

Jussi: Joskus sitä vaan tulee pupu pöksyyn. Vielä ei olla rullattu, mutta kyllähän tässä vielä hyvin ehtii...Yritetään laittaa tarinaa, mutta ollaan Boliviassa. Jokainen bitti lähetetään erikseen hevoskärryllä eteenpäin.
Risto: Juurikin sama sanasto on ollut käytössä :) Itseasiassa huomenna pitäisi mennä tutustumaan kaivoksiin täällä Potosissa. Kokoemus on kai lähinnä karmaiseva.
Anne: Kiitos, ylitetty, sivuutettu ja kohta alitettu.
Marie: Niin minäkin, vaikka vyötäröä katsellessani pitäisi varmaan tyytyä johonkin porkkanahyytelöön..
Julia: HIenoa, että piditte. Pitänee palata astialle, kunhan palataan. Johon ei ole enää kauan :(