Matka Moalboalta Dumagueteen sujui kuin entisaikojen HKL:llä konsanaan ja vaihdot kuin maakuntaviestissä parhaimmillaan, muistanette varmaan Mikkelin hiihtoseuran suorituksen vuodelta 1978. Matka alkoi kolmipyörällä majapaikasta Moalboan kylään 15min (40 pesoa), rinkat ulos "taksista" ja samantien tiellä tööttää bussi Botaan, eli kolmessa sekunnissa hypätään kyytiin ja matka jatkuu parin tunnin ajan paikallisbussilla (80 pesoa). Ennen kuin saavutaan Botaan, konnari ulosheittää meidät oikeassa kohdassa, jotta voidaan ylittää salmi lautalla Cebun saarelta Negrokselle. Ulos bussista ja seuraava mies jo huitoo meitä lautalle. Juosten sisään ja lautta lähtee, kun toinen tohveli on vielä maissa. Lautta on hidas (ja halpa) rahtilautta ja sehän sopii meille. Matka kestää peräti 30 min. (80 pesoa). Toiselle puolelle päästyä kieltäydymme kohteliaasti tarjotuista (kalliista) taksikyydeistä. Tarkoitus on jatkaa matkaa Jeepneyllä, joka on tuollainen paikallinen pikkubussi.Koska matkavauhti oli todellakin ylittänyt odotuksemme, päädyimme hengähtämään ja syomään lauttasatamaan. Perinteisesti vetelen maksa/munuais-annokset hyvällä ruokahalulla Irrin tyytyessä kolaan. Tavallista filippiinoruokaa on tuollaiset maantieruokaloiden kattila-annokset, eli turo-turot (point-point). Eli aamulla kokki valmistaa 10 kattilallista erilaista ruokaa, jota tarjotaan sitten pitkin päivää niin kauan kuin tavaraa riittää. Ilmastoa ei entisestään kannata rasittaa turhilla kylmälaitteilla (niin ei tarvitse rakentaa sitä ensimmäistäkään ydinvoimalaa), vaan ruuat ovat "huoneen" lämmössä koko päivän. Asiakkaat saavat sitten kurkkia rauhassa sisältöjä mieltymystensä mukaan ja osoitella mitä haluavat. Ateriat tarjoillaan riisikeon kanssa ja omalta kohdalta ruuat ovat olleet ihan maukkaita...
Ja takaisin matkantekoon: maksettuamme, eikun läheiseen tienvarteen ja kas, jeepney jo odottaakin asiakkaita. 5 min jälkeen matkaan ja vajaan tunnin matkan jälkeen (15 pesoa) ollaan perillä Dumaquetessa. Kuten kuvasta huomaatte, sai Samsonite taas kyytiä koko rahalla! Ja nyt en tarkoita itseäni. Sattumalta päättäri on 50 metrin päässä hotellistamme. Todellista moukan tuuria, tätä ei meidän matkailu yleensä todellakaan ole. Lisäksi saamme hotellin toiseksi viimeisen huoneen ja paikassa on sentään 47 huonetta. Tällä hetkellä on myös filippiinojen kesäloma (pari kk), joten halvat, anteeksi huippuhotellit on tiukassa...
Dumaguete, Negroksen saaren eteläpäädyssä, on noin 120 000 ihmisen kaupunki. Siellä on yksi Filippiinien arvostetuimista yliopistoista, Sillimanin yliopisto, joka on perustettu jo vuonna 1901. Dumaguete oli iloinen yllätys, koska Filippiineillä suuret tai suurehkot kaupungit eivåt yleensä ole niitä miellyttävimpiä. Dumaguetelle kuitenkin oli kaunista rantabulevardia, nuoria ihmisiä, kivoja ravintoloita ja kahviloita. Se oli juuri sopivan suuri ja sopivan pieni ja kaupunki, johon tällainen kiiruhtava matkailija saattaa jämähtää pitemmäksi aikaa kuin alkuun suunnittelikaan. Vietimme kaupungissa kuusi yötä, koska tekemistä ja näkemistä kaupungin ympärillä riitti. Osansa oli toki iloisella porukallakin, joka jakoi kanssamme saman majapaikan; Harold´s Mansionin. Puhumattakaan omistajasta, Haroldista, joka tällä kertaa ei ollutkaan keski-iän ylittänyt eurooppalainen, vaan ihka oikea paikallinen yrittäjä.
Kuten myös "pieni" paikallinen yrittäjä McRonald. Nuorena se on vitsa väännettävä vai miten? Onhan se hienoa, että monikansalliset yritykset ottavat vastuuta yhteisistä asioista ja opettavat pilteille elämänarvot kohdilleen heti alusta! Ja kukas muukaan kuin me tukemassa toimintaa :/ Nyt ois taas kettutytöille töitä Dumaguetessa!
Päädyimme sukeltamaan myös samaisessa paikassa ja sukellus oli Filippiinien halvinta. Harold oli äskettäin aloittanut sukellustoiminnan ja sukellusvälineet olivat uusimmasta päästä, joten ei pääse valittamaan. Sukellusten jälkeen Harold innostui/erehtyi tarjoilemaan juotavia ja tutustuttuamme vietimme illan, jos toisenkin vieraanvaraisuudesta ja ilmaisista antimista nauttien ;) 
Baari-illat päätyivät Haroldin asunnolle karaokelaulantaan ja kutsuipa vielä rantahuvilalleen, jossa vietimme sunnuntaipäivän grillaillen. 
Ilmeisesti bisnekset pyörii "kohtalaisesti". Vai mitä päättelette Mr.H rantahuvilasta ja kakkoskärrystä? Kaikenkaikkiaan huomattavan mukava heppu ja vieraanvarainen kuin mikä. Ja jos tuota tanssikuvaa nyt jotenkin pystyy selittämään, niin täällä kuuminta hottia on tanssia peilaillen häpeättömästi ja jatkuvasti itseänsä peileistä, joita on asennettu ympäri tanssilattiaa...
Sukelluksista: Dumagueten lähistöllä sijaitsee merikansallispuisto ja erityisesti Apon saari, jonka sukellusvedet ovat uskomattoman hienot ja kuuluvat jälleen Filippiinien parhaimmistoon. Tehtiin kolme sukellusta Apolla ja ne olivat tähän astisista sukelluksista parhaita. Hmmm, aivan kuin olisimme julistaneet jotain tämän suuntaista aiemminkin... no ei vain voi muuta kuin olla tyytyväinen, että tällainen rutinoitunut matkaaja vielä saa sävärit hienoista maisemista! Sukelluksilla oli aivan ennen kuulumattoman upea näkyvyys ja korallit olivat normaaliakin paremmassa kunnossa (täällähän sitä dynamiitilla kalastelua on nimittäin vieläkin...). 
Aivan kuin olisi uinut parhaimmassa meriakvaariossa. Myös kilpikonna suvaitsi ilostuttaa meitä läsnäolollaan, mikä tietysti teki sukelluksista vielä entistäkin hienommat. Ei voi kuin taas kerran suositella ja yhtä lämpimästi kuin mitä vedet täällä on! Huomatkaa kuvasta paikallisten lasten lemmikkieläimet! Koirat ja kissat on niin "last season"! Toisten lemmikit on toisten ruokia ja toisin päin... 
Ja yksi hieno sukelluskohde per kaupunkihan ei täällä ole juuri mitään. Dumagueten lähistöllä, Dauinin kylässä oleva sukelluskohde kuulemma on valittu Padin sukeltajien äänestyksellä vuoden 2009 Aasian parhaimmaksi paikaksi sukeltaa muck-divingia. No, voinette tarkistaa asian, paikkansa pitävyydestä ei ole varmuutta ja täällä tuntuu aina yksi sun toinen kohde kuuluvan edellä mainittuun parhaimmistoon. Odotukset olivat siis semi-korkealla ja pettymykseen oltiin varauduttu, koska emme ole aiemmin tehneet muck-sukelluksia. Muck-diving termi tulee siitä, että sukelluksella ei ole koralleja vaan sukelletaan yleensä tummalla hiekkapohjalla, jolla ei luulisi olevan kovin paljoa katseltavaa. Muck-divingissa katseltava on kuitenkin pientä ja pysyy paikallaan, joten sukellus on rauhallinen ja siinä ehtii katsella. Eläimet eivät myöskään piiloudu korallien tai muiden näkyvyyttä "häiritsevien" kasvien/eläinten sekaan.
Tekemämme sukellus tehtiin rannalta, jossa maaperä on tuliperäistä ja hiekka siten mustaa. Kun silmät tottuivat etsimään pohjasta elämää, sitä löytyi yllin kyllin. Oli aivan käsittämättömiä muotoja ja värejä, joita ei olisi koskaan uskonut tällaiselta pohjalta löytävänsä. Oli sammakkokalaa useissa eri väreissä, kokona alle sentistä muutamaan senttiin. Oli puolen sentin kokoisia rapuja ja pientä mustekalaa.
Alueelle oli myös jostain syystä päätynyt auton hylky, joka sitten kuhisikin ihan erilaista elämää. Sukelluksen kohokohta oli nähdä siipisimppuja, jotka olivat yli 30-senttisiä ja kaikissa upeissa väreissä. Aivan uskomaton kokemus ja olemme valmiit äänestämään kohdetta uudelleenkin ykköseksi. Kyllä luonto osaa sitten olla ihmeellinen! Tällä matkalla on kyllä tullut nähtyä jos jonkinmoista ötökkää tuolla pinnan alla, jota ei tosiaankaan uskoisi edes olevan. Eli kannattaa pitää uimahousista tiukasti kiinni, kun täälläpäin polskii. Jos jossain kirjassa näette ihmeellisen kalanrötkäleen, niin mahdollisesti olemme kohdanneet sen pinnan alla. Pahoittelemme tätä sukellustarinoiden dominointia näissä Filippiinejä koskevissa kirjoituksissa, mutta kun ne on vaan niin upeita kokemuksia! =)
Mainittakoon vielä vierailu vesiputouksilla, joka ei tällä kertaa ollut uinnillisesti yhtä hieno kuin edellinen, mutta putous oli huomattavasti suurempi. Putous kaiken lisäksi sijaitsi jokseenkin haasteellisen skootteriajon päässä, joten uimaretki tuon jälkeen maistui. Viilennys tosin jäi jokseenkin lyhyeksi, jouduttuamme kipuamaan kaikki 338 porrasta, jotka olimme tullessa vyöryneet alas. Täällä on taas joku Alvar Aalto päässyt vauhtiin ja käynyt suunnittelemassa portaita, argghhh...
Jätimme haikeat hyvästit Haroldille ja hienolle matkaseurallemme Leelle, Kaylle, Anetelle + muille. Thank a lot girls and keep in touch! Suuntaamme vielä viimeistelemään Filippiinien reissua Boholille.
2 kommenttia:
Mulle on muuten ollut tosi kova ylläri, että Filsut on noinkin näppärä paikka. Puolentoista vuoden ajan kun tuli manageroitua yhtä filippiiniläistä kotiapulaista, niin oli hieman skeptinen kuva koko maasta (täti kun oli varsinainen tapaus kerrassaan).
Kokkonen just tuossa mietti, että miten pääsee ulkomaille. Noh, rahalla...meidän eka yhteinen ulkomaanmatka suuntautuu kahden viikon kuluttua Tukholmaan mun töistä saamalla korruptioristeilyllä (ilmainen lahjakortti Siljalta). Kissa menee Posa-Sormulaan hoitoon ja voi olla että ei mee enää sen jälkeen (hieman on tuota virtaa mirrillä).
Just tuossa kateltiin että Irri on muuten laihtunu...? Pitää syödä enemmän sitä monikansallista McRonaldia:o)
Pekka lähettää terkkuja (USA-GER lätkämatsi meneillään muutes...). Tai lähinnä se tuossa huutelee kommentteja erotuomarin käytöksestä...
-Liisa ja Pekka + nelijalkainen mörkö
Liisa+möröt: Filippiinit oli kiva ylläri. Miten tän nyt nätisti sanois. Ihmisistä Taiwan vs. Filippiinot: Taiwanilaisilla on paljon koulutusta, mutta hyvin vähän käytännön järkeä (älyä) ja Filippiinoilla juuri päinvastoin. Ja mitä lätkään tulee, niin kuin jostain lehdestä FIN-DEN 1-4. Varmaan joku myöhästynyt teekkaripila?
Lähetä kommentti