torstai 30. syyskuuta 2010

14.-16.9.2010 La Paz, Bolivia


La Paz on muuten maailman korkein pääkaupunki Potosín ollessa maailman korkein kaupunki, joten Bolivialla ei päätä huimaa. La Paz sijaitsee hengästyttävässä paikassa (3660m) laaksossa ja saapuminen kaupunkiin ympäroivästä El Alton lähiöstä on uskomattoman näköistä. Ja taustalla lymyää 6402 metriä korkea Illamani-vuori (Golden eagle) Andien keskellä. La Pazissa on asukkaita on 2 miljoonaa ja sen lähiössä noin 1,2 miljoona ja lähiö kasvaa koko ajan, koska maalta tulevat ihmiset paremman elämän toivossa kaupunkiin ja lähinnä El Altoon, koska itse La Paziin ei juuri asukkaita enää mahdu. Majoituttiin siis Adventure Brew Hosteliin, koska siihen kuului ilmainen wifi ja päivittäinen pannukakkuaamiainen. Ja illalla vielä ILMAINEN olut. Joten oheistuotteet olivat jokseenkin vetäviä. La Pazissa majoittuminen olikin yllättävän kallista muuhun Boliviaan verrattuna ja huoneemme ei juurikaan vetänyt vertoja Sucren upealle majoitukselle, vaikka hintataso oli sama. Vaikka kaupunki ei varsinaisesti ole maailman kauneimpia, niin jokin La Pazissa viehätti meitä. Ehkäpä sijainti, ilmapiiri, rakennukset (osa) tai vaan ohut ilma sekoitti päämme.


(Luku)pää on ollut aina heikko, joten johtamisyrityksen, vai minkä ihmeen yritysjohtamisen termejä on ollut vaikea hahmottaa ihan niinkuin käytännössä. Täällä Boliviassa vihdoin selvisi muun muassa mitä ulkoistaminen tarkoittaa. Ja tämä ei ole vitsi. Kuvassa pankin henkilökunta siis työskentelee iloisesti kadulla, ehkäpä jaellen kauniina päivänä hiukan turhankin hövelisti isoja autolainoja. Kyllähän se tuottavuus paranee, kun ihmiset saavat aurinkoa ja raitista ilmaa. No joo, ehkei sentään raitista ilmaa La Pazissa, mutta sitäkin ohuempaa.



Oltiin saatu selville, että kaupungissa olisi Scorpionsin konsertti juuri siellä olomme aikana. Niin, bändi on edelleen pystyssä ja maailmankiertueella (!!!). Voiko tällaista tilaisuutta siis missata??? Olimme sopineet Potosissa törmäämämme suomalaisen Joonaksen kanssa, että yritetään tavata uudelleen La Pazissa ja hankkia liput konserttiin. Joonas oli nimittäin tulossa Cuzcosta (Peru) takaisin kaupunkiin matkalla kohti Rioa ja kotia. Selviteltiin ensimmäisenä päivänä netistä konserttilippujen ostopaikkoja ja lippujen hintakategoria oli 15-100 euroa. Joonas ilmoitti pääsevänsä paikalle ja lupasimme hankkia hänellekin lipun.

Illalla tavattiin Neha ja suunnattiin intialaiseen syömään. Nehallehan tietty tuli koti mieleen, kun on intialainen, mutta kasvanut Keniassa ja asunut vuosia jo Lontoossa. Kyseisessä maailman korkeimmassa intialaisessa currytalossa olisi voinut ottaa paikan tulisimman currin; vindaloon. Jos olisi pystynyt syömään lautasen tyhjäksi, palkinnoksi saisi t-paidan, joka julistaisi syöjän selviytyneen haasteesta. Neha kieltäytyi kohteliaasti, vaikka me Askon kanssa epäilimme, että olisi hyvinkin kyennyt lautasen tyhjentämään. Neha kuitenkin kertoi, ettei oikeassa intialaisessa keittiössä ole kyseistä curria, vaan se on lähinnä englantilaista perua. Asko oli tietenkin tällaisesta haasteesta kovinkin kiinnostunut, mutta hetken keskustelun jälkeen tuli järki päähän (=kikkare housuun) ja jätti väliin. Olisihan se nimittäin ollut melko noloa tilata annos, maksaa siitä täysi hinta ja jättää syömättä. Tilattiin siis jotain vähemmän tulista mallia.

La Pazissa muuten on yksi erikoisimmista suojatiemalleista maailmassa. Suojateitä ei siis oikeastaan ole, mutta risteyksissä partioi seeproiksi pukeutuneet paikalliset, jotka pysäyttää liikenteen kävelijöiden halutessa yli. Tepastelevat siis tiellä kyltin kanssa ja kiltisti kaikki autoilijat pysähtyy ja antaa tietä. Ehkä yksi hauskimmista töistä, vaikka saattaisi itsellä kyllä olla tukalaa, kun lämpötila on 25 ja hirnut tiellä paksussa seeprapuvussa. Erittäin iloista porukkaa ja aina olivat valmiita valokuvaan kun kysyttiin. Ehdottomasti Suomeenkin, niin irtoaa aamuruuhkassa ehkä hymy jos toinenkin!


La Pazin lähellä on yksi Bolivian hienoimmista rauniokaupungeista. Inkoja edeltänyt Tiwanaku-kansa hallitsi lähes 3000 vuotta ja on eqyptiläisten ohella pisimpään hallinneita kansoja maailmassa. Tiwanaku-valtakunnan hajotessa noin 1200 jKr., sen jäänteistä muodostui tuo kuuluisa inkojen valtakunta, joka matkasi siis Machu Pitcchuunkin. Inkat siis ovat kuuluisimpia kansoja täällä, mutta inkavaltakunnan loisto kesti vain muutama sata vuotta päättyen espanjalaisten saapumiseen noin 1500-luvun puolivälissä. Rumasti sanoen inkat ovat tällä aikajanalla vain kärpäsen kakka.


Inkathan ovat paljon kuuluisampia ja yhtenä syynä siihen lienee se, että espanjalaisten toimesta inkojen historiaa kirjoitettiin ylös ja rakennukset olivat luonnollisesti kunnossa. Kun taas tiwanakujen ajasta ei juurikaan ole tätä ennen ollut tietoa ja kaupunki La Pazin lähelläkin on vielä suureksi osaksi maan alle hautautuneena. Kun inkat saapuivat uudestaan Tiwanakuun, koko kaupunki oli jo autioitunut. Lisäksi espanjalaiset siirsivät esineitä Tiwanakusta Eurooppaan luullen niitä inkaesineiksi. On kuitenkin arvioitu, että tiwanakuilla olisi ollut vielä inkojakin korkeampi kulttuuri astonomisine kalentereineen ja muine keksintöineen. Jos haluatte leikkiä arkeologia, niin kuvan patsaasta löytyy (ainakin) kaksi erikoisuutta? Etsi, etsi, etsi :)! Vastaus: 1. oikeaan käteen on hakattu pyhä kolminaisuus ja risti sen yläpuolelle. Kyseinen patsas olikin varsin kettumaista mallia espanjalaisille, koska oli toisista (hiekkakiveä) poiketen tehty graniitista. Rikkomisen sijasta siis joutuivat suorittamaan jonkin sortin manauksen eli paholaisen karkoituksen. 2. oikean käden sormien asento: suht flexiibeliä mallia. Hyvää selitystä ei vielä ole löydetty.


Tehtiin siis päiväretki paikalle ja oli kyllä koko seitsemän euron väärti englanninkielisine oppaineen ja kuljetuksineen. Kuvassa näkyy oppaan lisäksi alueen kuuluisimmat rakennukset Akapanan pyramidi (kuva yllä) ja Kalasasayan temppeli. Alla kuva aurinkoportista, johon on kaiverrettu päivät ja kuukaudet. Ylimpänä ja tärkeimpänä kuukautena on syyskuu, joka merkitsi täällä siis kevään alkua kaikkine mystiikoineen. Hiukan tuli yksinkertainen (lue urpo) olo kivimuurilla istuessa ja oppaan selostaessa esim. viikonpäivien alkuperää á la Tiwanaku. Selitys on varsin yksinkertainen espanjan ja astronomian hallitessa. Ei sitä vaan nykypäivänä tule ajatelleeksi moisia seikkoja - no, jos yleensä mitään.


Kaivauksia tehdään tällä hetkellä silminnähtävällä hitaudella ja olivatpa kokonaan pysähdyksissä useamman vuoden - rahapulan takia tietenkin. Bolivian hinta- ja elämäntason tietäen yksi merkittävimmistä kulttuureista makaa siis maan alla muutaman bolivianoksen tähden - hämmentävää. Helsingin yliopiston arkeologinen tiedekunta voisi varmaan adoptoida osan kaivauksista pelkästään perjantaipullo-rahoillaan.

Illalla Skorppareiden konserttiin ja täytyy ihmetellä, että miten paljon paremminkin bändi olisi voinut menestyä, jos solistina olisi ollut oikeasti hyvin laulava henkilö. Kun jo tällakin solistilla on sujunut näin hyvin. Ja kuinka on mahdollista, että ihmisen englanninääntämys ei kehity pätkääkään vaikka veivaa samoja englanninkielisiä kappaleita vuodesta toiseen? No, elämä on mysteerejä täynnä! Paikalliset oli joka tapauksessa pähkinöinä, vaikka Ozzy Osbourne vaikuttaa ketterältä kuin gepardi Skorppareihin verrattuna. Ja kuvitelkaa, Skorpparit jätti soittamatta sen ainoan kappaleen, jonka vuoksi yleensä joku ei-bändäri paikalle vaivautuisi; Still Loving you ohitettiin laulamalla siitä encoren jälkeen pätkä ilman säestystä. Käsittämätöntä! No, kaikessa korniudessaan kokemus oli hauska! Illalla snagarin ja mapejen (salchipapas) kautta kotiin nukkumaan. Aamulla olisi aikainen herätys, koska oltiin Nehan kanssa varattu hetken mielipuolijohteesta kuuden päivän viidakko- ja pampasretki Amazonille.

1 kommentti:

Annemi kirjoitti...

Ettehän vaan ole Equadorin kieppeillä? Sinne on ainakin Perusta suljettu läpipääsy!

Pitäkää itsenne kasassa vielä viimeiset viikot, PYYDÄN!!

Pus, pus!