25.2.-3.3.2010 Singapore & Kota Kinabalu, Malesia (43525km)

Perhentian saarilta matkustimme tehokkaasti Singaporeen Kaijaa ja Pirkkoa vastaanottamaan ja ostimme Kuala Besutista liput yöbussiin. Liput oli tämän maankolkan hintatasoon törkeän kalliit, eli noin 18 euroa per lätty. No, matkan kesto oli noin 12 tuntia, mutta kun on halpaan tottunut, ei kalliiseen ala ollenkaan (paluu kotomaahan tulee olemaan ankea...). Kuala Besutista piti matkata noin puolisen tuntia Jertehin kaupunkiin, josta bussi lähtisi. Otimme alle paikallisbussin ja jostain syystä Irri halusi maksaa matkan heti kyydin alkaessa. Normina täällä kun on, että matka maksetaan vasta matkan päättyessä. No, siinä aloimme sitten tätä kyseistä käytäntöä pohtimaan ja Asko järkeili, että täällä maksetaan vasta matkan päättyessä, kun ei ole aina takeita, että perille päästään. No, eipä mennyt kuin minuutti, kun bussimme perään ajaa rysäytti citymaasturi. Siinä jo sitten huolestuneena mietimme, että menikö nyt hukkaan ne jo maksetut 40 centtiä ja että joudutaanko vallan maksamaan seuraavassa välineessä uudelleen. No, bussikuski noin 30 koululaisen (bussin muut matkustajat) ja noin kymmenen paikallisen sivustakatsojan kanssa siinä pohdiskeli tilannetta noin tunnin verran ja pääsimme sittenkin jatkamaan matkaa samalla kiesillä. Kolarissa pahemmat vauriot nimittäin sai citymaasturi, onneksi ei kuitenkaan sen kuljettaja. Jertehissä päästiin bussin matkaan suunnitellusti ja aamusella oltiinkin jo Sinkkilässä. Bussikyydin kovan hinnan puolustukseksi voi sanoa, että kyyti oli ensiluokkainen; makuulleen menevät penkit, jokaiselle oma peitto ja erinomainen ilmastointi

Sinkkilässä tavattiin jälleen lokaali tuttu Jianwen, joka oli jälleen suunnitellut meille ohjelmaa päiväksi ja vähän illaksikin. Jianwen vei meidät katsomaan Sinkkilän tämän hetken yhtä suurimmista rakennusprojekteista; makean veden tekoaltaan rakennusta. Sinkkilän "rantaan" siis on valmistumaisillaan valtava patorakennelma, jonka tarkoitus on muuttaa kaupungin edustan lahden vesi makeaksi ja samalla säädellä tulvavesiä. Hanke on valtaisa ja kun kysyimme, mitä paikalliset veronmaksajat ovat asiasta mieltä, vastaus oli, etteivät he juuri välitä. Ovat kuulemma ihan tyytyväisiä kun pääsevät lennättämään leijoja patorakennelman katolle ruohokentälle (!!). Ja hallitus kuulemma joka tapauksessa tekee mitä haluaa, olivatpa ihmiset puolesta tai vastaan. No, hienot oli projektin esittelytilat ja havainnollistamispienoismallit.

Kovasti myös kehuttiin, ettei luontoa yhtään tuhoudu projektin myötä. Saanemme epäillä, sillä aika paljonhan tuossa tuota merielämää tuhoutuu, kun suolainen vesi vallan muutetaan makeaksi ja kyhätään valtavat patorakennelmat. Taustalla näkyy myös valtaisa kasinorakennus, jonka pitäisi avautua huhtikuussa. Ja tuo ruohokenttä on muuten rakennettu feng shuin mallilla. Käytiinpä vielä maistamassa paikalliset dumplingsit, kun Askolta jäi viime kerralla väliin. Hyviltä maistuivat, vaikka välillä oli hankala sanoa, mitä söi.

Seuraavana päivänä saapuivatkin Kaija ja Pirkko ja lennon vaihdot Frankfurtissa olivat sujuneet rouvilta mallikkaasti. Naiset olivat kuin kellarista tulleita, joten Singaporen aurinko lienee tervetullutta. Sinkkilän nähtävyydet jäi nyt käymättä, koska matkasuunnitelmissa on palata kaupunkiin muutamaksi yöksi noin kahden viikon kuluttua.

Seuraavana päivänä suuntasimmekin jo Malesian Borneolle Kota Kinabaluun. KK:ssa rouvat majoittuivat hotelliin ja me olimme varanneet majoituksen hostellista. No, hostellille saavuttuamme jouduimme jälleen toteamaan, ettei meillä varausmaksustamme huolimatta ollut siellä varausta. Ja tämä tapahtui samassa majapaikassa myös viime reissullamme 2007! Monennellako kerralla se apina oikein oppikaan??? No, eipä siinä muuta kuin helkutinmoinen kyrsä otsassa ja runsaanpuoleisen palautteen annon (Irri) jälkeen klo 23 etsimään uutta majapaikkaa. Eipä ollut siihen aikaan enää paljoa valinnanvaraa ja päädyttiin kuuden hengen dormiin, joka oli noin 8 neliötä ja jonka ilmastointi ei toiminut. Kaiken lisäksi muut dormin asukkaat oli ilmeisesti vähäisellä järjellä varustettuja brittineitosia, jotka halusivat jutella mukavia kaikkien valojen ollessa päällä, kun me yritimme nukkua. Ja kyrsä otsassa vaan senkun kasvoi. Hyvin (huonosti) nukuttujen tunnin hikoiluyöunien jälkeen varattiin netistä oikea hotellihuone loppuöiksi ja suunnattiin rinkat selässä kohti parempia yöunia.

Ja Kota Kinabalun huono onni sen kun vain jatkui seuaavina matkapäivinä: yritettiin vuokrata auto ja kärry luvattiin toimittaa tiettyyn paikkaan tiettyyn kellonaikaan. No, ensin auto oli tunnin myöhässä, sitten vielä puoli tuntia ja sitten päädyttiin auton toimittamiseen suoraan meidän hotellillemme. Eipä alkanut autoa kuulua vielä tunnin kuluttuakaan ja Irri ilmoitti hotellimme respaan, että jos kiesi saapuu, voi soittaa huoneeseen ja Irri keskustelee vuokraajan kanssa. Tässä vaiheessa, kyrsän edelleen painaessa otsaluuta, olimme jo päättäneet, että tämä vuokraamo saa viedä kiesinsä takaisin. Näillä toimitusajoilla, millainenhan itse kärry olisi mahtanut olla. Irri antoi jälleen vuokraamolle jälleen viileää palautetta, kun automies vihdoin saapui ja ilmoitti, että tämä voi viedä auton takaisin. Ainoa ongelma tämän jälkeen kuitenkin oli, ettei meillä todella ollut seuraavaksi päiväksi menopeliä, jolla olisi ollut suunnitelmissa lähteä kartoittamaan läheinen Kinabalun luonnonpuisto. Seuraava aamuna saimme kuitenkin vuokrattua hotellin työntekijän kaverin (hmmmm...) auton vuokraamohintaan. No, mikäs siinä, kun kiesi oli upouusi kärry.

Suuntasimme siis Kinabalu-vuoren juurella sijaitsevaan luonnonpuistoon. Kinabalu-vuorelle on muuten mahdollista kiivetä, mitä Asko suunnittelikin, mutta olivat hinnoitelleet kiipeämisreissun sen verran rapeaksi, että jäi menemättä. Hintaa yhden yön yöpymiselle puolivälissä vuorenrinnettä, dormihuoneessa (!!!), tuli 100 euroa. Että silleen. Ja internetin mukaan hinta on kohonnut parissa vuodessa rapeat 300 prosenttia!

Matkalla huono onnemme jatkui. Ajoimme suoraa, virheetöntä asfalttitietä pitkin kun yhtäkkiä kuului kova pamaus ja luulimme renkaan puhjenneen. Eipä näkynyt tiellä kiven kiveä, kolon koloa, eikä juuri muutakaan siihen kuulumatonta. Ja rengas ei ollut puhjennut, vaan takarenkaan vanne oli vääntynyt sisäpuolelta, mikä aiheutti sen, ettei renkaassa pysynyt kunnolla ilma. Eikun renkaan vaihtoon. No, tämä auto ei ollut varustettu tunkilla ja vararengaskin oli mallia pyöränrengas. Onneksi paikalliset auttoivat jälleen ja saimme auton nostettua ja renkaan vaihdettua. Tällä renkaalla ei kuitenkaan ollut mahdollista ajaa seuraavaan suunniteltuun päämääräämme, Poringin kuumille lähteille. Ekskursiomme oli vaarassa keskeytyä, kun löysimme onnekkaasti (no, edes jotain sentään!) rengasliikkeen läheisestä kaupungista. Vanteen oikaisu tapahtui hienosäätölekaa käyttämällä ja hintaa työllä renkaan takaisin vaihtamista myöten tuli huimat 1 euro. Annettiin 2,5 ja eivät oikein meinanneet ymmärtää, miksi annamme enemmän. Yritettiin siinä kiitellä kovasti. Matka jatkui siis kuumille lähteille, missä sitten lilluttiin "kylpyammeissa". Rengasepisodin vuoksi ei sitten myöskään ehditty perhos- tai orkideapuutarhaan (!!). Pimeän turvin ajeltiin Kota Kinabaluun ja käytiin väsyneinä nukkumaan.

Seuraavana päivänä saapuivat Marleena ja Aaro ja vika päivä KK:ssa meni rennosti Tunku Abdul Rahmanin meriluonnonpuistossa Manukan- ja Mamutik-saariin tutustuen. Kelmeät suomalaiset kiittivät aurinkoa, eikä nahkakaan tuntunut juurikaan palavan. Ainoastaan amatöörit maailmaympärimatkalaiset punoittivat ja kärsivät aurinkoihottumasta (ne on ne voiteet syynä niihin, ilman niitä ei kärähdä...) Matka jatkuu seuraavaksi kohti keskellä viidakkoa ja Borneota olevaan Mulun kansallispuistoon, jossa tarkoitus tutustua tämän maankolkan ihmeelliseen eläimistöön ja maailman suurimpiin luoliin.