keskiviikko 28. lokakuuta 2009

28.-30.10.2009 Siem Reap (12391km)

Matka Kambodzan pääkaupungista tänne Siem Reapiin sujui mutkattomasti, tosin aamulla jouduimme herättelemään amerikkalaisen ystävämme, jonka oli tarkoitus lähteä samalla bussilla samaan suuntaan. No, heräsihän tuo viimein.

Asko ja Joe tutustuivat edellisenä iltana perusteellisesti kaupungin baarien tarjontaan ja keskittyivät tarkastamaan juottoloiden annoskokojen oikeellisuutta. On nimittäin ollut epäilyjä, että Phnom Penhissa (ja ehkä myös Siem Reapissakin!) tuopillinen olutta, ei oikeasti olisikaan tuopillinen olutta. Perusteellisen tutkimusaineiston keräämisen jälkeen, tutkimusryhmä päätyi hotellille nukkumaan vasta noin kolme tuntia ennen bussin lähtöä, joten koville otti.

Siem Reap on rauhallinen pikkukaupunki ja pyörii lähinnä Angkorin temppeleiden ympärille muodostuneen turistimassan perusleirinä. Viimeksi täällä käydessämme, noin viisi vuotta sitten, emme ehtineet tutustua kaupunkiin ollenkaan kiireisen aikataulun vuoksi, mutta nyt aiomme jättää temppelit väliin ja tutustua muuhun kulttuuritarjontaan. Täällä, kuten muuallakin K-Aasiassa on off-season, joten turisteja on todella vähän. Mikä tietysti viehättää reppumatkailijaa =). Kaupunki vaikuttaa oikein viehättävältä ja hallittavammalta kuin pääkaupunki.

Täällä Kambodzassa matkaillessa, näkee erittäin paljon maamiinonen eri tavalla rampauttamia ihmisiä. Sosiaaliturva on täällä olematon, joten jos henkilöllä ei ole perhettä, joka pitäisi huolta, joutuu hän kadulle kerjäämään elantonsa. Suuri mietinnän paikka rikkaalle länsimaalaisella täällä onkin, antaako kerjäläisille rahaa vai eikö. Vastausta on vaikea antaa, kukin toimikoon omatuntonsa mukaan.

Toinen asia, johon täällä törmää ihan eri lailla, kuin muualla K-Aasiassa, on ihmisten köyhyys. Ollaan puhuttu useiden paikallisten kanssa ja kuukausiansiot täällä on hyvinkin muutaman kympin luokkaa ja nämä ihmiset painavat hommia työn, opiskelun ja perheen parissa ympäri vuorokauden ja vielä pystyvät säästämään rahaa lähettääkseen sitä vielä ehkä kaukana asuvalle perheelleen. Ja nämä ovat olleet selkeästi niitä parempiosaisia ihmisiä, joilla on työtä! Ja paljonko tällainen reppumatkailija, perusturistista puhumattakaan, laittaa palamaan rahaa per vuorokausi? Niin, maailma ei todellakaan ole oikeudenmukainen paikka, täällä sen viimeistään huomaa. No, miten sitten toimia, jotta voisi tukea paikallisia? Ehkä pyrkiä asumaan paikallisten hotelleihin ja välttää ketjupaikkoja, syödä perheyrityksissä tai tukea järjestöjä, jotka toimivat yhteiskunnan parantamiseksi? Suuria kysymyksiä, joihin ei perusreppumatkailijoille, kuten meillä, ole vastauksia...

Vuokrattiin myös paikalliset munamankelit hotellilta ja harjoitettiin hiukan liikuntaa pyöräilemällä läheiselle Tonle Sap-järvelle. Matkaa kertyi yhteensä noin 20km, onneksi tämä maa on tasainen ja asvalttikin oli melko hyvässä kunnossa. Pysähdyttiin myös matkalla levyttämään riippumattoihin (tällä kertaa narut kesti...) ja juomaan mehua.

Paljon tuli taas hymyjä matkan varrella ja lapset huuteli hellouta. Jouduimme myös paluumatkalla kolmen pikkupojan (kaikki saman pyörän päällä) kanssa kisasille, kumpi ajaa kovemmin. Taidetiin hävitä se kisa...

6 kommenttia:

Jussi kirjoitti...

No nyt alkaa olemaan diippii shittii. Välillä maailman tuskasta inspiraation ammentaminen on varmasti hyväksi, mutta elekee koko matkan iloa peittäkö kurjuuden ryvettämään kaapuun.
Hyvä tapa auttaa on lienet laittaa juuri turren tavoin rahaa palamaan vallan ...keleesti.
Eikös se joku viisas joskus sanonut että raha ei tee onnelliseksi... Tosin taisi olla 'viisas' vaan rahaton.

Yleistäen plogissanne on selvästi sävy muuttunut informatiivisempaan ja kantaa ottavampaan suuntaan?!
Ja se on aina hyvä!! Koska matkalehdistä ja muista höpö höpö julkaisuista saakin liikaa lukea kuinka 'matkakohteen ruoka on hyvää' ja 'ihmiset ystävällilsiä'.
Sellaista "infoa" ei kukaan jaksa loputtomiin lukea.

Hienoa, jatkakaa ;-)

Hanna kirjoitti...

Niin, täällä pyörii mainos, jossa missi sanoo auttavansa kehittyviä maita kuluttamalla (reilun kaupan tuotteita). Ei taida olla niinkään kaukana totuudesta.

Marika kirjoitti...

No oliko se tuoppi yhtä suuri kuin tuoppi?? Vai tarvitaanko sen selvittämiseen vielä muutama tutkimusmatka?

Asko & Irina kirjoitti...

Jussi: Blogin sävy menee pitkälti päivän lääkityksen mukaan :) Ei me hirveästi olla synkistelty, mutta kun ei viitsi kirjoittaa ruoka on hyvää ja ihmiset ystävällisiä. Tuossa muutamana iltana tullut henkailtua myös paikallisten kanssa. Laitan pidempää raporttia, kunhan saan aikaiseksi.
Hanna: Kyllä missit tietää
Marika: Tutkimus on hyllytetty toistaiseksi tutkimuslaitteiston ylikuormituksen johdosta. Eli Joseph lähti tänä aamuna kotia kohti. Maksa kiittää ja kumartaa. 3-4 työpäivää viikossa alkoi olla liikaa. Tänään nahdään kyllä Sophie (tuttu jo Thaimaasta) ja huomenna ollaan menossa PP:hen VesiFestareille 3 päiväksi, jossa pitäisi nähdä Louise. Pääkaupunkiin tulee kuulemma 2 miljoonaa ihmistä ja 391 venettä ilmoittautunut kisoihin. Hurjaa menoa...Artulle nimpparionnittelut!

Anne kirjoitti...

Kuvat joita sivuillanne on, on aivan huikeita. Yhdistettynä tekstiin joka on kuin parhaimmankin toimittajan suusta. Hmmm...nyt tarttee vaan saada täältä joku rahottaja joka pyörittää teitä pitkin maailmaa vastineeksi raporteistanne. Aivan mahtava kamaa!!!

Olen herännyt, periaattessa, siihen etäauttamisen tärkeyteen (sanoo hän ja hörpää reilua kahvia) ei vaan olemalla kirkon ulkomaanavun yhteyshenkilö joka (kuuluisi, jos olisi aikaa) tempausten muodossa kerätä varoja ulkomaan kohteisiin. Kirkon ulkomaanapu on ehkä parasta mitä perussuomalainen voi tehdä. Joka ei suostu matkustamaan ja kuluttamaan säästöjään paikan päällä.

Varautukaa siis kaikki jotka lahjojen saajin kuulutte, että vuohta, vessaa, joulukorttia yms. etälahjaa pukkaa. Tavarahysteria oli ja meni (paitsi meidän äidiltä).

Samalla kun seuraan miten teistä länsimaalaisista valkoihoisista turreista kehittyy uudet hyväntahdon lähettiläät, mietin kenelle kaikille kerron blogistanne. Odottakaa vaan....

Täällä kaikki enemmän kuin hyvin. Logaritmit, vunktiot, käyrät ja suorat on hallussa. Mitäs laitetaan, reseptillä meinaan?

Suukkoja
Anne

Asko & Irina kirjoitti...

Rauhoittavaa olisit voinut tälle päivälle määrätä. Oli nimittäin maailman suurin liikenneruuhka, jonne osuttiin polkupyörillä. Niin, kuinka hullu ihminen voi olla; Phnom Penhin liikenteeseen pyörällä. Ja täällähän ei pyöräteitä tunneta, vaan se on painettava autojen ja mopojen seassa. Onneksi vauhti on koko ajan melko rauhallinen, kuten myös ajajien mielenlaatu. Selvisimme hengissä.
Kiitos vaan kehuista blogin suhteen, kiva on kirjoitella ikään kuin päiväkirjaa kaikille tutuille. Pysyy ajat itselläkin mielessä kun ne tänne tallentaa. Jäädään odottelemaan rahakkaita tarjouksia =).
Terkkuja kaikille ja haleja ja suukkoja! Opiskele ahkerasti!