26.-28.7.2010 Kiwi road trip, osa II

Yöpaikka Dickey's Flatilla kansallispuiston kupeessa olisi tarjonnut mahtavia vaellusreittejä, mutta aikataulu petti taas kerran. Joten tankki täyteen ja matkaan. Aikaa oli vain kaksi yötä ja meidän pitäisi olla takaisin Aucklandissa, joten muutettiin suunnitelmaa ja lähdettiinkin kohti Waitomoa. Mutta ei niin kiirettä etteikö muutamaa eläinkuvaa ehdi ottamaan. Se on muuten varustelaji se märehtiminen! Ei pääse kylmä yllättämään tuolla turkilla.

Pysähdyttiin matkalla Hamiltonissa. Käytiin lenkillä, ostoksilla ja kylpylässä. Valitettavasti täällä ei sauna kuulu uimahallin palveluihin ja muutoinkin tilat ovat kylmät ja kalseat, mutta uimavalvojat ovat sentään yhtä tylyjä kuin Suomessakin. Suihkusta sentään tuli lämmintä vettä.

Illalla käytiin kasinolla syömässä ja osallistumassa ilmaiseen bingoon. Ja DÄNG! Valitettavasti Irrin kädet olivat sateisen iltapäivän jäljiltä vieläkin kohmeessa, kun numeroita piti ympyröidä. Minä ja viereinen rouva avitettiin omien kuponkien sivussa Irrin kupongin kanssa. Tämäkään ei aivan riittänyt, vaan voitto lipui ohi, koska olimme missanneet muutaman numeron. Luultavasti Irrillä oli ollut bingo jo useamman numeron ajan, mutta sitähän ei lopussa lasketa. Puolustukseksi täytyy sanoa, että numerot kuulutettiin todella nopeasti ja tietenkin washingtoniksi. Käytiin vielä elokuvissa, ennen kuin lähdettiin ajamaan ulos kaupungista myöhään illalla. Yövyttiin satunnaisella levähdyspaikalla keskellä pimeyttä. Aamulla odotti usvaisen kaunis näkymä yksittäisen rekan seurassa.

Otorohangassa pistäydyttiin Kiwi Housessa, elikkäs siis katsastamassa kiwi-linnun menoa. Lintutalossa on päivä ja yö vaihtaneet paikkaa, joten tuolla on mahdollista päästä seuraamaan hereillä olevaa kiwi-lintua "päiväsaikaan". Ja kas, oltiin päivän ensimmäiset asiakkaat ja satuttiin hyvään aikaan, sillä Brown Kiwi oli todellakin työn touhussa jahdaten hulluna matoja aitauksensa maasta. Lintu olikin yllättävän iso ja touhukas. Todella hauskan näköistä viipotusta. Lintu nukkuu jotakuinkin 20 tuntia vuorokaudesta, joten meidän ajoitus oli kerrankin kohdallaan. Toisen aitauksen Spotted Kiwi oli sen sijaan jokseenkin horteessa. Valitettavasti paikassa ei saa ottaa kuvia, joten saatte tyytyä infopamfletin lintuun. Taulusta tai wikipediasta muuten löytyy hauskaa faktaa linnusta, kannattaa lukea. Munivat mm. jättimunia, samaa sarjaa emun tai strutsin kanssa!!! Huh, huh, kyllä olisi Amerikan tytöillä taas ihmeteltävää.

Muita tarhan asukkeja olivat mm. kea-linnut, nuo luomakunnan älykkäimmät tuulilasin kumitiivisteiden syöjät. Tapasimme myös ehkä maailman suurimman pulun! Raukalla oli toinen siipi katkennut, joten ei enää pystynyt lentämään, mutta ruokahalua se ei ollut vähentänyt. Tämä pulu varmaan syö maoreja aamupalaksi.


Lintutarhan jälkeen oli taas aika tutustua muihin turisteihin, pyytämällä jonkinlaista virtaa tai ampeeria akkukaapeleiden toiseen päähän. Valot, nuo auton turhat lisävarusteet, kun imevät akun toisensa jälkeen (ainakin päälle jätettyinä...). No, ranskanmakkarat Nissanillaan tarjosivat apua huonon kielitaidon säestyksellä. Kiitos, Mercí ja Bon Appetít. Eksyttiin Otorohangan turisti-infoon ja sattumalta törmättiin tarjoukseen, että kaikki lauttamatkat eteläsaarelle puoleen hintaan, jos varataan heiltä. Ei huono, joten numero ylös. Pelkkää pöljän tuuria!

Seuraavaksi kohti Waitomon "kuuluisia" luolia. Tällä matkalla on tullut jokunen luola koluttua, joten ei oltu edes varmoja halutaanko mennä käymään. Jotain kiiltomatoja piti olla luolan katossa. Päästiin perille, eikä ollut tietoakaan kaksi yhden hinnalla-tarjouksesta. Päätettiin skipata koko roska ja lähteä maaseutuajelulle. Muu tarjonta Waitomossa olisi ollut lähinnä seikkailuturismia. Ja evästyshän onnistuu aina, jos sää antaa myöden. Tosin lammaspihvin syönti nummen vieressä, lammasaitauksen vieressa, on aina riski.

Löydettiin takavasemmalta "natural bridge", joka oli suurehko entinen luola. Jäljellä oli avoin luola, jonka alla virtasi joki aina mereen asti. Liekö samaisen joen vesiputous kyseessä oikealla? Tiukat mutkat ja aikataulu ei ole hyvä yhdistelmä, mutta jotenkin saatiin puristettua myös kuumat kylvyt päivän ohjelmaan. Pikaisen pulahtelun jälkeen kohti Auckalandia ja treffaamaan Davea. Illalla ilma oli kuin morsian; ei yhtä kaunis, mutta kostea. Siis sopiva ilma ajamiseen. Tapaaminen Daven kanssa ja ajomatka kohti pohjoista alkoi ruuhkaisesta Aucklandista. Tupla ja kuitti tältä erää.