28.-30.10.2009 Siem Reap (12391km)

Matka Kambodzan pääkaupungista tänne Siem Reapiin sujui mutkattomasti, tosin aamulla jouduimme herättelemään amerikkalaisen ystävämme, jonka oli tarkoitus lähteä samalla bussilla samaan suuntaan. No, heräsihän tuo viimein.

Asko ja Joe tutustuivat edellisenä iltana perusteellisesti kaupungin baarien tarjontaan ja keskittyivät tarkastamaan juottoloiden annoskokojen oikeellisuutta. On nimittäin ollut epäilyjä, että Phnom Penhissa (ja ehkä myös Siem Reapissakin!) tuopillinen olutta, ei oikeasti olisikaan tuopillinen olutta. Perusteellisen tutkimusaineiston keräämisen jälkeen, tutkimusryhmä päätyi hotellille nukkumaan vasta noin kolme tuntia ennen bussin lähtöä, joten koville otti.

Siem Reap on rauhallinen pikkukaupunki ja pyörii lähinnä Angkorin temppeleiden ympärille muodostuneen turistimassan perusleirinä. Viimeksi täällä käydessämme, noin viisi vuotta sitten, emme ehtineet tutustua kaupunkiin ollenkaan kiireisen aikataulun vuoksi, mutta nyt aiomme jättää temppelit väliin ja tutustua muuhun kulttuuritarjontaan. Täällä, kuten muuallakin K-Aasiassa on off-season, joten turisteja on todella vähän. Mikä tietysti viehättää reppumatkailijaa =). Kaupunki vaikuttaa oikein viehättävältä ja hallittavammalta kuin pääkaupunki.

Täällä Kambodzassa matkaillessa, näkee erittäin paljon maamiinonen eri tavalla rampauttamia ihmisiä. Sosiaaliturva on täällä olematon, joten jos henkilöllä ei ole perhettä, joka pitäisi huolta, joutuu hän kadulle kerjäämään elantonsa. Suuri mietinnän paikka rikkaalle länsimaalaisella täällä onkin, antaako kerjäläisille rahaa vai eikö. Vastausta on vaikea antaa, kukin toimikoon omatuntonsa mukaan.

Toinen asia, johon täällä törmää ihan eri lailla, kuin muualla K-Aasiassa, on ihmisten köyhyys. Ollaan puhuttu useiden paikallisten kanssa ja kuukausiansiot täällä on hyvinkin muutaman kympin luokkaa ja nämä ihmiset painavat hommia työn, opiskelun ja perheen parissa ympäri vuorokauden ja vielä pystyvät säästämään rahaa lähettääkseen sitä vielä ehkä kaukana asuvalle perheelleen. Ja nämä ovat olleet selkeästi niitä parempiosaisia ihmisiä, joilla on työtä! Ja paljonko tällainen reppumatkailija, perusturistista puhumattakaan, laittaa palamaan rahaa per vuorokausi? Niin, maailma ei todellakaan ole oikeudenmukainen paikka, täällä sen viimeistään huomaa. No, miten sitten toimia, jotta voisi tukea paikallisia? Ehkä pyrkiä asumaan paikallisten hotelleihin ja välttää ketjupaikkoja, syödä perheyrityksissä tai tukea järjestöjä, jotka toimivat yhteiskunnan parantamiseksi? Suuria kysymyksiä, joihin ei perusreppumatkailijoille, kuten meillä, ole vastauksia...

Vuokrattiin myös paikalliset munamankelit hotellilta ja harjoitettiin hiukan liikuntaa pyöräilemällä läheiselle Tonle Sap-järvelle. Matkaa kertyi yhteensä noin 20km, onneksi tämä maa on tasainen ja asvalttikin oli melko hyvässä kunnossa. Pysähdyttiin myös matkalla levyttämään riippumattoihin (tällä kertaa narut kesti...) ja juomaan mehua.

Paljon tuli taas hymyjä matkan varrella ja lapset huuteli hellouta. Jouduimme myös paluumatkalla kolmen pikkupojan (kaikki saman pyörän päällä) kanssa kisasille, kumpi ajaa kovemmin. Taidetiin hävitä se kisa...